3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:
MARTTI:
Milloin ja miksi riitelen?
Kun olen väsynyt, ärsyynnyn helposti. Tämä saattaa johtaa tiuskimiseen,
hermostuneisuuteen. Jos olen täysin rehellinen, emme mielestäni riitele Jos
vaimoni nostaa joitain asioita esiin, on hänellä hyvä syy tehdä se. Hän siis
kertoo mitä on mieltä asioista ja yleensä hän on oikeassa. Hieman pientä
muutosta olen huomannut lapsen syntymän jälkeen, hän on väsynyt, samat rutiinit
päivästä toiseen, mies matkustaa jne. Näiden asioiden jälkeen on mielestäni
aivan normaalia olla välillä pahalla tuulella ja tiuskia.
Tottakai haluaisin
joskus hieman "avautua" mutta olen oppinut elämässä sen että aina ei kannata
sanoa mitä sylki tuo tullessaan vaan annan tilanteen rauhottua. Minun on
oikeasti todella vaikea mennä tässä asiassa syvemmälle koska en koe että me
riitelemme, en koskaan ole huutanut hänelle.
ANNA:
Mielestäni riitely on sanaharkkaa, väittelyä, kinastelua, huutamista tai mitä tahansa sellaista keskustelua, jossa aiheena on erimielisyyttä aiheuttava tekijä ja keskustelun sävy on negatiivinen. Martti näkee riitelynä vain ja ainoastaan huutamisen. Eilen viimeksi keskustelimme tästä ja hän on vankasti sitä mieltä, että me emme koskaan riitele. Itse olen aivan eri mieltä, riitelemme mielestämme jopa päivittäin, mutta emme koskaan huuda toisillemme, ääntä saatamme hieman korottaa. Mielestäni riitelylle ei ole yksiselitteistä määritelmää, kukin näkee riitelyn omalla tavallaan. Mutta se, että joku kokee riitelynä vain huutamisen, se on ehkä liian pelkistetty ajatus.
Mikä saa minut riitelemään?
Minä olen meillä se, joka haastaa riitaa. Tiedostan tämän hyvin ja minulle riitely on tavallaan tärkeä viestintäkeino. Olen väsynyt pikkuvauvan äiti, jonka elämä on muuttunut vauvan myötä 95 prosenttisesti. Tilanne on minusta epäreilu ja kohtuuton, vaikka rakastankin vauvaamme enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Martin elämä on puolestaan pysynyt ennallaan 95 prosenttisesti. Yritän muuttaa tätä asetelmaa kaikin keinoin ja riitelystä on muodostunut minulle oljenkorsi. Sanomiseni eivät normaalisti alkuun ole riidan haastamista vaan mielipiteideni tai ajatusteni kertomista joskus hyvinkin napakkaan sävyyn. Jos Martin mielestä kommenttini on kohtuuton tai paikkansapitämätön, hän katkaisee "riidan" heti alkuunsa kommentoimalla asiaa sellaisella tyylillä, joka kielii siitä, että minun pitäisi nyt katsoa itseäni ja kuunnella mitä palturia höpötän. Kaikkein ärsyttävintä on, jos Martti sanoo minulle jo kesken lauseeni, että "rauhoitu". Tästä minulle tulee sellainen kuva, että en oikeastaan saisi sanoa mitään, josta Martti ei tykkää. Tai on typerää tuntea sillä tavalla. Minua on alkanut ahdistaa hirveästi se, että minulta on evätty tai yritetään evätä jopa riitelyn mahdollisuus. Olen riidanhaastaja suhteessamme, koska tiedän jo etukäteen negatiivisen lauseen/kommentin sanottuani, että Martti ei pysty tai halua asettua minun asemaani nähdäkseen asian minun silmin. Ja suutun tästä vielä enemmän. Martin mielestä olen lähes poikkeuksetta aina kohtuuton, en ymmärrä huumoria tai ylireagoin. Martin mielestä en saisi loukkaantua siitä ja tästä, minun pitäisi rauhoittua ja kuunnella kuinka naurettavalta kuulostan. Miksi hän ei voisi joskus sanoa, että ok, sinä koet asian tuolla tavalla, sori että sanoin niin/tein näin, tarkoitukseni ei ollut loukata sinua, lupaan tehdä seuraavalla kerralla näin tms. Tai sanoisi vaikka, että ymmärtää minua.
Miksi riitelen?
Riitelen, koska nykyään minusta tuntuu, että en saa muuten ääntäni kunnolla kuuluviin. Kun riitelen tai tuon havaintojani tai mielipiteitäni riidantyyppisesti esiin, kerron mielipiteeni hyvin tarkkaan. Kerron aina miksi tunnen tietyllä tavalla ja mistä paha oloni johtuu. Kerron myös aina, mitä Martti voisi tehdä auttaakseen minua, jotta minulla ei olisi asian suhteen niin paha olla. On kurjaa ja aika lamaannuttavaa, että Martti pistää negatiiviset tunteeni, suruni, itkuni ja pyyntöni väsymyksen ja hormonien piikkiin. Hänen mielestään on normaalia, että pikkuvauvan äiti vaan on väsynyt. Kyllä se siitä joku päivä muuttuu paremmaksi.
