Harjoite 5: Simo ja Nelli

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:

Kerro, mitä olet/olette tämän prosessin aikana oppineet itsestänne ja parisuhteestanne.
Simo: Ei mielestäni mitään uutta ole paljastunut prosessin aikana, perusasioita on selkeytynyt, mutta osaako niitä käyttää päivittäisessä elämässä.

Nelli: Tehtävät olen kokenut itselleni mielekkäiksi mutta myöskin haasteellisiksi. Olen joutunut kovasti miettimään ja muuttamaan omaa käyttäytymistäni ja puhetyyliäni. Olen myöskin kokenut onnistuvani niissä suhteellisen hyvin.

Parisuhteeseen panostus, edes pieni sellainen, muuttaa heti välittömästi tunnelmaa positiivisempaan suuntaan. Ja kun muutama tällainen onnistunut kokemus tulee, niin koko päivästä jää positiivisempi mieli ja toinen puolisko tuntuu paljon läheisemmältä.

Onko muilla ollut samankaltaisia tarinoita ja voisiko toisten ratkaisuista ottaa oppia?

Simo: Tuttuja arkisia asioita näyttää muisssakín parisuhteissa olevan, minulla on joitain tarinoita lukematta ja pitäisi ne vielä käydä lukemassa.

Nelli: On ollut mukava lukea muiden parien kirjoituksia ja olisin vielä enemmän halunnut saada miespuolista ääntä kuuluville.

Tiedän, että elämme parisuhteemme arkipäiviä taaperovaiheen keskellä, lukuisten unettomien öiden jälkeen, mutta kyllä toisten tekstien lukeminen toisaalta toi taas sellaisen pienen helpotuksen tunteen, että samanlaista väsymystä ja arkipäivää eletään monissa toisissakin parisuhteissa ja perheissä. Parisuhteen eteen tekevät monet muutkin töitä ja ovat myös huolissaan parisuhteensa tilasta.

Joistain teksteistä nousi ilmaan pieni kateus siihen yhtenäisyyden tunteeseen, joka meiltä tuntuu olevan kadoksissa ja tuli palava halu, että näytämme kyllä, että meiltäkin se kipinä vielä löytyy. Perusasiat meilläkin on kunnossa ja luottamus toista kohtaan syvä, niin pienellä satsauksella pitäisi saada hyviä tuloksia aikaan.

Mitkä harjoitukset ovat teillä olleet toimivimpia ja tärkeimpiä?

Simo: Varmasti se koskettamisen ja hellimisen tehtävä, siinä eron huomasi konkreettisemmin.
 
Nelli: Välitön vaikutus oli tuolla toisen miellyttämisellä, kyllähän se näkyi varmasti heti kävelytyylissä ;D. Itse olen kokenut myös riitelytehtävän kirjaamisen hyväksi. Toiselle on välillä vaikea kertoa millaisena riitelyn ja riidanaiheet kokee ja millaisista asioista ärsyyntyy.

Millaisia asioita olet oivaltanut, mitä olet alkanut ajatella tai tehdä toisin?
Simo: Tätä en varmaankaan nyt oppinut, mutta taas muistuu mieleen, että olen luonteeltani jääräpää.

Nelli: Niinkuin tuossa jo mainitsin, että pienellä satsauksella saa isoja asioita aikaan. Molemmat olemme jääräpäitä, niin jommankumman on yritettävä antaa periksi. Helppoa se ei todellakaan tule meille olemaan, siihen voisi jotain hyviä harjoitteita kehitellä.

Yritän kiinnittää yhä enemmän huomiota omaan käyttäytymiseeni sen sijaan, että arvostelen hänen käyttäytymistään.

Huomasin myös sen, miten vaikea Simon on käsitellä näitä tehtäviä ja niiden mukana tuomia tunnetiloja. Niille sanojen löytäminen on ollut todella vaikeaa tai sitten hän todellakin ajattelee asiat niin paljon yksinkertaisemmin kuin minä ettei sellaisia minun odottamia tunnetiloja olekaan??

