Parisuhdeakatemian valmentajat, Anne ja Mia, olivat maanantaina 23.5. Ylen Aamu-tv:n vieraina.



> Tutustu Parisuhdeakatemian harjoitteisiin
> Testaa oman suhteesi tila leikkimielisellä parisuhdetestillä
> Parisuhdesisältöä Ylen Olotila-palvelussa

6. harjoite: Rakkauselämän aarrekartta

On aina helpompi löytää perille, kun tietää suunnan. Tässä kesätehtävässä katsomme toiveikkaasti tulevaisuuteen ja rakennamme entistäkin parempaa parisuhdetta hyville perustoille. Tätä samaa asiaa käsiteltiin jo Parisuhdeakatemian ensimmäisessä tehtävässä, nyt jatkamme konkreettisemmin ja teemme rakkauselämän aarrekartan.

Rakkauselämän aarrekartan voit tehdä joko yksin tai – vielä parempi - yhdessä puolisosi kanssa. Tehtävää varten tarvitset ison paperin, lehtiä tai mainoslehtisiä, sakset, liimaa, teippiä tai sinitarraa ja jonkin verran aikaa, ainakin puolisen tuntia kerrallaan, niin pääset hyvin vauhtiin. Älä hätkähdä ohjeiden pituutta - tämä on ihan helppoa! On kuitenkin tärkeää, että teet aarrekartan kaavan mukaan, niin varmistetaan, että kaikella on paikkansa. Jos ikinä olet pitänyt askartelusta tai unelmoinnista, niin tämä on takuulla kivaa!

Ensiksi tarvitset suuren paperin. Fläppitauluarkit ovat yleensä olleet hyviä tähän tarkoitukseen, mutta jos sellaista ei ole saatavilla, niin improvisoi.

Sitten tarvitset KUVAN TEISTÄ. Sellaisen, missä olette kumpikin hyvällä mielellä, mahdollisimman iloisen tai tyytyväisen näköisiä. Hääkuvat toimivat yleensä hyvin. Tällä kertaa on tärkeää, että olette kumpikin kuvassa – sinkkujen aarrekartat ovat erikseen. Liimaa kuvanne keskelle arkkia.
Kirjoittakaa arkin vasempaan yläreunaan tämän päivän päivämäärä. Oikeaan alareunaan kirjoittakaa se päivämäärä, jolloin haluatte tarkistaa, onko elämänne menossa haluttuun suuntaan. Kaiken ei tarvise silloin vielä olla valmista, mutta suunta oikea.

Ajatuksena on etsiä lehdistä kuvia, joissa on sitä fiilistä, mitä parisuhteeseenne haluatte. Yllättävän usein hienoja kuvia löytyy mainoslehtisistä: mainoksethan ovat tiivistettyjä unelmia. Perhelehdistä ja eri kauppaketjujen asiakasomistajalehdistä moni on myös löytänyt kuvia, joissa on yhdessätekemisen meininkiä. Lehdistä saattaa löytyä myös motivoivia tekstejä tyyliin ”Yhdessä olemme onnellisempia kuin koskaan!” Jos piirtäminen on sinun juttusi, sekin sopii. Ja jos haluat kuunnella samalla teille tärkeitä biisejä, vielä parempi.

Jakakaa arkki 9 osaan niin, että teidän kuvanne on keskellä olevassa ruudussa. Ensinnäkin kuvanne yläpuolelle eli keskelle yläriviä etsikää kuva tai kuvia, jotka kuvaavat rakkautenne ja työn välistä suhdetta: MITEN PARISUHDE VAIKUTTAA URAAN ja päinvastoin?

Oikeaan yläkulmaan etsikää kuvia, joissa näkyy suhteenne HENKISYYS. Jos usko yhdistää teitä, löydätte siitä varmaankin jotain kuva-aineistoa. Monien suomalaisparien henkisyys näkyy parhaiten suhteessa luontoon.

Jokaisen ihmisen pitää saada toteuttaa itseään. Keskelle oikealle liimatkaa kuvia, joissa näkyy se, MITEN TOTEUTATTE LUOVUUTTANNE. Kuulostaa ehkä hankalammalta kuin onkaan. Ajatuksena on vain se, että tässä kohdassa saa toivoa vaikka nikkarointipaikkaa tai aikaa ompelemiseen. Milloin olet eniten sinä?

Mikään pari ei selviä aivan yksinään. Oikeaan alakulmaan löytäkää kuvia niistä tekijöistä, MISTÄ SUHTEENNE SAA TUKEA – on se sitten vaikka suku tai ystäväpiiri, yhteinen huumori tai yhteinen aika.