Meillä riitelyä aiheuttaa muutama vakioaihe. Tai siis minä riitelen ja Martti pyytää minua rahoittumaan ja lopettamaan kiihtymisen. Riitelen siitä, että olen väsynyt, koska mielestäni Martilla on kädessään avaimet väsymykseni helpottamiseen.
Riitelen, koska mielestäni Martti viettää liian vähän aikaa lapsensa kanssa. Toki hän tekee pitkää työpäivää, mutta sen päätteeksi käy usein harrastuksessaan ja nukkuu aamuisin aika pitkään Tämä on minun mielstäni johtanut siihen, että vauva ikävöi minua liikaa ja koko ajan, on ikävöinyt hyvin pienestä pitäen. Martti on sanonut, että olen liian tarkka vauvamme kanssa kaikesta ja että minun pitäisi olla rennompi äiti. Riitelemme tästä aiheesta, koska meillä on yllättävän erilaiset käsitykset siitä, mitä vauva kaipaa. Martin mielestä en vaan anna hänen luoda omanlaistaan suhdetta lapseemme. Olen kyllä miettinyt asiaa tältä kannalta ja yritän todella antaa tilaa, vaikka meillä on suuria erimielisyyksiä tällä saralla Pitkät työmatkat ovat vieneet veronsa, mutta Martin mielestä niillä ei ole mitään merkitystä. Olen aivan erimieltä, vaikka työmatkoilleen Martti ei tietenkään voi juuri mitään.
Riitelen Martin päivärytmistä. Hän on iltakukkuja ja aamunukkuja. Välillä tämä asia saa minut raivon partaalle. Koen epäreiluna, että vain minun on pitänyt sopeutua heräämään arkena ja pyhänä klo 6. Riitelen myös siitä, että Martti valvoon hyvin myöhään ja herättää minut ja välillä jopa vauvan kömpiessään vihdoin nukkumaan. Ymmärrän toki, että ihmisillä on erilaiset rytmit, mutta haastan tästä riitaa usein ja toivon sen ehkä joskus tuottavan tulosta.
Nämä ovat vain yksittäisiä aiheita ja tilanteita, ei todellakaan jokapäiväistä elämäämme. Rakastan Marttia ja näiden tilanteiden ympärillä meillä on muuten ihana elämä. Riidellessämme emme koskaan mene henkilökohtaisuuksiin haukkuen toista. Martti ei ole ikinä sanonut minulle mitään henkilökohtaisesti loukkaavaa tai nimitellyt minua jollain nimillä. Meillä on ollut pari muutakin riitelynaihetta, mutta pikkuhiljaa niistä on päästy eroon. Uskon, että näistä yllämainituistakin päästään eroon jossain vaiheessa, kunhan teemme nyt töitä suhteemme ja tämän perheen eteen.
Martti kertoo tuossa omassa kommentissaan, että minä olen aina oikeassa No se varmasti kuulostaa aika kamalalta, aivan kuin hän olisi tossun alla. Martti tarkoittanee tällä sitä, että ne asiat joita tuon esille ovat oikeutettuja, vaikka hän onkin sitä mieltä, että ylireagoin. En ikinä riitele hammastahnatuubin väärästä puristusotteesta, tyhjistä jugurttipurkeista pöydillä tai sukista lattioilla. En halua luoda mitättömiä riidanaiheita, kun oikeitakin löytyy. Tartun vain oikeisiin meidän elämää mielestäni vakavasti koskettaviin tekijöihin. Sellaisiin asioihin, joista minulle tulee todella paha olo.
Millainen olen riitelijänä?
Riitelijänä olen impulsiivinen ja voisin yrittää miettiä hetken, ennen kun anna tulla tuutista ulos. Olen myös ehdoton ja haluan välittömiä reaktioita ja vastauksia. Kaipaan vastakaikua, kommentointia, kärkästäkin sanaharkkaa. Usein saatan ajatella, että Martti on nyt tahallaan halunnut loukata minua jne. vaikka asia ei mene niin. Nytkin, kun rauhassa ajattelen, tiedän ettei Martti koskaan tee mitään tahallaan loukatakseen minua, suurin osa sanomisistani johtuu siitä, että Martti on ajattelematon tekemisissään.
Martti ei ikinä ole riidan aloittajana, ei ole aloittanut riitaa kertaakaan näiden pian 13 vuoden aikana. Tai en ainakaan muista sellaista hetkeä. En tiedä ollenkaan onko tämä hyvä vai huono asia. Olisipa jännää, jos Martti jonkun kerran pistäisi riidan pystyyn.
Toivoisin, että Martti antaisi minun riidellä ja kuuntelisi asiani loppuun keskeyttämättä. En haluaisi riidellä, mutta tuskin sellaista suhdetta onkaan, jossa kumpikin kumppani tajuaa toista täydellisesti eikä kumpikaan aiheuta tahattomasti mitään sellaisia tilanteita, joista ei syntyisi edes sanaharkkaa. Riitelyn avulla oppii myös hyvin tuntemaan toista ja toisen luonteenpiirteitä. Hyvässä parisuhteessa tulisi uskaltaa riidellä, se puhdistaa ilmaa.