Miten aiot jatkaa? 
Simo: Yritän parantaa omaa käyttäytymistäni niin, että kuuntelisin, koskettaisin  ja huomioisin  Nelliä enemmän.

Nelli: Panostan niihin  pieniin asioihin ja yksityiskohtiin, jotka tekevät toiselle hyvää ja tuovat iloa. Järjestän perheelle enemmän yhteistä aikaa ja meille parina myös omaa aikaa ja jotain kivoja yllätyksiä. Yritän muistaa olla nalkuttamatta joka käänteessä ja muutenkin miettiä puhetyyliäni moittivasta ja kielteisestä sävystä positiivisempaan suuntaan. Muistan kiitoksen, kehumisen, kannustuksen ja anteeksipyytämisen.
 
Nelli ja Simo

Harjoite 5: Mia ja Mika

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:

 

Mitä olemme oppineet muilta?

 

Huomaamaan kuinka samantyyppisiä ongelmia muilla lapsiperheillä on. Tuntuu, että kaikilla joilla on lapsi/-a, muuttuu suhde joksikin aikaa kämppis-tyyppiseksi, kun on niin paljon niitä tehtäviä, jotka on vaan pakko suorittaa. Myöskin kommunikoinnin huomioiminen on ollut hyvä, eli, että ihmisillä on erilaisia kommunikointityylejä; suorempia ja pehmeämpiä. 

 

Lisäksi olen oppinut huomaamaan muiden kirjoituksia lukemalla, että minulla on hyvä mies :). En ole koskaan tuntenut olevani lasten kanssa yksin, vaan aina hän on yhtä aktiivisesti vaihtanut vaippoja kanssani ja viettänyt todella paljon aikaa lastemme kanssa. Lisäksi en ole koskaan kokenut olevani yksin, hän ei ole juossut omissa menoissaan vaan on yhtä paljon kotona kuin minäkin. Tätä olen oppinut nyt arvostamaan kovasti luettuani muiden tarinoita, että ovat kokeneet miehen jatkavan samanlaista elämää lapsen syntymän jälkeen kuin ennen lapsia.

Lisäksi olemme oppineet toistemme teksteistä, että haluamme samoja asioita ja, että on aivan turhaa tuhlata energiaa tällaiseen valta-taisteluun mikä meilläkin on ollut meneillään. On parempi keskittyä muihin asioihin ja antaa toiselle tilaa omiin ajatuksiinsa ja omaan kehitykseen. Tässä on varmasti ollut monta kriisiä päällekkäin varsinkin minulla (Mia), joten on ihanaa huomata, että alkaa helpottamaan ja aurinko paistaa ulkona ja vihdoin myös omassa elämässä! 

Kaiken kaikkiaan aina on hyvä, että avataan asioista eri puolia ja mielestäni tämä parisuhdeakatemia on toiminut todella hyvin. On ollut tosi mielenkiintoista lukea kaikkien juttuja! Vaikka en ole nyt kommentoinutkaan niin paljoa niin olen kyllä kaikki vastaukset lukenut.

Tätä kannattaa jatkaa ehdottomasti!!!

Ja kaikille pienten lasten äideille ja isille haluan takoa uskoa siihen, että hanskoja ei kannata heittää kehään ennenkuin lapset täyttävät 4-7 v. Elämä on silloin NIIIIIN erilaista kuin pikkulapsi-vaiheessa. Itsekin olen välillä ollut heittämässä pyyhettä kehään, mutta nyt olen todella tyytyväinen, etten sitä ole tehnyt. Meillä on yhtäkkiä todella paljon helpottanut elämä niin lasten tappeluiden kuin sairastamistenkin kanssa.

Muistan, kun eräs psykologi sanoi minulle, että pitäisi laissa kieltää erot alle kouluikäisten lasten vanhemmilta ja nyt ymmärrän mitä se tarkoittaa :=)

Harjoite 5: Martti ja Anna

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:

MARTTI:

Mitä olen oppinut?