Keskelle alas saa etsiä aistillisia kuvia, joista SUHTEENNE FYYSINEN PUOLI. Millaista tunnelmaa haluatte edistää aistillisesti ja seksuaalisesti?

Vasempaan alakulmaan saa liimailla kuvia, jotka kuvaavat FYYSISTÄ TERVEYTTÄ EDISTÄVIÄ ASIOITA parisuhteessanne. Tähän voi hyvin laittaa vaikka vaelluskuvia tai pyöräileviä pariskuntia – mitä tahansa, mitä aiotte tehdä, että eläisitte pitkään ja terveinä yhdessä.

Keskellä vasemmalla on paikka lapsille: MILLAINEN ROOLI LAPSILLA ON PARISUHTEESSANNE JA PERHEESSÄNNE?

Ja viimeiseksi, vasen yläkulma on varattu niille kuville, jotka kertovat tulevaisuudesta: MITÄ UUTTA RAKKAUSSUHTEESEENNE ON TULOSSA? Mitä haluaisit lisää?

Tässä kartassa kaikelle on paikkansa, ja on tärkeää noudattaa paikkoja. Moni vanhempi nimittäin antaa muuten lasten vallata koko rakkauselämän aarrekarttansa, ja varmaan kaikki tiedämme, miten siinä käy.. Lapsille on kyllä tilansa, mutta nyt tehdään aikuisten rakkauselämän aarrekarttaa! Samaten kartassa on paikkansa työlle, joten älä anna urasuunnitelmien viedä tilaa muulta! Avainsana onneen on tasapaino.

Karttaa ei tarvitse saada kerralla valmiiksi, mutta auttaa kun on kerran päässyt hyvään alkuun. Muista, että TARVITSET VAIN 9 KUVAA eli ei ole kyse mistään elämää suuremmasta projektista. Koska matkan varrella kivoja kuvia tuntuu aina löytyvän lisää, kuvat kannattaa alkuun sommitella vaikka sinitarrojen avulla.

Kun kartta tuntuu valmiilta, pankaa se jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa näette sen säännöllisesti. Monella sinkulla se on jääkaapin ovessa, mutta vaatekaapin oven sisäpuoli on yhtä hyvä. On hyvä muistuttaa itseään usein siitä tavoitteesta, mitä koti ollaan menossa.

Pitäkää hauskaa ja unelmoikaa! Hyvin kuviteltu on puoliksi saavutettu!

Tähän kesätehtävään on pyydetty vastauksia 15.8. mennessä.

Katso kaikki harjoitteet

Harjoite 5: Vahvero ja Heiverö

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:


Kokonaisuutena on sellainen fiilis, että monet jo aiemmin ajatellut asiat tuli ajateltua uudestaan - ja taas samaa latua. Yksin on vaikea muuttaa tai ajatella sitä, mikä eletään kaksin.

Toisaalta sai tyytyväisenä huomata tehneensä elämässä ihan oikeita ratkaisuja - rehellisesti sanottuna lapsiperheiden elämään perehtyminen tuo aina sellaisen oivalluksen: ei tuo ole minua varten, ei alkuunkaan.

Toisaalta sitä joutui pohtimaan: tähänkö on tultu? Yksinään, anonyymina pohtimassa parisuhteensa (ja samalla tietenkin koko elämänsä) tilaa nettipalstalla - tätäkö sitä ihminen nuorena suhteeseen ryhtyessään odottaa saavansa?

Toisten kirjoituksia lukiessa sitä oivalsi jämptin ja mahdollisimman tarkan viestinnän tarpeellisuuden. Helposti sitä väljästi muotoillussa lukee rivien välistä omaa elämäänsä tai omia oletuksiaan.

Mitä sitä siis tekisi toisin? Kommenteissa olen saanut kehotuksia pohtia kontrollin tarvettani, on vihjattu minun tahtovan alistaa miestäni, käsketty vähentää analysointia, annettu ohjeita siitä, miten hillitä omaa intensiteettiään. Mä en oikein tiedä, jos parisuhde ei voi olla se paikka, jossa saan olla oma itseni, onko mikään? Kyse on aika vahvasti identiteettini keskeisistä osista, jotka tuntuvat nyt yhä enemmän aiheuttavan kitkaa parisuhteessa (ja muissakin ihmissuhteissa). Tässä elämän vaiheessa sitä on nimittäin alkanut miettiä sitäkin, että mihin pisteeseen on ajautunut, olenko toiminut itseäni kohtaan oikein, miten haluan itseäni rajoittaa (ja miten en) seuraavat 30 vuotta.

