4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:
Arvasimme, että tästä tehtävästä tulee meille haasteellinen. Vaikka naurammekin paljon yhdessä ja arki pelaa ihan ok, tämä läheisyys, hellyys ja seksuaalisuus on jäänyt aivan nollatasolle vauvan syntymän jälkeen. Olemme tavallaan, kuin kaksi kaverusta asumassa saman katon alla.
Minulle (Anna) hellyyden katoaminen on ollut jollakin tapaa shokki, josta olen vasta nyt 7 kk jälkeen pääsemässä jotenkin tolpilleni. Ehkä koska olen tavallaan jo tottunut tilanteeseen, enkä osaa enää kaivatakaan läheisyyttä, kun sitä ei ole niin pitkään aikaan ollut. Meillähän meni raskausaikakin niin, että Martti ei koskenut minuun pitkällä tikullakaan, siis "siinä mielessä". Se loukkasi, ensimmäistä kertaa elämässäni sain jopa anella seksiä. Ennen niin seksuaalisesti aloitteellinen ja hyvin aktiivinen mieheni muuttui totaalisesti. Mutta tuo nyt ei sinänsä liity tähän tehtävään. Kuitenkin tuo tunnelma ja läheisyydenpuute on vaan jatkunut, vaikka luulin asioiden normalisoituvan, kun en enää ole raskaana.
Juttelimme tästä tehtävänannosta Martin kanssa ja Martti sanoi saman, jonka jo tiesinkin. Hän kaipaa spontaniutta seksin suhteen. Hän haluaisi, että seksielämämme olisi samanlaista, kun ennen vauvaa. Se on kuitenkin vähän mahdotonta toteuttaa, kyllä hän sen ymmärtää. Seksi voisi käytännössä ajoittua vain vauvan nukkumahetkiin ja sehän ei ole spontaania, ainakaan Martin mielestä. Jotenkin itse kuitenkin kaipaan suutelua ja kaikkea muuta läheisyyttä jopa enemmän, kuin varsinaista seksiä. Olen aina ollut kova halailija ja pusuttelija, mutta viime kuukausien kylmän kauden jäljiltä en itsekään enää halaa tai edes yritä pussata. Jotenkin en jaksa enää "anella" hellyyttä ja olla aina se, joka haluaisi halia. Sekin pelottaa, että huomaan etten enää edes ajattele asiaa kovin paljoa. Kaikkeen siis tottuu, mutta voiko kelkan kääntää ja miten? Tuntuu, että halutkin tässä alkavat jo rapista, kun tarpeeksi kauan elellään vaan kun mitkäkin kämppäkaverit.
Saimme kuitenkin puhuttua aiheesta enemmän kuin pitkään aikaan, kiitos tämän tehtävänannon. Käytännön toteutus jäi olemattomaksi, niin me arvelimmekin. Olisi ollut jotenkin outoa yhtäkkiä niin monen kuukauden jälkeen alkaa yhtäkkiä suutelemaan, hipelöimään tai kävelemään käsikkäin. Nyt kuitenkin ovi on auki ja etenemme tässä asiassa hitaasti, mutta varmasti. Keskustelimme jo seksistäkin yhtenä päivänä ja kuinka kivaa se olisi. Toivotaan, että saamme sen osan suhteestamme piakkoin taas raiteille. Meillä on kuitenkin edelleen joitakin muita suhteemme osa-alueita hieman epäkunnossa, ehkä siksikin on ollut vaikeaa osoittaa toiselle fyysistä läheisyyttä.
Koska nämä intiimiasiat ovat olleet puheessamme nyt muutaman päivän ajan, olen (Anna) nähnyt seksiunia ensimmäistä kertaa todella, todella pitkään aikaan. Ehkä ne halut ovat taas palailemassa :), varsinkin kun niissä unissa pääosassa olemme olleet minä ja Martti! Kun saisi nuo Martin halut taas kohdilleen. Tai luultavasti ongelman ydin on siinä, että olemme vielä eri tasoilla tämän asian suhteen ja kumpikin on epäröivä aloitteentekijänä. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Anna ja Martti