Olen oppinut arvostamaan sitä mitä minulla on. Ihana vaimo, joka pitää minusta hyvää huolta ja kaunis lapsi. Olen oppinut ottamaan paremmin hetkestä kiinni, nauttimaan myös "pienistä" asioista. Aika kuluu nopeasti, ei pidä aina ainoastaan miettiä tulevaa, elämähän on oikeasti vain tässä ja nyt. Olen myös oppinut ymmärtämään ja arvostamaan vaimoni arkea paremmin.

Harjoitukset

Tehtävä, jossa piti pohtia sitä, mihin alunperin kumppanissa rakastui sekä tehtävä, jossa mietittiin toisen ilahduttamista olivat minulle kaikkein mieluisimmät ja ehkä hyödyllisimmät. Oli hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mistä kaikki on saanut alkunsa ja miten toista voi ilahduttaa pienillä eleillä joka päivä.

Mitä olen oppinut muilta?

On ollut erittäin mielenkiintoista lukea muiden kertomuksia ja ajatuksia. Aina niistä jotain tarttuu mukaan, vaikka elämäntilanteet olisivatkin erilaiset.

Jatko

Aioin osallistua enemmän arjen pyörittämiseen sekä kiittää ja pitää parempaa huolta vaimostani. Olla enemmän läsnä.



ANNA:

Olen oppinut itsestäni sen, että osaan olla todella ymmärtäväinen kun vaan viitsin asettua toisen asemaan. Olen oppinut luottamaan parisuhteeseemme, että se kantaa myös tämän vaikean vaiheen yli. En enää sorru syyllistämään Marttia työmatkoista tai siitä, että hän ei ole kotona niin paljon kuin haluaisin. Olen oppinut näkemään elämässämme enemmän niitä hyviä puolia, yritän olla vatvomatta huonoja juttuja. Syyllistyin ennen ehkä liikaakin sellaisten asioiden jankuttamiseen, joille emme kumpikaan voineet mitään. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, lapsi kasvaa koko ajan, suhteemme kehittyy, tilanteet muuttuvat, työpaikatkin voivat muuttua. Olen oppinut ajattelemaan kauaskantoisemmin, enää en ehkä niin paljon surkuttele asioita, joiden tiedän olevan vain hetkellisiä.

Huomaan, että olen paljon paremmalla tuulella ja mielellä, kun keskityn ihanaan lapseemme, Martin hyviin puoliin ja myös omiin hyviin puoliini. Olen ehkä oppinut ajattelemaan positiivisemmin, ajattelemaan että selviämme tästä ja että ei tämä meidän elämä olekaan niin kamalaa. Parannettavaa suhteessamme edelleen on, mutta mikä suhde se sellainen olisikaan, joka olisi valmis?

Olen oppinut tai havahtunut tajuamaan sen, että jos parisuhteessamme on parannettavaa, se ei automaattisesti tarkoitakaan sitä, että Martissa on parannettavaa :). Silloin meidän yhteispelissä on parannettavaa tai ehkä minä itse voisin toimia toisin, olla vähemmän ehdoton, kuunnella toista ja yritää ymmärtää toisen tilannetta. Peiliin kannattaa katsoa silloin tällöin. Pitää myös itse pyytää anteeksi, myöntää reilusti, jos on ollut kohtuuton.

Mitkä harjoitukset ovat olleet toimivimpia ja tärkeimpiä?
Olen samaa mieltä Martin kanssa siitä, että harjoitus, jossa piti pohtia alkuaikoja ja mihin toisessa ihastui/rakastui, oli ehdottomasti hyvä ja hyödyllinen. Omasta mielestäni riitelyharjoitus avarsi ainakin omaa ajatusmaailmaani. Tuli mietittyä meidän suhteemme riidanaiheita ja ajateltua, että haluanko olla riidanhaastaja vaikka se kuinka olisi mukamas ainoa keino saada ääneni kuuluville. Tottapuhuen, kyllä Martti minua muutenkin kuuntelee, riitelemisessä haen kai säälipisteitä tai yritän heittäytyä martyyriksi. Väsyneenä tekee mieli räjähtää typeristäkin asioista.

