Mika:
1. Nautin siitä, kun on saanut urheilla ulkona niin että hiki lentää ja tulen kotiovesta sisään. Olo on energinen ja fiilis hikisenä hyvä. Nautin myös siitä, kun juhlimme kunnolla: niin kuin tuli juhlittua opsikeluaikana; ei huolen häivää ja nokka kohti tanssilattiaa niin että laulu raikaa.
Elämäniloa tulee myös arjen sujumisesta. Iso osa arjen sujumista on myös se, että päivittäisrutiinit ovat hallinnassa ja päivä sujuu. Hyvä ruoka, sauna ja rauhallinen hetki television ääressä ovat myös kivoja asioita. Kunnon läheinen hetki illalla rakkaan vaimon kanssa lasten nukkumaan menon jälkeen kruunaa päivän!
Nautin siitä, kun lapsemme oppivat uusia asioita. Elämäniloa tuo kun lapsemme oppii ajamaan pyörällä, oppii kuorimaan itse omenan, voitelemaan leivän, pumppaamaan jalkapalloon ilman tai kun lapsemme oppivat lukemaan. Viimeisin ilonaihe oli se, kun lapsemme kävi itse hakemassa pajun vitsan, korosteli sen, kävi virpomassa ja oli tyytyväinen kun sai pääsiäismunan!
Myös tänään kotona syömämme lammasmakkara maistui hyvältä! Nautin suuresti perheemme Lapin lomasta. Laskettelu ja hiihto raikkaassa ulkoilmassa oli hienoa. Nauttisin varmasti myös perheemme matkasta johonkin lämpimään, jossa voisimme kokea koko perheen voimin uusia asioita...tai ehkä vain polskia lasten kanssa uima-altaalla!
Myös tänään kotona syömämme lammasmakkara maistui hyvältä! Nautin suuresti perheemme Lapin lomasta. Laskettelu ja hiihto raikkaassa ulkoilmassa oli hienoa. Nauttisin varmasti myös perheemme matkasta johonkin lämpimään, jossa voisimme kokea koko perheen voimin uusia asioita...tai ehkä vain polskia lasten kanssa uima-altaalla!
2. Rakkaani arvostaa sitä, kun hän saa vapaata aikaa, kun teen hänelle ja koko perheelle ruokaa ja onnistun siinä. Rakkaani arvostaa myös tavallista rauhallista elämää, jossa ei ole liikaa aktiviteettejä. Minun pitäisi osata rauhoittaa elämää ja päivittäista rytmiä. Jostakin ihmeen syystä tahdon kuitenkin tehdä paljon töitä ja järjestää lapsillemme paljon harrastuksiin liittyviä aktiviteetttejä? Kun ajattelen asiaa juuri nyt, en ymmärrä miksi näin on? Miksi en osaa hiljentää vauhti ja ottaa rennommin?
Rakkaani tahtoisi myös enemmän hemmottelua...kukkia, pieniä kauniitaa asioita ja kehuja arjen tuoksinassa. MIksi en näitä tee? Tekosyy on se, että olen muka väsynyt, rasittunut ja en jaksa. Energiaa pitäisi olla enemmän hemmotella vaimoa.
Vaimo arvostaisi myös, että hänellä olisi enemmä aikaa itselleen. Nimenomaan vapaa-aikaa. Miksi en sitä hänelle pysty lisää järjestämään? En tiedä? Työ ja lasten harrasyikset vievät liikaa aikaa, ajatuksia ja energiaa, mikä on pois vaimon vapaa-ajasta. Vaimo saa joka ilta hyvänyön pusun ja aamulla myös Tämä on tärkeä "rutiini" ja merkki siitä, että olemme parisuhteessa, vaikkakin arki alkaa heti aamusta!
Mia:
1. Rakastan rentoa oloa ilman kritiikkiä ihan arjen omaa iloa. Tykkään mennä ja tulla ja sosialisoida paljon erilaisten ihanien ihmisten kanssa, joita ympärillämme on.
Jostain syystä mua ahdistaa, että kaikki menee tiukan kaavan mukaan: aamulla pojat ja itse valmiiksi, töistä hakemaan osa pojista, laita ruokaa, vie joku pojista harkkoihin, kiiruhda kotiin, iltapalat pöytään ja nukkumaan ja huomenna sama alusta. Siinä sivussa sitten pyykit ja muut. Eli kaipaan joustavuutta, että jotkut illat on pyhitetty yhdessäololle ja toiset sitten, että tehdään mitä ikinä huvittaa: vaikka mennään koko perhe keilaamaan tai tapaamaan ystäviä tms.