On vähemmän paineita olla kiltti tyttö, kun on tullut aikuisemmaksi, naisemmaksi. On enemmän paineita löytää parisuhde mieheen, joka ei etsi kumppanistaan äitiä tai kilttiä tyttöä, josta ei paljastu ikäviä yllätyksiä, hankalia piirteitä. Tiedän, nyt kärjistän - aivan kuten siinäkin, että nimesin meidät aikanaan Vahveroksi ja Heiveröksi. Minä teen niin, hahmotan niin. Voisiko joku joskus ymmärtää, ettei minun aina tarvitsisi ymmärtää toisenkin puolesta? Voisiko se joku vielä joskus olla puolisoni?

Harjoite 5: Simo ja Nelli

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:

Kerro, mitä olet/olette tämän prosessin aikana oppineet itsestänne ja parisuhteestanne.
Simo: Ei mielestäni mitään uutta ole paljastunut prosessin aikana, perusasioita on selkeytynyt, mutta osaako niitä käyttää päivittäisessä elämässä.

Nelli: Tehtävät olen kokenut itselleni mielekkäiksi mutta myöskin haasteellisiksi. Olen joutunut kovasti miettimään ja muuttamaan omaa käyttäytymistäni ja puhetyyliäni. Olen myöskin kokenut onnistuvani niissä suhteellisen hyvin.

Parisuhteeseen panostus, edes pieni sellainen, muuttaa heti välittömästi tunnelmaa positiivisempaan suuntaan. Ja kun muutama tällainen onnistunut kokemus tulee, niin koko päivästä jää positiivisempi mieli ja toinen puolisko tuntuu paljon läheisemmältä.

Onko muilla ollut samankaltaisia tarinoita ja voisiko toisten ratkaisuista ottaa oppia?

Simo: Tuttuja arkisia asioita näyttää muisssakín parisuhteissa olevan, minulla on joitain tarinoita lukematta ja pitäisi ne vielä käydä lukemassa.

Nelli: On ollut mukava lukea muiden parien kirjoituksia ja olisin vielä enemmän halunnut saada miespuolista ääntä kuuluville.

Tiedän, että elämme parisuhteemme arkipäiviä taaperovaiheen keskellä, lukuisten unettomien öiden jälkeen, mutta kyllä toisten tekstien lukeminen toisaalta toi taas sellaisen pienen helpotuksen tunteen, että samanlaista väsymystä ja arkipäivää eletään monissa toisissakin parisuhteissa ja perheissä. Parisuhteen eteen tekevät monet muutkin töitä ja ovat myös huolissaan parisuhteensa tilasta.

Joistain teksteistä nousi ilmaan pieni kateus siihen yhtenäisyyden tunteeseen, joka meiltä tuntuu olevan kadoksissa ja tuli palava halu, että näytämme kyllä, että meiltäkin se kipinä vielä löytyy. Perusasiat meilläkin on kunnossa ja luottamus toista kohtaan syvä, niin pienellä satsauksella pitäisi saada hyviä tuloksia aikaan.

Mitkä harjoitukset ovat teillä olleet toimivimpia ja tärkeimpiä?

Simo: Varmasti se koskettamisen ja hellimisen tehtävä, siinä eron huomasi konkreettisemmin.
 
Nelli: Välitön vaikutus oli tuolla toisen miellyttämisellä, kyllähän se näkyi varmasti heti kävelytyylissä ;D. Itse olen kokenut myös riitelytehtävän kirjaamisen hyväksi. Toiselle on välillä vaikea kertoa millaisena riitelyn ja riidanaiheet kokee ja millaisista asioista ärsyyntyy.

Millaisia asioita olet oivaltanut, mitä olet alkanut ajatella tai tehdä toisin?
Simo: Tätä en varmaankaan nyt oppinut, mutta taas muistuu mieleen, että olen luonteeltani jääräpää.

Nelli: Niinkuin tuossa jo mainitsin, että pienellä satsauksella saa isoja asioita aikaan. Molemmat olemme jääräpäitä, niin jommankumman on yritettävä antaa periksi. Helppoa se ei todellakaan tule meille olemaan, siihen voisi jotain hyviä harjoitteita kehitellä.

Yritän kiinnittää yhä enemmän huomiota omaan käyttäytymiseeni sen sijaan, että arvostelen hänen käyttäytymistään.

Huomasin myös sen, miten vaikea Simon on käsitellä näitä tehtäviä ja niiden mukana tuomia tunnetiloja. Niille sanojen löytäminen on ollut todella vaikeaa tai sitten hän todellakin ajattelee asiat niin paljon yksinkertaisemmin kuin minä ettei sellaisia minun odottamia tunnetiloja olekaan??

Miten aiot jatkaa? 
Simo: Yritän parantaa omaa käyttäytymistäni niin, että kuuntelisin, koskettaisin  ja huomioisin  Nelliä enemmän.