Aistillisuusharjoitus on meillä vielä täysin kesken. Onneksi hellyys ja seksi ovat nyt puheenaiheena eikä näitä asioita ole vain painettu villasella. Olemme jo halailleet ja suunta on nyt oikea. Itse en kuitenkaan halua kiirehtiä tätä asiaa ja "tehdä temppuja" vain siksi, että asian saisi pois päiväjärjestyksestä. Luulen, että kiirehtiminen tässä asiassa saisi ehkä vain vahinkoa aikaan. Haluan, että molemmat todella haluamme. Hiljaa hyvä tulee, siihen uskon.

Muilta oppiminen
Olen oppinut sen, että ehkäpä jokaisessa parisuhteessa on ne omat kommervenkkinsä, kompastuskivensä ja aallonpohjat. Joskus tuntui, että kaikkien muiden parisuhteet olivat varmasti ihania ja meillä arki oli pakkopullaa, hammastenkiristystä, jatkuvaa väsymystä ja väärinymmärryksiä. Elämän kuuluukin olla jatkuva oppimisprosessi ja joskus sitä oppii vasta, kun on kohdannut vastoinkäymisiä. Kamalaa sanoa, mutta kyllä se vaan niin on, että on ollut helpottavaa lukea, että muillakin on ongelmia, osa samantyyppisiä kuin meillä. On myös ollut helpottavaa huomata, että asiat ovat alkaneet korjaantua ja että moni on uskaltanut myöntää omat virheensä.

Jatko
Aion jatkossa edelleen harjoittaa ilahduttamista ja aistillisuutta. Aion katsoa peiliin ja kysyä, olisiko itsessäni jotain parannettavaa, voisinko itse toimia toisin jotta perheemme toimisi paremmin. Aion keskittyä hetkeen ja nauttia kiitollisena lapsestamme. En halua vain murjottaa, velloa huonoissa fiiliksissä, ajatella negatiivisesti, koska silloin se lapsemme ainutlaatuinen ja lyhyt lapsuus menee minulta oli. Jatkan omien asenteideni korjaamista, lopultahan se olen minä, joka voin päättää hymyilenkö vai en. Toisen tekemisiin en juurikaan voi ennalta vaikuttaa, jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja päätöksistään, mutta siihen voin vaikuttaa miten reagoin ja miten asioihin suhtaudun. Voin oppia päättämään, miten annan minkäkin asian tai tilanteen itseeni vaikuttaa.

5. harjoite: Opi muilta

Parisuhdeakatemiassa olemme yhdessä eläneet parisuhteellista elämää nyt muutaman viikon. Akatemialaiset ovat fiksuja, aikuisia ihmisiä, joilla on elämänkokemusta. Voisimmeko kaikki oppia toisiltamme?

Usein oman elämänsä keskellä on vähän sokea. Jos pystyisi katsomaan elämäänsä hieman ulkopuolisen silmin, näkisi varmasti selkeämmin niitäkin asioita, jotka elämässä ovat hyvin ja joista voisi olla kiitollinen. Ulkopuolisen silmin kaikki harmistuksen aiheetkaan eivät välttämättä näytä niin merkittäviltä – ja jos näyttävät, niin silloin voi tehdä asioille jotain.

Tällä kertaa tehtävänä on a) ensin lukea muiden parisuhdeakatemialaisten kertomukset ja sitten b) kertoa, mitä olet/olette tämän prosessin aikana oppineet itsestänne ja parisuhteestanne. Onko muilla ollut samankaltaisia tarinoita ja voisiko toisten ratkaisuista ottaa oppia? Mitkä harjoitukset ovat teillä olleet toimivimpia ja tärkeimpiä? Millaisia aioita olet oivaltanut, mitä olet alkanut ajatella tai tehdä toisin? Miten aiot jatkaa?

Läheisyysharjoitusta kannattaa jatkaa myös, etenkin jos ei niin kauheasti halituta: silloinhan harjoitukselle juuri onkin tarvetta!

Tähän harjoitteeseen pyydettiin osallistujilta vastauksia maanantain 9.5. aikana. Tämän viestin kommenteissa kuka tahansa voi ottaa kantaa aiheeseen.

Lue kurssilaisten vastauksia