Voit siis kommentoida mitä tahansa parisuhteisiin tai kurssiin liittyvää teemaa tai esittää kysymyksiä ja toiveita osallistujille, valmentajille tai muille lukijoille. Komenttien jättäminen ei edellytä rekisteröitymistä.
torstai 21. huhtikuuta 2011
Kysy, kerro, kommentoi!
Voit siis kommentoida mitä tahansa parisuhteisiin tai kurssiin liittyvää teemaa tai esittää kysymyksiä ja toiveita osallistujille, valmentajille tai muille lukijoille. Komenttien jättäminen ei edellytä rekisteröitymistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lueskelin näitä parisuhde/lastenhoito/seksi-tarinoita ja ajattelin heittää yhden "näkökulman". Ehkä kaikki tuntuu siksi niin rankalle ja vaikealle että nykyään kaikki yritetään tehdä yhdessä yksin. Ennen ratkaistiin nämä haluamis/haluttomuus asiat esim. ottamalla rakastaja (yleensä miehet), ettei kumppania tarvitse arjen pyörityksessä vaivata enää seksuaalisilla paineilla tai antamalla lapset toisten hoitoon (esim. nanny, imettäjä) niin voidaan pyhittää aikuisten olo vain toisille. Tai niinkuin vielä nykyäänkin mies pitää useampaa vaimoa, että naiset voivat yhdessä hoitaa kodin ja lapset, olla seurana toisilleen eikä seksuaaliset "rasitteet" paina kohtuuttomasti, päin vastoin. Joissain kulttuureissa taas naiset ja lapset elävät keskenään vapaehtoisesti ja ottavat vain miehen kattonsa alle halutessan uuden lapsen tai seksiä... Eipä taida silti ihan ongelmattomia nämäkään parisuhde-/elämänmuodot olla. Että teet niin tai näin niin aina joku osa-alue kärsii...
VastaaPoistaRakastajan ottaminen voisi tosiaan helpottaa joitain ongelmia, mutta aiheuttaa samalla toisia. Ainakin mustasukkaisuutta - se on ihan varma. Eli ihan kuin sanoit "teet niin tai näin, niin aina joku osa-alue kärsii..."
VastaaPoistaTänään, 23.5. TV1 aamulla:
VastaaPoistaSana parisuhde TYÖ vs hauskaa, ilahduttavaa
Olen samaa mieltä, että parisuhde on mahdollisuus elämän iloisimpiin ja hauskimpiin hetkiin JOS suhde toimii ja voi hyvin.
Entä jos jompi kumpi on "vereslihalla" joko työuupumuksen, sairauden tai menneisyydessä tapahtuneiden traumojen vuoksi. Silloin ajatuskin ilahduttamusesta tai hauskasta iskee suoraan vyön alle. SE, jos mikä, vaatii hirvittävän määrän ponnistelua ja työtä...
Kun sydän itkee, ei siellä ole voimia iloon tai hauskanpitoon. Silloin parisuhde tekee surutyötä, sallii väsymisen, seisoo toisen vierellä läpi helvetin ja vain tahtoo uskoa, että rakkaus voittaa...
Sellaiseen tilanteeseen on tänä päivänä moni meistä pudonnut
"Kun sydän itkee, ei sillä ole voimia iloon.." Niin, silloin sydän tarvitsee lohdutusta, uskoa, toivoa... Niitä sadun(kin) perusrakennusaineita.
VastaaPoistaLohduttaminen ja läsnäoleminen ovat mielestäni vähintään yhtä tärkeitä elementtejä, kun yhteistä elämää rakennetaan. Yksin eläen juuri
nämä ovat niitä asioita,joita kipeimmin kaipaa; ei niinkään se ilo.
Vaatii syvää toisen tuntemista, kunnioittamista ja rakastamista, jotta lohtu toteutuu. Sitä voi siis pitää eräällä tavalla syvempänä hyvän ja elävän parisuhteen mittarina. Ilo toteutuu kyllä, kun sille on luontaisesti tilaa. - Anne
Mitä jos on "palvellut" aviopuolisoa (tässä tapauksessa miestäni) lähes 40 vuotta ja nyt on kyllästynyt siihen, että takaisin ei saa pahemmin mitään...Meistä on tullut mykkä/nalkuttajapari, kommunikaatio ei toimi mitenkään. Olen koko avioliiton ajan yrittänyt keskustella samoista "ongelmista", mutta kun vastapuoli joko lähtee ulos ovesta, ei kommentoi mitenkään tai sanoo "joo joo". Luin sivuiltanne mm. korttipelistä, mutta jos ehdotan miehelleni tällaista, hän varmaan nauraa minut ulos...Miten voit parantaa suhdetta ihmisen kanssa, joka ei kertakaikkiaan sano mitä ajattelee, tuntee ja mitä haluaa. Olen esim sanonut, että haluaako hän erota, niin hän sanoo "haluatko sinä?". Mieheni petti minua kymmenen vuotta sitten (suhde kesti 3 vuotta) ja sen jälkeenkään hän ei suostunut parisuhdeterapiaan, eikä asiasta pahemmin keskusteltu, hän ei halunnut. Pettämisen syyksi hän sanoi "luulin että et tykkää munsta enää"...