Nelli: Panostan niihin  pieniin asioihin ja yksityiskohtiin, jotka tekevät toiselle hyvää ja tuovat iloa. Järjestän perheelle enemmän yhteistä aikaa ja meille parina myös omaa aikaa ja jotain kivoja yllätyksiä. Yritän muistaa olla nalkuttamatta joka käänteessä ja muutenkin miettiä puhetyyliäni moittivasta ja kielteisestä sävystä positiivisempaan suuntaan. Muistan kiitoksen, kehumisen, kannustuksen ja anteeksipyytämisen.
 
Nelli ja Simo

Harjoite 5: Mia ja Mika

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:

 

Mitä olemme oppineet muilta?

 

Huomaamaan kuinka samantyyppisiä ongelmia muilla lapsiperheillä on. Tuntuu, että kaikilla joilla on lapsi/-a, muuttuu suhde joksikin aikaa kämppis-tyyppiseksi, kun on niin paljon niitä tehtäviä, jotka on vaan pakko suorittaa. Myöskin kommunikoinnin huomioiminen on ollut hyvä, eli, että ihmisillä on erilaisia kommunikointityylejä; suorempia ja pehmeämpiä. 

 

Lisäksi olen oppinut huomaamaan muiden kirjoituksia lukemalla, että minulla on hyvä mies :). En ole koskaan tuntenut olevani lasten kanssa yksin, vaan aina hän on yhtä aktiivisesti vaihtanut vaippoja kanssani ja viettänyt todella paljon aikaa lastemme kanssa. Lisäksi en ole koskaan kokenut olevani yksin, hän ei ole juossut omissa menoissaan vaan on yhtä paljon kotona kuin minäkin. Tätä olen oppinut nyt arvostamaan kovasti luettuani muiden tarinoita, että ovat kokeneet miehen jatkavan samanlaista elämää lapsen syntymän jälkeen kuin ennen lapsia.

Lisäksi olemme oppineet toistemme teksteistä, että haluamme samoja asioita ja, että on aivan turhaa tuhlata energiaa tällaiseen valta-taisteluun mikä meilläkin on ollut meneillään. On parempi keskittyä muihin asioihin ja antaa toiselle tilaa omiin ajatuksiinsa ja omaan kehitykseen. Tässä on varmasti ollut monta kriisiä päällekkäin varsinkin minulla (Mia), joten on ihanaa huomata, että alkaa helpottamaan ja aurinko paistaa ulkona ja vihdoin myös omassa elämässä! 

Kaiken kaikkiaan aina on hyvä, että avataan asioista eri puolia ja mielestäni tämä parisuhdeakatemia on toiminut todella hyvin. On ollut tosi mielenkiintoista lukea kaikkien juttuja! Vaikka en ole nyt kommentoinutkaan niin paljoa niin olen kyllä kaikki vastaukset lukenut.

Tätä kannattaa jatkaa ehdottomasti!!!

Ja kaikille pienten lasten äideille ja isille haluan takoa uskoa siihen, että hanskoja ei kannata heittää kehään ennenkuin lapset täyttävät 4-7 v. Elämä on silloin NIIIIIN erilaista kuin pikkulapsi-vaiheessa. Itsekin olen välillä ollut heittämässä pyyhettä kehään, mutta nyt olen todella tyytyväinen, etten sitä ole tehnyt. Meillä on yhtäkkiä todella paljon helpottanut elämä niin lasten tappeluiden kuin sairastamistenkin kanssa.

Muistan, kun eräs psykologi sanoi minulle, että pitäisi laissa kieltää erot alle kouluikäisten lasten vanhemmilta ja nyt ymmärrän mitä se tarkoittaa :=)

Harjoite 5: Martti ja Anna

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:

MARTTI:

Mitä olen oppinut?

Olen oppinut arvostamaan sitä mitä minulla on. Ihana vaimo, joka pitää minusta hyvää huolta ja kaunis lapsi. Olen oppinut ottamaan paremmin hetkestä kiinni, nauttimaan myös "pienistä" asioista. Aika kuluu nopeasti, ei pidä aina ainoastaan miettiä tulevaa, elämähän on oikeasti vain tässä ja nyt. Olen myös oppinut ymmärtämään ja arvostamaan vaimoni arkea paremmin.

Harjoitukset

Tehtävä, jossa piti pohtia sitä, mihin alunperin kumppanissa rakastui sekä tehtävä, jossa mietittiin toisen ilahduttamista olivat minulle kaikkein mieluisimmät ja ehkä hyödyllisimmät. Oli hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mistä kaikki on saanut alkunsa ja miten toista voi ilahduttaa pienillä eleillä joka päivä.

Mitä olen oppinut muilta?

