Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mia ja Mika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mia ja Mika. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. toukokuuta 2011

Harjoite 5: Mia ja Mika

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:
 
Mitä olemme oppineet muilta?
 
Huomaamaan kuinka samantyyppisiä ongelmia muilla lapsiperheillä on. Tuntuu, että kaikilla joilla on lapsi/-a, muuttuu suhde joksikin aikaa kämppis-tyyppiseksi, kun on niin paljon niitä tehtäviä, jotka on vaan pakko suorittaa. Myöskin kommunikoinnin huomioiminen on ollut hyvä, eli, että ihmisillä on erilaisia kommunikointityylejä; suorempia ja pehmeämpiä. 
 
Lisäksi olen oppinut huomaamaan muiden kirjoituksia lukemalla, että minulla on hyvä mies :). En ole koskaan tuntenut olevani lasten kanssa yksin, vaan aina hän on yhtä aktiivisesti vaihtanut vaippoja kanssani ja viettänyt todella paljon aikaa lastemme kanssa. Lisäksi en ole koskaan kokenut olevani yksin, hän ei ole juossut omissa menoissaan vaan on yhtä paljon kotona kuin minäkin. Tätä olen oppinut nyt arvostamaan kovasti luettuani muiden tarinoita, että ovat kokeneet miehen jatkavan samanlaista elämää lapsen syntymän jälkeen kuin ennen lapsia.

Lisäksi olemme oppineet toistemme teksteistä, että haluamme samoja asioita ja, että on aivan turhaa tuhlata energiaa tällaiseen valta-taisteluun mikä meilläkin on ollut meneillään. On parempi keskittyä muihin asioihin ja antaa toiselle tilaa omiin ajatuksiinsa ja omaan kehitykseen. Tässä on varmasti ollut monta kriisiä päällekkäin varsinkin minulla (Mia), joten on ihanaa huomata, että alkaa helpottamaan ja aurinko paistaa ulkona ja vihdoin myös omassa elämässä! 

Kaiken kaikkiaan aina on hyvä, että avataan asioista eri puolia ja mielestäni tämä parisuhdeakatemia on toiminut todella hyvin. On ollut tosi mielenkiintoista lukea kaikkien juttuja! Vaikka en ole nyt kommentoinutkaan niin paljoa niin olen kyllä kaikki vastaukset lukenut.

Tätä kannattaa jatkaa ehdottomasti!!!

Ja kaikille pienten lasten äideille ja isille haluan takoa uskoa siihen, että hanskoja ei kannata heittää kehään ennenkuin lapset täyttävät 4-7 v. Elämä on silloin NIIIIIN erilaista kuin pikkulapsi-vaiheessa. Itsekin olen välillä ollut heittämässä pyyhettä kehään, mutta nyt olen todella tyytyväinen, etten sitä ole tehnyt. Meillä on yhtäkkiä todella paljon helpottanut elämä niin lasten tappeluiden kuin sairastamistenkin kanssa.

Muistan, kun eräs psykologi sanoi minulle, että pitäisi laissa kieltää erot alle kouluikäisten lasten vanhemmilta ja nyt ymmärrän mitä se tarkoittaa :=)

tiistai 3. toukokuuta 2011

Harjoite 4: Mia ja Mika

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:
Mia: läheisyys on meillä lisääntynyt aivan valtavasti viimeisen kk aikana. Olemme löytäneet toisiimme uutta yhteyttä. Prosessi on toki ollut pitkä ja tämän asian eteen on tehty töitä jo pitkään ennen kurssiakin. Nyt kuitenkin nämä tehtävät osaltaan auttoivat avaamaan muutamia solmukohtia ja joissain kohdin toteamaan, ettei repiminen auki kannata vaan antaa asian olla. Positiivisiin asioihin keskittymällä olen saanut luotua paljon hyvää pohjaa suhteellemme.
Toki myös lasten kasvaessa meidän keskinäinen huomio ja kunnioitus on helpompaa ja sellaisen lihamyllyn läpi olemme 4 pienen lapsen kanssa menneet, että jos vielä olemme yhdessä niin varmaan myös pysymmekin yhdessä.

Olemme muuttaneet takaisin samaan huoneeseen nukkumaan, jonka on mahdollistanut uusi innovaatio kuorsauksen hoitoon (kisko suuhun yön ajaksi) ja tämä on myös auttanut lisäämään läheisyyttä. On kiva nukkua taas toisen kanssa pitkästä aikaa. Lisäksi meillä on herännyt aivan uudenlainen seksi-elämä, josta nauttia koko loppuelämän ajan! WAU!