Näiden lisäksi voisin listata muita tärkeitä asioita:
Meren äärellä oleilu: 1 h ->
Yhteinen aamiainen koko perheen kesken: 0,5 h
Käydä kahvilla kahvilassa yksin tai jonkun kanssa 0,5 h-1 h
Fyysinen kunto: jumppa/kävely/pyöräily 1 h
Oma aika: silloin tällöin vapaa päivä/ jopa vkonloppu
Parisuhdeaika: ravintolailta 4 h
Puhelu hyvälle ystävälle: 0,5 h-1 h
Lukeminen: 1-2 h
Kalastus perheen kanssa samassa soutuveneessä 2-5 h :)
Haastellisimpia asioita mulle on rutiinit ja se, että pitäisi rauhoittua kokonaan ulos sosiaalisesta elämästä; esim. mökillä jostain syystä tekee mieli tehdä jotain joka pv, poistua ihmisten ilmoille tms. En ymmärrä mistä tämmöinen voi juontua?
2. Mika nauttii mökkeilystä ;) ja varmasti siitä, että jonakin viikonlopun aamuna valmistaisin hänelle mielettömän ihanan ja runsaan aamiaisen. Hän nauttii myös menemisestä ja tekemisestä. Joten hän varmasti ilahtuisi jos voisimme tehdä jotain urheilullista yhdessä ja veisin hänet vaikka syömään jonnekin. Kuitenkin eniten uskon Mikan nauttivan luonnosta, linnun laulusta ja urheilusta.
Uskon, että kuorsauksen "estolaite" myös helpottaisi elämää ja voisimme arjen keskellä pötkötellä sängyssä ennen nukkumaan menoa ja herätessä.
Myös arjessa huomiointi tekee varmasti miehelle hyvää, voisin kuunnella häntä enemmän ja olla enemmän tietoinen hänen elämässään tapahtuvista asioista. Jostain syystä aina vähän dissaan tätä puolta?!...
Läsnäolemisen jalo taito, perheen hemmottelu hyvällä ruoalla, fyysinen läheisyys varmasti olisivat Mikalle arjessa ilahtumista :)
Mulle ainakin käy itselle usein niin, että osaan kyllä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen paperilla, mutta sitten kun tulee arki kiireineen, tuo tärkeysjärjestys unohtuu. Sitä vaan tekee kurjat velvollisuudet pois alta, jotta ehtisi tehdä sen jälkeen jotain mielekkäämpää, mut sit kun velvoitteet on tehty, ei aikaa tai jaksamista enää jääkään muuhun. Itse koetan muistaa aina välillä arjen kiireiden keskellä pysähtyä miettimään, teenkö nyt sitä tärkeintä juttua vai jotain toisarvoista.
VastaaPoistaKokeilitteko nyt tuota tietoista toisen ilahduttamista? Tuntuu, että se voisi toimia teillä hyvin.
Meillä keskityttiin puhdistamaan ilmaa la ja ilahduttaminen toteutetaan tulevana wiikendinä!:) mia
VastaaPoistaYritin aloittaa ilahduttamisen mutta jostain syystä ajauduimme kunnon mojovaan rakentavaan riitaan ja sitten ei paljon toisia ennen su iltaa nähtykään.arki on kuluttavaa mutta uskoisin että pieniä eleitä ja iloja pienistä saa meidänkin elämässä aikaiseksi.tänään ainakin hemmottelin omasta mielestäni hyvällä ruoalla mutta jostain syystä petyn kun toinen jotenkin kohauttaa et iha ok ruokaa ei mitään ihmeellistä...mika kuullostaa näissä kirjoituksissa tosi positiiviselta mutta tämä ei ihan aina ole näkyvissä kotona.mia
VastaaPoistaMika ja Mia, teillä on hyvät listat ja pohdinnat asioista, mitkä ilahduttavat ja mitkä tuntuvat olevan teille tärkeitä. Vaikuttaa myös siltä, että Mika on kirjoittaessaan havahtunut pohtimaan, miksi ei toimi toiveiden suuntaan. Se on hyvä alku. Pohtimista ja hoksaamisen opettelua kannattaa ilman muuta jatkaa!
VastaaPoistaTuo tuntui hyvältä, kun, Mia, käytätä kommentissasi ilmaisua rakentava riitely. Tekstin kautta tulee vaikutelma, että suhteessanne on tarpeeksi luottamusta ja turvallisuutta, jotta riitelykin mahdollistuu. Voi olla tosi hyvä, että ilahduttamistehtävä jää ensi viikonvaihteeseen - se muhii viikolla ja voitte jo sitä aloitellakin vähän vaivihkaa toisiltanne jossain vaiheessa arkea... - Anne
Oletteko kokeilleet sitä perinteistä tennispalloa selän alla kuorsaukseen? - Anne
VastaaPoistaMia, on silti hyvä, että Mika kuulostaa positiiviselta edes kirjoituksissa eli että hän pohjimmitaan kuitenkin arvostaa sinua ja pitää ilahduttamistasi tärkeänä. Toki olisi vielä hienompaa, jos tuon hyvän ajatuksen saisi vietyä arjessa myös käytäntöön.
