Arvasimme, että tästä tehtävästä tulee meille haasteellinen. Vaikka naurammekin paljon yhdessä ja arki pelaa ihan ok, tämä läheisyys, hellyys ja seksuaalisuus on jäänyt aivan nollatasolle vauvan syntymän jälkeen. Olemme tavallaan, kuin kaksi kaverusta asumassa saman katon alla.
Minulle (Anna) hellyyden katoaminen on ollut jollakin tapaa shokki, josta olen vasta nyt 7 kk jälkeen pääsemässä jotenkin tolpilleni. Ehkä koska olen tavallaan jo tottunut tilanteeseen, enkä osaa enää kaivatakaan läheisyyttä, kun sitä ei ole niin pitkään aikaan ollut. Meillähän meni raskausaikakin niin, että Martti ei koskenut minuun pitkällä tikullakaan, siis "siinä mielessä". Se loukkasi, ensimmäistä kertaa elämässäni sain jopa anella seksiä. Ennen niin seksuaalisesti aloitteellinen ja hyvin aktiivinen mieheni muuttui totaalisesti. Mutta tuo nyt ei sinänsä liity tähän tehtävään. Kuitenkin tuo tunnelma ja läheisyydenpuute on vaan jatkunut, vaikka luulin asioiden normalisoituvan, kun en enää ole raskaana.
Juttelimme tästä tehtävänannosta Martin kanssa ja Martti sanoi saman, jonka jo tiesinkin. Hän kaipaa spontaniutta seksin suhteen. Hän haluaisi, että seksielämämme olisi samanlaista, kun ennen vauvaa. Se on kuitenkin vähän mahdotonta toteuttaa, kyllä hän sen ymmärtää. Seksi voisi käytännössä ajoittua vain vauvan nukkumahetkiin ja sehän ei ole spontaania, ainakaan Martin mielestä. Jotenkin itse kuitenkin kaipaan suutelua ja kaikkea muuta läheisyyttä jopa enemmän, kuin varsinaista seksiä. Olen aina ollut kova halailija ja pusuttelija, mutta viime kuukausien kylmän kauden jäljiltä en itsekään enää halaa tai edes yritä pussata. Jotenkin en jaksa enää "anella" hellyyttä ja olla aina se, joka haluaisi halia. Sekin pelottaa, että huomaan etten enää edes ajattele asiaa kovin paljoa. Kaikkeen siis tottuu, mutta voiko kelkan kääntää ja miten? Tuntuu, että halutkin tässä alkavat jo rapista, kun tarpeeksi kauan elellään vaan kun mitkäkin kämppäkaverit.
Saimme kuitenkin puhuttua aiheesta enemmän kuin pitkään aikaan, kiitos tämän tehtävänannon. Käytännön toteutus jäi olemattomaksi, niin me arvelimmekin. Olisi ollut jotenkin outoa yhtäkkiä niin monen kuukauden jälkeen alkaa yhtäkkiä suutelemaan, hipelöimään tai kävelemään käsikkäin. Nyt kuitenkin ovi on auki ja etenemme tässä asiassa hitaasti, mutta varmasti. Keskustelimme jo seksistäkin yhtenä päivänä ja kuinka kivaa se olisi. Toivotaan, että saamme sen osan suhteestamme piakkoin taas raiteille. Meillä on kuitenkin edelleen joitakin muita suhteemme osa-alueita hieman epäkunnossa, ehkä siksikin on ollut vaikeaa osoittaa toiselle fyysistä läheisyyttä.
Koska nämä intiimiasiat ovat olleet puheessamme nyt muutaman päivän ajan, olen (Anna) nähnyt seksiunia ensimmäistä kertaa todella, todella pitkään aikaan. Ehkä ne halut ovat taas palailemassa :), varsinkin kun niissä unissa pääosassa olemme olleet minä ja Martti! Kun saisi nuo Martin halut taas kohdilleen. Tai luultavasti ongelman ydin on siinä, että olemme vielä eri tasoilla tämän asian suhteen ja kumpikin on epäröivä aloitteentekijänä. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Anna ja Martti
Seksiunet ovat hienoja! Unissahan tunteet ovat ihan yhtä todellisia kuin valveillakin ja saattavat muistuttaa, miten kivaa voisi olla kokea samoja tuntemuksia muutenkin kuin unessa.
VastaaPoistaTeillä taitaa olla ihan tavallinen vauvaperheen tilanne. Monet sanovat, että kyllä se siitä sitten ajan kanssa, mutta mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä vaikeammaltahan tuntuu "aloittaa". Niin että mitä jos nyt ihan vaikka vaan tehtävän suorittamisen nimissä halaisitte pikaisesti? Ja sitten myöhemmin toiseen kertaan, tai silitätte ohimennen tai ottatte kädestä kiinni? Kumpi ensin ehtii, ja ihan vain hetkeksi, mutkattomasti vaan. Kun kuitenkin olette puhuneet, kuinka kivaa se olisi? (Ette muuten tiedä, kuinka moni sinkku kadehtii tilannetta, että olisi joku jota koskettaa).
Eli nyt puheet pois ja vähän enemmän toimintaa! :-)
Parisuhdeakatemian Mia
Miten Martti sitten suhtautuu, jos menet Anna halaamaan häntä? On varmasti vaikeaa ryhtyä yhtäkkiä feikkaamaan himokasta, jos tunne ei ole aito, mutta ehkä voisi aloittaa pienestä eli vaikka töistätulohalauksesta? Ette varmasti ole ainoat pienen lapsen vanhemmat, jolla on sama tilanne. Jos lähentyy toista pienin askelin ja vaikka vähän "puoliväkisinkin", voisi kuvitella, että se oikeakin halu sieltä vähitellen löytyy.
VastaaPoistaKeskinäisessä hellyydessä ja läheisyydessä on jotain niin kaunista ja herkkää, että sen kannattaa antaa kasvaa rauhassa. Hellyyden ilmenemismuodot varmasti muuttuvat lapsen myötä, mutta vanhempien tapa kohdella toisiaan heijastuu väistämättä myöa lapseen. Hellä ilmapiiri on niin paljon erilaisia asioita. Luulen, että vanhempien keskinäinen intiimiys saa uusia sävyjä perheen kasvun myötä ja se voi olla hämmentävää, kun oma seksuaalinen identiteetti kasvaa ja muuttuu. Joudutte opettelemaan itsessänne ja toisissanne uudenlaisen ihmisen!
VastaaPoistaAntakaa vain rauhassa aikaa, happea ja tilaa keskinäisen intohimon uudelleen heräämiselle. - anne