Suhteeseen kannattaa panostaa ja olla kärsivällinen. Minulla ainakin tämä kannatti! Välillä olin totaalisen lost ja näin vain huonot asiat. Ja kyllähän se varmaan näkyi ja kertaantui. Nyt jatketaan tämän harjoituksen parissa loppuelämä!!! :):)

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Harjoite 3: Mia ja Mika

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:
 
MIA
 
Mikä minut saa riitelemään?

Väsymys, ärtymys; tunne, että mua ei kuunnella/ haluta ymmärtää. Usein musta tuntuu, että mut vaiennetaan väkisin. Ikäänkuin kiristetään, että jos et ole tällainen tai toimi näin niin sitten toinen osapuoli käyttää valtaansa... Esim jos olemme matkalla jonnekin minulle tärkeään paikkaan, voidaan uhata auton kääntämisellä takaisin kotia kohti. Tällöin raivostun...

Riitelen ja jankutan riitaani jos mut väkisin vaiennetaan tai suuhuni tungetaan mukamas mun tuntemuksia. Tai jyräyksestä. En pidä siitä, että ei voida keskustella vaan toinen alkaa huutaa ettei kuule, kun puhun tai muuta vastaavaa.

Kun riitelen, se voi tapahtua ilman suuria kiivastumisia jos molemmat saavat puhua. Kun oikein suutun, alan huutaa mikä ei ole kovin hehkeää. Nykyisin myös usein vaikenen tai mainitsen, kun riita alkaa mennä naurettavuuksiin. En oikeastaan enää jaksa niin paljon riidellä.
 
Ärsyttävintä itsessäni on varmasti se puoli, kun alkaa toinen ärsyttää niin piiloveettuilen joskus ja tiedostan sen heti....jo niin tehdessä. Eniten kaikki kulminoituu omaan tunteeseeni, että mua ei huomioida, mua ei kunnioiteta sellaisena kuin olen ja vain ja ainoastaan toiminnan kautta tulen toisille tärkeäksi ihmiseksi. 

MIKA

Riitelyn ja väittelyn ja rakentavan keskustelun raja on häilyvä.Jostakin syystä parisuhteessa oma käytökseni menee helposti riitelyn puolelle, vaikka tarkoituksena oli keskustella jostakin asiasta. Minun tyylini on luontaisesti melko suora ja tästä ominaisuudesta on mielestäni hyötyä esim. työelämässä. Tyylini on myös dynaaaminen ja arvostan sitä, että asiat ovat järjestykssessä ja etenevät. Kun perhe-elämässä tilanne on toinen, ajaudun  helposti riitaan oman turhautumiseni takia. En ole tyytyväinen eri asioiden tilaan ja kun otan aasian esille omalla tyylilläni niin ajaudun riitaaan. Tiedostan tämän piirteen, joka ei ole parisuhteessa rakentavan keskustelu elementti. Jostakin syystä provosoidun parisuhteessa turhan pienestä. Ajaudun helpoiten riitelyyn, kun kommentoin jotakin asiaa tai kun puutun johonkin asiaan, josta olen jotakin mieltä. Parisuhteessa omaa mielipiteeni on turhan usein Mian mielipiteen vastainen, joka saa aikaa riidan.
 
MIetin sitä usein, miten meidän pitäisi käsitellä parisuhteessa asioita, jotta emme ajautuisi riitaan?
 
Kun riitelen niin korotan ääntäni ja provosoidun turhan nopeasti. En ole ylpeä siitä esimerkistä jonka lapsemme minussa näkevät ja tämä vaivaa minua. Olen myös viime aikoina alkanut yhä enenevässä määrin alentunut uhkaamaan Miaa esim. erolla ja toteamaan ettei hänen mielipiteellään ole minulle mitään väliä. Olen toiminut typerästi tämän suhteen, enkä ole oikeasti missään vaiheessa tahtonut erota...enkä tahdo tulevaisuudessakaan. Tämä liittyy ainoastaan tapaani "ajaa omaa asiaani". Tyylipisteitä ei paljoa tästä tipu.
 
Kun riitelen niin etenen turhan helposti sellaiseen tilaan, jossa ikäänkuin annan Miialle kaksi vaihtoehtoa: jokko tehdään kuten minä haluan tai sitten ei ollenkaan. Kun Mia tästä kiihtyy niin lopputuloksena löydämme kompromissin. Esim talon rakennuksessa meille kävi usein näin. 
 