On ollut erittäin mielenkiintoista lukea muiden kertomuksia ja ajatuksia. Aina niistä jotain tarttuu mukaan, vaikka elämäntilanteet olisivatkin erilaiset.

Jatko

Aioin osallistua enemmän arjen pyörittämiseen sekä kiittää ja pitää parempaa huolta vaimostani. Olla enemmän läsnä.



ANNA:

Olen oppinut itsestäni sen, että osaan olla todella ymmärtäväinen kun vaan viitsin asettua toisen asemaan. Olen oppinut luottamaan parisuhteeseemme, että se kantaa myös tämän vaikean vaiheen yli. En enää sorru syyllistämään Marttia työmatkoista tai siitä, että hän ei ole kotona niin paljon kuin haluaisin. Olen oppinut näkemään elämässämme enemmän niitä hyviä puolia, yritän olla vatvomatta huonoja juttuja. Syyllistyin ennen ehkä liikaakin sellaisten asioiden jankuttamiseen, joille emme kumpikaan voineet mitään. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, lapsi kasvaa koko ajan, suhteemme kehittyy, tilanteet muuttuvat, työpaikatkin voivat muuttua. Olen oppinut ajattelemaan kauaskantoisemmin, enää en ehkä niin paljon surkuttele asioita, joiden tiedän olevan vain hetkellisiä.

Huomaan, että olen paljon paremmalla tuulella ja mielellä, kun keskityn ihanaan lapseemme, Martin hyviin puoliin ja myös omiin hyviin puoliini. Olen ehkä oppinut ajattelemaan positiivisemmin, ajattelemaan että selviämme tästä ja että ei tämä meidän elämä olekaan niin kamalaa. Parannettavaa suhteessamme edelleen on, mutta mikä suhde se sellainen olisikaan, joka olisi valmis?

Olen oppinut tai havahtunut tajuamaan sen, että jos parisuhteessamme on parannettavaa, se ei automaattisesti tarkoitakaan sitä, että Martissa on parannettavaa :). Silloin meidän yhteispelissä on parannettavaa tai ehkä minä itse voisin toimia toisin, olla vähemmän ehdoton, kuunnella toista ja yritää ymmärtää toisen tilannetta. Peiliin kannattaa katsoa silloin tällöin. Pitää myös itse pyytää anteeksi, myöntää reilusti, jos on ollut kohtuuton.

Mitkä harjoitukset ovat olleet toimivimpia ja tärkeimpiä?
Olen samaa mieltä Martin kanssa siitä, että harjoitus, jossa piti pohtia alkuaikoja ja mihin toisessa ihastui/rakastui, oli ehdottomasti hyvä ja hyödyllinen. Omasta mielestäni riitelyharjoitus avarsi ainakin omaa ajatusmaailmaani. Tuli mietittyä meidän suhteemme riidanaiheita ja ajateltua, että haluanko olla riidanhaastaja vaikka se kuinka olisi mukamas ainoa keino saada ääneni kuuluville. Tottapuhuen, kyllä Martti minua muutenkin kuuntelee, riitelemisessä haen kai säälipisteitä tai yritän heittäytyä martyyriksi. Väsyneenä tekee mieli räjähtää typeristäkin asioista.

Aistillisuusharjoitus on meillä vielä täysin kesken. Onneksi hellyys ja seksi ovat nyt puheenaiheena eikä näitä asioita ole vain painettu villasella. Olemme jo halailleet ja suunta on nyt oikea. Itse en kuitenkaan halua kiirehtiä tätä asiaa ja "tehdä temppuja" vain siksi, että asian saisi pois päiväjärjestyksestä. Luulen, että kiirehtiminen tässä asiassa saisi ehkä vain vahinkoa aikaan. Haluan, että molemmat todella haluamme. Hiljaa hyvä tulee, siihen uskon.

Muilta oppiminen
Olen oppinut sen, että ehkäpä jokaisessa parisuhteessa on ne omat kommervenkkinsä, kompastuskivensä ja aallonpohjat. Joskus tuntui, että kaikkien muiden parisuhteet olivat varmasti ihania ja meillä arki oli pakkopullaa, hammastenkiristystä, jatkuvaa väsymystä ja väärinymmärryksiä. Elämän kuuluukin olla jatkuva oppimisprosessi ja joskus sitä oppii vasta, kun on kohdannut vastoinkäymisiä. Kamalaa sanoa, mutta kyllä se vaan niin on, että on ollut helpottavaa lukea, että muillakin on ongelmia, osa samantyyppisiä kuin meillä. On myös ollut helpottavaa huomata, että asiat ovat alkaneet korjaantua ja että moni on uskaltanut myöntää omat virheensä.