VastaaPoistaNiin, se luuleminen ei ole koskaan tiedon väärti. Kun toista ei voi muuttaa, ainoaksi keinoksi jää oman itsen kanssa työskentely. Kun oma käyttäytyminen muuttuu, se vaikuttaa toiseen. Oletko kokeillut löytää uusia tapoja toimia? En tiedä, mityä ne teidän tapauksessa olisi, mutta varmaan keksit jotain... Jos kääntäisit asetelmaa jotenkin ilman sen kummempia selityksiä ja keskusteluvaatimuksia?
VastaaPoistaMillaisia näkökulmia teillä muilla löytyy tähän asetelmaan? - Anne
...uusia tapoja toimia: en enää keksi. Minusta tuntuu, että meillä on niin monta selvittämätöntä asiaa, että en tiedä mistä enää aloittaisin...Tiedän että toista ei voi muuttaa, mutta miksi sitten minun pitää muuttua? Haaveenani on vain se, että minut huomioitaisiin, arvostettaisiin ja että tekisimme ja suunnittelisimme yhdessä esim kodin remontteja, lomia ym. Tällä hetkellä me elämme molemmat omissa maailmoissamme, minä tee kaikki kotityöt ja hän tekee omia juttujaan (iltaisin lähinnä katsoo tv:tä ja surffailee). Pakolliset asiat keskustelemme, siinä kommunikointimme tällä hetkellä. Seksiä meillä ei ole ollut vuoteen, siitäkään hän ei ole sanallakaan puhunut mitään eikä "yrittänyt" mitään. Ja minä puolestani en myöskään. Viimeksi kun ehdotin hänelle, että eikö meidän pitäisi puhua asioista, vastaus oli "mistä?". Ehkä minun pitäisi mennä yksin johonkin parisuhdeneuvontaan? Häntä en sinne varmaankaan saa..
VastaaPoistaMiksi sinun pitäisi muuttua, on kysymys, johon oikeastaan itse yllä vastaat. Olet selkästi tyytymätön tilanteeseen. Miten muuten se muuttuu, ellei itse muutu? Muutenhan elät elämää, jonka hyväksyt muuttumattomana? Parisuhde, kuten mikä tahansa ihmissuhde ja minuus, muuttuu koko ajan. Jäin eilen miettimään vielä viestiäsi. Vaikuttaa siltä, että yhteinen kommunikointi on katkennut jossain vaiheessa - niinkuin käy itsekullekin pitkässä suhteessa, joka on muuttunut itsestään selvyydeksi. Mikähän on saanut puolisosi ajattelemaan "ettet tykkää hänestä enää"? Mitkä ovat ne tavat ja keinot, jolla voi osoittaa välittämistä? Minkä suhteen olette ehkä nukahtaneet? Esittämäsi yksin parisuhdeneuvontaan meneminen ei ole ollenkaan huono idea! Kun pääset pallottelemaan ajatuksiasi ulkopuolisen kanssa, saat uutta perspektiiviä omaan näköalaan - sillä elämässä on aikoja, jolloin oma näköala rajoittuu jostain syystä (pettymys, turhautuminen, väsyminen..) ja 180-asteen näkökentästä tulee putkinäkö, ikään kuin silmillä olisi läpät, jotka rajoittavat näkemistä sivuille. Haluat selkeästi löytää vastauksia ja olet valmis tekemään sen eteen töitä. Nyt et ehkä muuta voi kuin toimia itsesi kautta ja itsesi eteen - ja se on se tärkein! Muu seuraa mukana. - Anne
VastaaPoistaKiitos kommenteista, luulen tosiaan että se "pallottelu ajatuksiani jonkun ulkopuolisen kanssa" on tällä hetkellä se mitä minun pitää tehdä...Haluan jonkun muutoksen tähän tilanteeseen. Eikä siihen tule muutosta ellen tee itse jotain.
VastaaPoistaOletko kokeillut näitä Parisuhdeakatemian tehtäviä? Niistä voisit jo päästä liikkeelle omien ajatusten kartoittamiseen, eikä niiden pohtimiseen tarvita kahta... Löytämisen iloa, Sinulle! -Anne
VastaaPoista