Kaiken kaikkiaan riitelen ihan liikaa ja riitelen typerästi. 
 

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Harjoite 2: Mia ja Mika

2. harjoitteeseen (Ilahduttaminen) liittyvä raportti:


Mika:


1. Nautin siitä, kun on saanut urheilla ulkona niin että hiki lentää ja tulen kotiovesta sisään. Olo on energinen ja fiilis hikisenä hyvä. Nautin myös siitä, kun juhlimme kunnolla: niin kuin tuli juhlittua opsikeluaikana; ei huolen häivää ja nokka kohti tanssilattiaa niin että laulu raikaa.

Elämäniloa tulee myös arjen sujumisesta. Iso osa arjen sujumista on myös se, että päivittäisrutiinit ovat hallinnassa ja päivä sujuu. Hyvä ruoka, sauna ja rauhallinen hetki television ääressä ovat myös kivoja asioita. Kunnon läheinen hetki illalla rakkaan vaimon kanssa lasten nukkumaan menon jälkeen kruunaa päivän!

Nautin  siitä, kun lapsemme oppivat uusia asioita. Elämäniloa tuo kun lapsemme oppii ajamaan pyörällä, oppii kuorimaan itse omenan, voitelemaan leivän, pumppaamaan jalkapalloon ilman tai kun lapsemme oppivat lukemaan. Viimeisin ilonaihe oli se, kun lapsemme kävi itse hakemassa pajun vitsan, korosteli sen, kävi virpomassa ja oli tyytyväinen kun sai pääsiäismunan!

Myös tänään kotona syömämme lammasmakkara  maistui hyvältä! Nautin suuresti perheemme Lapin lomasta. Laskettelu ja hiihto raikkaassa ulkoilmassa oli hienoa. Nauttisin varmasti myös perheemme matkasta johonkin lämpimään, jossa voisimme kokea koko perheen voimin uusia asioita...tai ehkä vain polskia lasten kanssa uima-altaalla!

2. Rakkaani arvostaa sitä, kun hän saa vapaata aikaa, kun teen hänelle ja koko perheelle ruokaa ja onnistun siinä. Rakkaani arvostaa myös tavallista rauhallista elämää, jossa ei ole liikaa aktiviteettejä. Minun pitäisi osata rauhoittaa elämää ja päivittäista rytmiä. Jostakin ihmeen syystä tahdon kuitenkin tehdä paljon töitä ja järjestää lapsillemme paljon harrastuksiin liittyviä aktiviteetttejä? Kun ajattelen asiaa juuri nyt, en ymmärrä miksi näin on? Miksi en osaa hiljentää vauhti ja ottaa rennommin?

Rakkaani tahtoisi myös enemmän hemmottelua...kukkia, pieniä kauniitaa asioita ja kehuja arjen tuoksinassa. MIksi en näitä tee? Tekosyy on se, että olen muka väsynyt, rasittunut ja en jaksa. Energiaa pitäisi olla  enemmän hemmotella vaimoa.

Vaimo arvostaisi myös, että hänellä olisi enemmä aikaa itselleen. Nimenomaan vapaa-aikaa. Miksi en sitä hänelle pysty lisää järjestämään? En tiedä? Työ ja lasten harrasyikset vievät liikaa aikaa, ajatuksia ja energiaa, mikä on pois vaimon vapaa-ajasta. Vaimo saa joka ilta hyvänyön pusun ja aamulla myös Tämä on tärkeä "rutiini" ja merkki siitä, että olemme parisuhteessa, vaikkakin arki alkaa heti aamusta!    


Mia:

1. Rakastan rentoa oloa ilman kritiikkiä ihan arjen omaa iloa. Tykkään mennä ja tulla ja sosialisoida paljon erilaisten ihanien ihmisten kanssa, joita ympärillämme on.
Jostain syystä mua ahdistaa, että kaikki menee tiukan kaavan mukaan: aamulla pojat ja itse valmiiksi, töistä hakemaan osa pojista, laita ruokaa, vie joku pojista harkkoihin, kiiruhda kotiin, iltapalat pöytään ja nukkumaan ja huomenna sama alusta. Siinä sivussa sitten pyykit ja muut. Eli kaipaan joustavuutta, että jotkut illat on pyhitetty yhdessäololle ja toiset sitten, että tehdään mitä ikinä huvittaa: vaikka mennään koko perhe keilaamaan tai tapaamaan ystäviä tms.

