Tämä kesätehtävä on meillä valitettavasti vielä ihan alkutekijöissä. Mielestämme kuitenkin on hienoa, että olemme istuneet alas ja keskustelleet aarrekartasta, suunnitelleet sitä ja lähteneet jo toteuttamaankin. Martti on ollut työmatkoilla myös näin kesällä, eikä hänellä ole työkiireiltään ollut aikaa pitää juuri yhtään kesälomaa, joten meillä on tullut sen osalta hidasteita tämän tehtävän toteutukseen. Minä, Anna, olen tottapuhuen pettynyt, että emme ole löytäneet tarpeeksi yhteistä aikaa tehtävän toteuttamiseen, koska tämä tuntui mielenkiintoiselta mahdollisuudelta ja olisimme vihdoin voineet keskittyä johonkin yhdessä, kahdestaan. Mutta yritämme kovasti edelleen tehdä tehtävää, kesken emme sitä jätä.
Tilannekatsausta muuten meidän parisuhderintamalta sen verran, että Martin työkiireiden vuoksi yhteistä aikaa on ollut entistä vähemmän, lisäksi lapsemme uniongelmat ovat saaneet meidät väsyneiksi ja varsinkin Anna on ollut väsymyksen vuoksi huomattavasti negatiivisemmalla tuulella. Jatkuva lapsen kanssa kahdestaan oleminen (Martin työkiireet) ovat saaneet aikaan sen, että Annalla on katkeruutta oman ajan puutteesta, tuntuu, että kaikki on Annan vastuulla; lapsi, siivoaminen, pyykkääminen, kaupassa käynnit, ruuanlaitto jne. Vaikka tiedostamme, että tämäkään tilanne ei kestä ikuisesti, lapsi kasvaa ja tilanteet muuttuvat, varsinkin Anna on miettinyt ensimmäistä kertaa vakavissaan ihan konkreettiseen parisuhdeterapiaan osallistumista. Tästä on puhuttu myös yhdessä. Hyvän ystäväpariskunnan ero on myös herättänyt meitä ja ehkä säikähdimme, voisiko niin käydä myös meille. Haluamme takaisin sen parisuhteen, joka meillä oli vielä noin kaksi vuotta sitten. Uskomme, että se on mahdollista, kun se on kerran aikaisemminkin ollut olemassa. Tarvitsemme vain pikaisesti työkaluja, joilla kaivamme sen esiin Surullisinta on se, että se vähäinenkin hellyys, joka vielä hetki sitten oli välillämme, on kadonnut. Tuntuu, että vajoamme vain syvemmälle ja mitä pidempään annamme asioiden vain olla, sen vaikeampaa on edes ryhtyä korjaamaan tätä liittoa. Molemmat haluamme korjata kaiken ennalleen, mutta emme löydä yhteistä tapaa tai yhteistä säveltä sen toteuttamiseen. Ja tavallaan se korjaamisen halukin alkaa jo pikkuhiljaa hiipua, se on pelottavaa.
Anna ja Martti