Jatko
Aion jatkossa edelleen harjoittaa ilahduttamista ja aistillisuutta. Aion katsoa peiliin ja kysyä, olisiko itsessäni jotain parannettavaa, voisinko itse toimia toisin jotta perheemme toimisi paremmin. Aion keskittyä hetkeen ja nauttia kiitollisena lapsestamme. En halua vain murjottaa, velloa huonoissa fiiliksissä, ajatella negatiivisesti, koska silloin se lapsemme ainutlaatuinen ja lyhyt lapsuus menee minulta oli. Jatkan omien asenteideni korjaamista, lopultahan se olen minä, joka voin päättää hymyilenkö vai en. Toisen tekemisiin en juurikaan voi ennalta vaikuttaa, jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja päätöksistään, mutta siihen voin vaikuttaa miten reagoin ja miten asioihin suhtaudun. Voin oppia päättämään, miten annan minkäkin asian tai tilanteen itseeni vaikuttaa.

5. harjoite: Opi muilta

Parisuhdeakatemiassa olemme yhdessä eläneet parisuhteellista elämää nyt muutaman viikon. Akatemialaiset ovat fiksuja, aikuisia ihmisiä, joilla on elämänkokemusta. Voisimmeko kaikki oppia toisiltamme?

Usein oman elämänsä keskellä on vähän sokea. Jos pystyisi katsomaan elämäänsä hieman ulkopuolisen silmin, näkisi varmasti selkeämmin niitäkin asioita, jotka elämässä ovat hyvin ja joista voisi olla kiitollinen. Ulkopuolisen silmin kaikki harmistuksen aiheetkaan eivät välttämättä näytä niin merkittäviltä – ja jos näyttävät, niin silloin voi tehdä asioille jotain.

Tällä kertaa tehtävänä on a) ensin lukea muiden parisuhdeakatemialaisten kertomukset ja sitten b) kertoa, mitä olet/olette tämän prosessin aikana oppineet itsestänne ja parisuhteestanne. Onko muilla ollut samankaltaisia tarinoita ja voisiko toisten ratkaisuista ottaa oppia? Mitkä harjoitukset ovat teillä olleet toimivimpia ja tärkeimpiä? Millaisia aioita olet oivaltanut, mitä olet alkanut ajatella tai tehdä toisin? Miten aiot jatkaa?

Läheisyysharjoitusta kannattaa jatkaa myös, etenkin jos ei niin kauheasti halituta: silloinhan harjoitukselle juuri onkin tarvetta!

Tähän harjoitteeseen pyydettiin osallistujilta vastauksia maanantain 9.5. aikana. Tämän viestin kommenteissa kuka tahansa voi ottaa kantaa aiheeseen.

Lue kurssilaisten vastauksia

Harjoite 4: Mia ja Mika

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:

Mia: läheisyys on meillä lisääntynyt aivan valtavasti viimeisen kk aikana. Olemme löytäneet toisiimme uutta yhteyttä. Prosessi on toki ollut pitkä ja tämän asian eteen on tehty töitä jo pitkään ennen kurssiakin. Nyt kuitenkin nämä tehtävät osaltaan auttoivat avaamaan muutamia solmukohtia ja joissain kohdin toteamaan, ettei repiminen auki kannata vaan antaa asian olla. Positiivisiin asioihin keskittymällä olen saanut luotua paljon hyvää pohjaa suhteellemme.

Toki myös lasten kasvaessa meidän keskinäinen huomio ja kunnioitus on helpompaa ja sellaisen lihamyllyn läpi olemme 4 pienen lapsen kanssa menneet, että jos vielä olemme yhdessä niin varmaan myös pysymmekin yhdessä.

Olemme muuttaneet takaisin samaan huoneeseen nukkumaan, jonka on mahdollistanut uusi innovaatio kuorsauksen hoitoon (kisko suuhun yön ajaksi) ja tämä on myös auttanut lisäämään läheisyyttä. On kiva nukkua taas toisen kanssa pitkästä aikaa. Lisäksi meillä on herännyt aivan uudenlainen seksi-elämä, josta nauttia koko loppuelämän ajan! WAU!

Suhteeseen kannattaa panostaa ja olla kärsivällinen. Minulla ainakin tämä kannatti! Välillä olin totaalisen lost ja näin vain huonot asiat. Ja kyllähän se varmaan näkyi ja kertaantui. Nyt jatketaan tämän harjoituksen parissa loppuelämä!!! :):)

Harjoite 4: Martti ja Anna

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:

Arvasimme, että tästä tehtävästä tulee meille haasteellinen. Vaikka naurammekin paljon yhdessä ja arki pelaa ihan ok, tämä läheisyys, hellyys ja seksuaalisuus on jäänyt aivan nollatasolle vauvan syntymän jälkeen. Olemme tavallaan, kuin kaksi kaverusta asumassa saman katon alla.