Näiden lisäksi voisin listata muita tärkeitä asioita:

Meren äärellä oleilu: 1 h ->
Yhteinen aamiainen koko perheen kesken: 0,5 h
Käydä kahvilla kahvilassa yksin tai jonkun kanssa 0,5 h-1 h
Fyysinen kunto: jumppa/kävely/pyöräily 1 h
Oma aika: silloin tällöin vapaa päivä/ jopa vkonloppu
Parisuhdeaika: ravintolailta 4 h
Puhelu hyvälle ystävälle: 0,5 h-1 h
Lukeminen: 1-2 h
Kalastus perheen kanssa samassa soutuveneessä 2-5 h :)

Haastellisimpia asioita mulle on rutiinit ja se, että pitäisi rauhoittua kokonaan ulos sosiaalisesta elämästä; esim. mökillä jostain syystä tekee mieli tehdä jotain joka pv, poistua ihmisten ilmoille tms. En ymmärrä mistä tämmöinen voi juontua? 

2. Mika nauttii mökkeilystä ;) ja varmasti siitä, että jonakin viikonlopun aamuna valmistaisin hänelle mielettömän ihanan ja runsaan aamiaisen. Hän nauttii myös menemisestä ja tekemisestä. Joten hän varmasti ilahtuisi jos voisimme tehdä jotain urheilullista yhdessä ja veisin hänet vaikka syömään jonnekin. Kuitenkin eniten uskon Mikan nauttivan luonnosta, linnun laulusta ja urheilusta. 

Uskon, että kuorsauksen "estolaite" myös helpottaisi elämää ja voisimme arjen keskellä pötkötellä sängyssä ennen nukkumaan menoa ja herätessä.
Myös arjessa huomiointi tekee varmasti miehelle hyvää, voisin kuunnella häntä enemmän ja olla enemmän tietoinen hänen elämässään tapahtuvista asioista. Jostain syystä aina vähän dissaan tätä puolta?!...

Läsnäolemisen jalo taito, perheen hemmottelu hyvällä ruoalla, fyysinen läheisyys varmasti olisivat Mikalle arjessa ilahtumista :)

torstai 14. huhtikuuta 2011

Harjoite 1: Mia ja Mika

1. harjoitteeseen (Tavoitteen määrittäminen) liittyvä raportti:


Mia:

Parisuhde parhaimmillaan on toista tukeva, kunnioittava. Ihannetilanteessa mies on maskuliininen, käyttäytyy naista kohtaan suojaavasti ja itsevarmasti. Elämä sisältäisi myös erotiikkaa vaikka arjessa olisivatkin pienillä eleillä toteutettu. Toivoisin tuntevani olevan rakastettu ja hyväksytty. Turvallisuus on myös tärkeä näkökulma itselle, että voi luottaa toiseen eikä tarvitse pelätä pettämisiä tms.

 Olen itse tyypiltäni illan virkku ja aamun torkku. Arvostan rauhallisia aamuja, jolloin saan keitellä kahvit ja syödä aamupalaa rauhassa. Sitten ihana kuuma suihku päälle ja pikku hiljaa kohti päivän seikkailuja. Aamuisin en kaipaa ketään vierelleni ennenkuin kahvikuppi on juotuna ja olen täysin hereillä. Siinä saattaa hyvinkin mennä puolikin tuntia :)

Olen itsekin pohtinut paljon parisuhteen vaiheita ja uskon, että yli 10 v yhdessäolon jälkeen sitä hakee sekä itsensä että parisuhteen rajoja. Mitä itse haluaa, miten haluaa tehdä. Ainakin itse olen hakenut omaa paikkaani vimmatusti, vaihtanut alaa ja vaikka sun mitä. Kuitenkin olen päätynyt omaan sisäiseen rauhaan ja siihen, että saan tehdä jotain mikä tuottaa minulle mielihyvää ja mitä kohtaan tunnen intohimoa. Jostain syystä intohimoni kohdistuu siihen, että voisin työkseni auttaa muita ihmisiä ja hakea lisää tietoa kaikesta mielenkiintoisesta.

Tässä, kun näitä asioita listaan niin sinällään parisuhteeni täyttää monia näistä kriteereistä. Mika antaa minulle vapauksia opiskella ja muutenkin molemmat saa tulla miten haluaa näissä tämän elämän puitteissa. Meillä on 4 lasta ja heidän harrastuksensa jne.