VastaaPoistaYmmärrän muuten hyvin tuon sun "pettymyksen" tuohon ruuasta heitettyyn ihan ok -asenteeseen. Mä olisin kans vähän nyreissäni siitä. Mutta ehkä näitä ilahduttamisen positiivisia vaikutuksia ei saa odottaakaan heti.
Kyllä mika on suht positiivinen,mutta hänellä on sellainen asenne,että asiat sanotaan suoraan ja jos toinen loukkaantuu se ei ole mikan ongelma vaan toisen heikon itsetunnon.itse tykkään toisen huomioimisesta ja pehmeämmästä tyylistä.tää on myös yksi isoimmista kompastuskivistämme. Mitenköhän tätä pitäisi työstää? Mä oon aikoinaan loukkaantunut näistä verisesti, nykysin petyn myös, mutta ajattelen sen enemmän mikan ongelmaksi kuin itseni...vaikka hän mielellään projisoisi sen minuun. Mielestäni sanojalla on aina suurivastuu sanoistaan jos loukkaa toista.mia
VastaaPoistaSanat ovat voimakkaita välineitä. Vuorovaikutus perustuu sanoihin. Ja sanojen takana on jokaisen ihmisen oma kulttuuri ja tapa hahmottaa maailmaa.
VastaaPoistaViestintä ei myöskään ole koskaan pelkästään puhumista. Tärkeä osa on myös kuunteleminen. Jo pelkästään se, että kuulee, millaista kieltä, millaisia sanoja toinen käyttää, auttaa avaamaan kanavaa kohdata toinen uudella tasolla. Yhteisymmärrystä lisää oman tavan puhua mukauttaminen lähemmäksi toisen tapaa. Se voi olla vaikeaa varsinkin, jos on omaksunut lyhytsanaisuuden töksähtävältä ja tylyltäkin kuulostavan puhekulttuurin - sehän voi olla (ja usien on) myös ihmisen temperamenttipiirre. Enkä nyt tarkoita, että em. puhetapaa käyttävä olisi tyly ihminen - pikemminkin kyse on tavasta jäsentää ja hahmottaa maailmaa pelkistetysti ja tiiviinä kokonaisuuksina.
Joten vaatimus muuttua runonlausujaksi, on ehkä kohtuuton, eikö? Sanotaan, että varsinkin suomalaisen miehen rakkaudentunnustus on kaikessa karuudessaan hellyyttä ja tunnettä täynnä: "öhm".
Mitä sitten voisi tehdä? Löytäisitkö näiden ajatusten kautta uuden tarkastelukulman keskinäiseen viestintäänne? Mitä tapahtuisi, jos säätäisit kokeeksi omaa puhetta/ilmaisua lähemmäksi Mikan tapaa puhua ja käyttäisit sitä jonkin aikaa? Voisit tehdä siitä itsellesi hauskaa! Luonnollisesti loukkaamatta toista. Se voisi avata asiaa myös oman sisäisen kokemuksen kautta eli kun käytät toisen tapaa kommunikoida, se muuttaa myös tapaasi kokea asioita. Voisit koettaa tunnistaa näitä muutoksia ja tutkia, millaista tietoa niistä saat. Miltä tällainen ajatus tuntuu? - Anne
Kuullostaa mielenkiintoiselta :)! Jatkotyöstin myös tätä eilistä kirjoitustani ja tulin siihen tulokseen, että kääntöpuolella (positiivinen), Mikalla on kyky ottaa vastaan vaikeitakin asioita, joista silloin tällöin keskustelemme. Ehkä itseäni vaivaa asia niin paljon, kun samaistan hänen puhetyylinsä oman kotiperheeni yleiseen tunnelmaan. Siellä käskettiin miltä tuntuu, sanat olivat täynnä vihaa milloin ketäkin ihmistä haukuttiin ja kelkka kääntyi ilman mitään logiikkaa. Jotenkin mulla on tällä hetkellä tällainen itsestäni tyly-tyyli allergia. Olen jotenkin kovin herkkä tälle ja ehkä tuo ajatus, että kukin peilaa omia kokemuksiaan jne on hyvä pointti. Voisin hyvin kokeilla tuota samaa tyyliä takaisin, suora lyhyt ja napakka.