Minulle (Anna) hellyyden katoaminen on ollut jollakin tapaa shokki, josta olen vasta nyt 7 kk jälkeen pääsemässä jotenkin tolpilleni. Ehkä koska olen tavallaan jo tottunut tilanteeseen, enkä osaa enää kaivatakaan läheisyyttä, kun sitä ei ole niin pitkään aikaan ollut. Meillähän meni raskausaikakin niin, että Martti ei koskenut minuun pitkällä tikullakaan, siis "siinä mielessä". Se loukkasi, ensimmäistä kertaa elämässäni sain jopa anella seksiä. Ennen niin seksuaalisesti aloitteellinen ja hyvin aktiivinen mieheni muuttui totaalisesti. Mutta tuo nyt ei sinänsä liity tähän tehtävään. Kuitenkin tuo tunnelma ja läheisyydenpuute on vaan jatkunut, vaikka luulin asioiden normalisoituvan, kun en enää ole raskaana.

Juttelimme tästä tehtävänannosta Martin kanssa ja Martti sanoi saman, jonka jo tiesinkin. Hän kaipaa spontaniutta seksin suhteen. Hän haluaisi, että seksielämämme olisi samanlaista, kun ennen vauvaa. Se on kuitenkin vähän mahdotonta toteuttaa, kyllä hän sen ymmärtää. Seksi voisi käytännössä ajoittua vain vauvan nukkumahetkiin ja sehän ei ole spontaania, ainakaan Martin mielestä. Jotenkin itse kuitenkin kaipaan suutelua ja kaikkea muuta läheisyyttä jopa enemmän, kuin varsinaista seksiä. Olen aina ollut kova halailija ja pusuttelija, mutta viime kuukausien kylmän kauden jäljiltä en itsekään enää halaa tai edes yritä pussata. Jotenkin en jaksa enää "anella" hellyyttä ja olla aina se, joka haluaisi halia. Sekin pelottaa, että huomaan etten enää edes ajattele asiaa kovin paljoa. Kaikkeen siis tottuu, mutta voiko kelkan kääntää ja miten? Tuntuu, että halutkin tässä alkavat jo rapista, kun tarpeeksi kauan elellään vaan kun mitkäkin kämppäkaverit.

Saimme kuitenkin puhuttua aiheesta enemmän kuin pitkään aikaan, kiitos tämän tehtävänannon. Käytännön toteutus jäi olemattomaksi, niin me arvelimmekin. Olisi ollut jotenkin outoa yhtäkkiä niin monen kuukauden jälkeen alkaa yhtäkkiä suutelemaan, hipelöimään tai kävelemään käsikkäin. Nyt kuitenkin ovi on auki ja etenemme tässä asiassa hitaasti, mutta varmasti. Keskustelimme jo seksistäkin yhtenä päivänä ja kuinka kivaa se olisi. Toivotaan, että saamme sen osan suhteestamme piakkoin taas raiteille. Meillä on kuitenkin edelleen joitakin muita suhteemme osa-alueita hieman epäkunnossa, ehkä siksikin on ollut vaikeaa osoittaa toiselle fyysistä läheisyyttä.

Koska nämä intiimiasiat ovat olleet puheessamme nyt muutaman päivän ajan, olen (Anna) nähnyt seksiunia ensimmäistä kertaa todella, todella pitkään aikaan. Ehkä ne halut ovat taas palailemassa :), varsinkin kun niissä unissa pääosassa olemme olleet minä ja Martti! Kun saisi nuo Martin halut taas kohdilleen. Tai luultavasti ongelman ydin on siinä, että olemme vielä eri tasoilla tämän asian suhteen ja kumpikin on epäröivä aloitteentekijänä. Katsotaan, mitä tapahtuu.

Anna ja Martti

Harjoite 4: Vahvero ja Heiverö

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:

Miten raportoida näin intiimistä asiasta? Tämä on meillä sitä aluetta, jolla Heiverö on pidättyväisempi, arvostaa korrektiutta ja sitä, ettei aiheuteta kenellekään vaivaantunutta oloa. Viikonvaihteen aikana olimme paljon ulkoilemassa (ja "ulkoilemassa"), tilanteissa, joihin meidän parisuhteessamme ei kuulu fyysinen puoli ollenkaan. Muutenkin näissä kaveripiirin kohtaamisissa käyttäydytään yllättävän perinteisesti - naiset vetäytyvät keittiöön, miehet notkuvat parvekkeella.. Tätäkö se on se parisuhde-elämä, josta teininä haaveillaan?