Yksi ihanneasioistani parisuhteessa on henkinen yhteys, että mies ymmärtää mistä puhun, kun puhun jostain minulle tärkeästä aiheesta. Hän osaa empatisoida puheissaan ja lempeästi yhdessä löytää ratkaisukeinoja. Tietynlainen tunneäly. Tämä on itselleni todella tärkeää ja aika usein tuntuu, että emme ainakaan ihan samalla tavalla koe mieheni kanssa tätä puolta. Ehkä se johtuu myös taustastani, kun itse olen elänyt koko elämäni tuntosarvet koholla ja varuillaan, että sitä aistii tosi nopeasti erilaisia tunnelmia. Ehkä liikaakin.

Usein olen miettinyt, että myös mulla on paljon opittavaa Mikalta: elämää ei pidä ottaa liian vakasti, ollaan rennosti, ei mietitä/ vatvota asioita liikaa, antaa mennä vaan ...

Suhteeseeni valitsen itselleni työstettäväksi läheisyyden lisäämisen, toisen huomioimisen ja koskettamisen henkisesti ja fyysisesti ja naurun. Haluan nauraa niin, että tanteereet raikuu. Teen sitä paljon ystävieni ja työkavereideni kanssa niin miksen aviopuolisoni kanssa?

--------------------------------------------------
 
Mika:


Hyvä parisuhde alkaa joka aamu hymyllä. On kiva herätä tähän päivään..tämä päivä on nyt ja tässä! Aurinko paistaa aamuisin ja tunnen raikkaan aamun heräävän tunteen aamulenkin aikana! Vau... tämä on mahtava startti päivälle jonka saamme jakaa kanssasi rakkaani...olen täynnä intohimoa elämään ja tähän päivään! Ihanaa kun sinäkin olet!

On ihanaa kun kotonamme on tänään niin siistin harmoonista ja aktiivinen tarmokkuus leijailee kotonamme ja suhteemme on täynnä positiivista virtaa. Tänään eletään täysillä ja pistetään menemään! Ei muuta kuin nokka eteenpäin! On ihanaa kun rakkaani olet niin elämänmyönteinen ja tahdot lähteä kohti tätä päivää täysin rinnoin!

Kun tulemme töistä, niin tapaamme jälleen kotona! On taas kiva nähdä kotonamme, jossa ruoan tuoksu leijuu ja saamme nauttia juuri tämän päivän illallisen yhdessä! Juuri me kaksi! Tai ehkä tänään on se päivä kun menemme ulos syömään...Vau miten hyvää ruokaa! On ihana touhuta kotona illallisen jälkeen ja harrastella yhdessä ja perheen kanssa! ja illalla on ihana kertoa sinulle miten ihanaa oli elää tämä päivä,,,sinun kanssasi!

Se mitä toivon parisuhteelta on se, että kumpikin elää tässä ja nyt ja täysillä! Nautimme tästä hetkestä ja tästä päivästä! Nautimme elämästä sellaisena kuin se on! Jaamme tämän tunteen yhdessä emmekä anna minkään asian tulla häiritsemään tätä päivää! On ihanaa, että olemme molemmat niin aktiivisen positiivisia ja tahdomme nauttia juuri tästä hetkestä! Meillä molemmilla on heikkoutemme ja hyväksymme ne toisissamme. Heikkoudet ovat rikkautemme, josta ammennamme voimaa ja joita kumpikin meistä kehittää itsessään. Annamme toisillemme tilaa kehittää heikkouksiaan. Kun kehitymme heikkouksissamme, sse vahvistaa parisuhdettamme!

Hyvä parisuhde on sitä, että joka päivä on hyvä fiilis elää yhdessä tätä päivää luottaen toiseen!
 
Vaihe 2

Elämässä on liian paljon "tylsiä rasitteita". Niin perheen kanssa kuin työssä. Jos pystyisin vähentämään näitä rasitteita, se vapauttaisi aikaa nauttia tästä päivästä ja parisuhteesta tänään! Meillä kummallaakaan ei ole juurikaan omaa aikaa, ei omia harrastuksia eikä yhteisiä harrastuksia.

Olemme tänään suhteessamme liian etäisiä, että voisimme aidosti nauttia huomisesta aamusta! Perhe-elämän rasitus ja se, että nukumme eri huoneissa loitontaa meitä. Tarvitsisimme enemmän aikaa toisille ja sellaista yhdessäoloa, jossa hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme. Aitoa yhdessäoloa. Suurperheellisenä tämä ei ole helppoa.

Elämässämme meidän kahden välillä on liian paljon ristiriitaa esim. ravinnon, rokotusten ym. suhteen. En tahtoisi että nämä asiat tekevät välillemme muurin. Tahtoisin että tämä lasten myötä elämäämme tullut muuri kaatuisi ja elämä jatkuisi rennommissa merkeissä.

Jotenkin elämästä pitäisi osata tehdä helpompaa? On kuitenkin yllättävän vaikeaa kyetä luopumaan jostakin asiasta, jota pitää taai jota on joskun pitänyt tärkeänä? Jos osaisin luopua asioista helpommin niin saisin tilaa jollekin uudelle!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Mia ja Mika


Mia: 35 v
Mika: 40
Lapsia: 4
Yhdessä: 12 vuotta

Nimeni on Mia ja mieheni nimi Mika. Olemme pariskunta, jolla on neljä suhteellisen pientä lasta. Vanhin on 8 v ja nuorin täyttää ensi  syksynä 5 v. Eli aikamoisessa vilskeessä elelemme. Olen 35-vuotias ja mieheni täytti juuri 40. Olemme taittaneet yhteistä taivalta 12 vuotta, joissa naimisissa 10. Mieheni matkustelee työnsä puolesta reippaanlaisesti, joten kaikenlaista pientä kommervenkkiä tässä arjen pyörittämisessä välillä on.

Lasten ollessa ihan pieniä, he sairastelivat kovasti ja se on vaikuttanut suhteeseemme jonkin verran. On tullut tapeltua, huudettua ja vaikka sun mitä. Silloin tuntui, että loittonimme toisistamme hiukan, tai ehkä aika paljonkin.

Mia rakastui Mikassa:
Rakastuin miehessäni aikoinaan itsevarmuuteen, esiintyvään Mikaan. Olimme samalla työpaikalla ja hän esiintyi koko henkilökunnan edessä puhuen ja välillä viihdyttäen juhlivaa yleisöä. Olin juuri valmistunut ja mielessäni oli, että olisi kiva tavata kunnon mies, jonka kanssa voisi harkita perheen perustamista.

Mika rakastui Miassa:
Rakastuin Miassa aikoinaan hänen hersyvään nauruunsa ja menevään/positiiviseen olemukseen.Hän oli eläväinen ja nauroi paljon.

Olimme molemmat paljon menossa ja aina valmiina uusiin haasteisiin. Saatoimme aamulla lukea Hesarista jonkun tapahtuman ja 20 minuutissa auton nokka oli jo menossa siihen suuntaan. Välillä saunoimme mökillä ja tulimme sieltä suoraan töihin Helsinkiin.

Alkutaipaleellamme oli myös mutkia matkassa, välillä toinen vähän hannasi ja sitten toinen. Pienoinen emmintä kyti taka-alalla. Tavatessamme Mikalla oli muutama kk sitten päättynyt suhde naiseen, jonka kanssa hän oli jo asunut yhdessä, joten se osaltaan vaikutti myös suhteemme alku"hidasteluun".

Lopulta kuitenkin muutin Mikan luokse asumaan 9 kk seurustelun jälkeen naimisiin menimme 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Yhteinen liima on varmasti ollut samat tavoitteet: lapset ja perhe. Ehkä suurimmat ongelmamme ovatkin alkaneet siitä, kun tämä tavoite on "saatu toteutumaan" niin emme koskaan jutelleet muista haaveista elämämme varalle. Toisaalta olisiko sitä 10 v sitten tiennyt mitä tällä hetkellä haluaa, ihmiset muuttuvat kuitenkin vuosien saatossa.

Viime vuosina meitä on pitänyt yhdessä tahto, lapset ja lupaus naimisiin mennessä. Välillä on ollut todella kovia aikoja, jotka eivät välttämättä ole ulospäin näkyneet. Tahtoa on koeteltu välillä kovastikin. Uskon, että 4 pientä lasta on tehnyt veronsa ja olemme vaan vieraantuneet toisistamme jonkun verran, kun kaikki energia menee lasten "palvelemiseen". Lisäksi oma henkinen kasvuprosessini (Mia) on vaikuttanut asiaan. Olen paljon pohtinut asioita ja alkanut olemaan pikku hiljaa oikea oma itseni.

Mia ja Mika

Tämä metsäkuva kuvastaa hyvin Mikaa.