Jotenkin sitä itse kuitenkin on pettynyt siihen, että hellyyttä tapahtuu pääsääntöisesti illalla nukkumaan mennessä pimeässä. Kun parisuhde ei enää ole ihan uusi, arki on aika lamaannuttavaa. Ei nainen syty hampaiden pesusta karvaselkäisen karpaasin kanssa ihan niin nopeasti kuin olisi arki-iltana suotavaa.. jostain syystä se lämmittely, pussailu ja kyhnyttäminen jää päivän aktiivisempien tuntien aikana vähemmälle. Tai ei oikeastaan edes sitä tarvittaisi, jos ajatukset jotenkin, parilla sanalla tai muuten saisi aina viriteltyä oikeaan suuntaan.

Siitä siis puhe, mistä puute. Tässä tehtävässä epäonnistuttiin iloisesti, mutta toisaalta, näitä kaveripiirin tapaamisia on nykyään sen verran harvakseltaan, että suoraan sanottuna ei pahemmin edes harmita. Kyllä kunnon kälätys aina huonon seksin voittaa! Hyvät fiilikset välillämme lisääntyivät, vaikkakaan eivät juuri tämän läheisyys-tehtävän ansiosta. Vaihtelu virkistää.

Vahvero

Harjoite 4: Simo ja Nelli

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:
 
Simo:
Viikonloppu ei ole kovin onnistunut tehtävän suorittamisen puolesta. Alkuviikosta hellyyttä oli hyvinkin, koska Nelli on ollut tiiviisti töissä. Lauantaina aamupäivällä kävimme kuitenkin yhdessä kaupoissa ja kahvilassa. Tunnelma oli leppoisa ja päivä mukava. Illalla lähdin sitten Nellin veljen perheen luo saunomaan ja juhlimaan, koska Nelli oli illan ja seuraavan aamun töissä. Mummu lupasi ottaa lapset yökylään. Sunnuntaina tulin väsyneenä kotiin ja Nelli töistä. Tunnelma on ollut aika kireä, koska Nelli olisi halunnut enemmän osallistumista kaikkeen ja minä tietenkin siitä ärsyynnyin ja alkoi taas pieni sanaharkka, joka latisti tunnelmaa entisestään.
 
Nelli:
Viikko alkoi mukavissa tunnelmissa, mutta loppuviikkoa kohden hellyydenosoitukset taas jäivät. Olimme toki molemmat pitkiä päiviä töissä ja minä tietenkin vielä viikonloppun lauantai-illan ja sunnuntai-aamun. (Pitkät pääsiäisvapaat kostautuivat ;D) Mummu ehdotti, että voisi ottaa lapset yökylään, jos Simo haluisi jotain tehdä ja niinpä hän sitten lähtikin veljeni luo viettämään vappua. Olin toki iloinen siitä, että hän itse järjesti ohjelmaa ja sai haluamaansa hyvää seuraa, samalla minua toki harmitti menetetty mahdollisuus kahdenkeskisestä ajasta. Toki itsekin osaan nauttia näistä erittäin harvinaisista yksinäisistä illoista ja öistä.

Kun tulin sunnuntaina töistä, täällä oli ärsyyntyneen näköinen mies mulkoilemassa sohvan nurkasta ja kaksi yliväsynyttä vauhdikasta tappelevaa lasta, joten oma hyvä fiilis läsähti heti ovesta sisään päästyä.
Viikolla minua jo harmitti, kun yritin saada Simoa lukemaan tehtävänannon, niin hän oli milloin väsynyt ja milloin lupasi sen myöhemmin lukea. En olisi halunnut asiasta jankuttaa, koska jankuttamiseni ärsyttää häntä, mutta kyllä minun äänensäävystäni kuulee, koska alkaa ärsytyskynnys lähestyä. Jotenkin tämä latisti minunkin aloitteita läheisyyteen...

Kerroin lopulta mielipiteeni viikon saldosta ja tunnelmista hänelle ja yritin olla kovin rakentava ja kehua hänen omatoimisuuttaan ja että tunsin iloa siitä, että hänellä oli ollut mukavaa seuraa. Odottelenkin nyt ensiviikkoa, josko yrittäisimme aloittaa tehtäväntekemisen uudelleen.

Nelli ja Simo

Harjoite 4: Mia ja Ali

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:
 
Meidän suhteessa on paljon läheisyyttä aina, mikä on meitä yhdessä pitävä asia kaikista ristiriidoista huolimatta, joten tämä tehtävä oli helppo. :) Riidankin jälkeen voimme halata ja sopia välimme taas.

Nautimme toistemme läheisyydestä ja meistä on ihana katsoa leffoja yhdessä. Vauva on vähentänyt aikaamme olla yhdessä, mutta yhteisistä hetkistämme on tullut sitäkin merkittävämpää vauvan syntymän jälkeen.

Mia