VastaaPoistaToki tuo loukkaamattomuus on hyvä, tätä olemme vuosien saatossa hioneet paljonkin, en itsekään siinä ole ollut kovin hyvä. Nyt lauantaina riitelimme oikeasti vain ja ainoastaan asiasta; kumpikaan ei puuttunut toisen omaan minään tai puutteisiin vaan ratkottiin asia ja kummallakin oli hyvä mieli sen jälkeen. Kyllä me kokoajan eteenpäin mennään ja yhteen tullaan...! Toivottavasti ainakin :) Mia
Koen usein keskusteluissamme, että Mia etsii minusta vikoja ja yrittää oikein tekemällä tehden löytää näiden vikojen ja oman lapsuuteni välille jotakin yhteyttä? On hyvä, että meistä kumpikin tuntee toistemme menneisyyden, mutta jossakin kohtaa meidän kummankin tulee hyväksyä toistemme menneisyys ja kotiperheemme sellaisina kuin ne ovat ja lopettaa lapsuutemme/nuoruutemme ja parisuhteemme alkuvaiheen asioiden kaivaminen ja siellä olleiden negatiivisten asioiden jatkuva pohdinta. Olen tästä usein loukkaantunut, kun Mia on puhunut omasta menneisyydestäni varsin loukkaavalla tavalla. En ole tätä tunnetta välttämättä Mialle saanut tuotua esille, mutta koen keskustelut Mian kanssa turhan usein sellaisiksi, että Mia tahtoo oikein kaivamalla kaivaa esiin asiaa, joka on ollut pielessä hänen mielestään ja Mia kaivaa ja kaivaa tällaisia asioita.
VastaaPoistaTunnen ahdistusta kun kotiimme tulee aina silloin tällöin erilaisia elämää muuttavia ja rajoittavia asioita; esim. homeopatia, ravinto, rokotukset. Mia vaatii, että kunnioitan sitä, että hän on löytänyt näitä uusia asioita...ja Mia vaatii minulta välitöntä arvostusta häntä kohtaan.
Olen kuitenkin koulutukseltani luonnontieteilijä ja oma näkemykseni eri asioihin on sen suuntainen, että moneen asiaan löytyy useita eri syitä ja tekijöitä. Olen elänyt tähänkin asti käyttäen normaaleja terveynhoitokäytäntöjä ja uskon, että vastuulliset viränomaiset ja lääkärit osaavat sanoa, mikä on minulle hyväksi. Olen yhtäkkiä kotona tilanteessa, jossa Mia vaatii välitöntä täydellistä muutosta monen normaalielämän asian suhteen, jossa esitettyäni oman näkemykseni saan täyden lastin päälleni… ja puhuu erosta. Mielestäni Mia lähtee liian helposti mukaan erilaisiin asioihin ja vaatii muiden välitöntä sitoutumista niihin.
Mia sanoo minun olevan ehdoton ja töksäyttelevä. Itse koen Mian siten, että hän ei kykene keskustelemaan fakta-asioista asioina, vaan kun keskustelemme esim. maidon soveltuvuudesta lapsillemme, Mia johtaa keskustelun siten, että lopputuloksena minun perheeni lapsuudesta löytyy syy omaan käytökseeni ja mielipiteeseeni (tämä esimerkki on kärjistetty eikä todellinen case). Mia ottaa liian helposti tunteen peliin ja alkaa suuttua kun puhumme fakta asioista. Jotta haluan välttää riidan, minun on parempi olla hiljaa ja sivuuttaa aihe.
Tahtoisin, ett voisimme Mian kanssa puhua asioista siten, että ymmärrämme tiettyjen asioiden olevan faktoja, joissa meillä kummallakin saa olla oma mielipiteemme ja voimme siitä huolimatta elää parisuhteessa ja kunnioittaa toisiamme puolisoina. Minunkin pitäisi ymmärtää Miaa paremmin, miksi jotkin asiat ovat hänellä niin tärkeitä.
Tahtoisin myös, että voisimme lasten nukkumaan menon jälkeen istua kahdestaan alas ja puhua tai hölpöttää jotakin "joutavanpäiväistä" siltä pohjalta, että me olemme parisuhteessa ja tahdomme myös pitää huolen siitä, että osaamme klo. 21 jälkeen laittaa päivän murheet ja lasten kanssa säädetyt asiat taka-alalle ja nähdä toisissamme sen ihmisen, jonka kanssa tahdomme elämme parisuhteessa. Ongelmien keskustelu klo. 21 jälkeen saisi olla kiellettty ja varsinkaan sängyssä ei saisi ottaa esille sitä, että tahdon keskustella ongelmista...vaan tahdon antaa palaa ja nauttia tästä hetkestä ja nyt!
Tuli vuodatettua tekstia sylki tuo suuhun periaatteella. Olen kuitenkin sitä mieltä että on parempi antaa fiiliksen ja tekstin tulla ulos kuin hautoa sitä sisällä. En tahdo loukata Miaa vaan lähteä Mian kanssa nauttimaan pääsiäisestä nyt ja viettää elämämme hienoimman pääsiäisen tulevina neljänä päivänä ja aion syödä monta herkullista pääsiäismunaa!
En halua tähän lähteä vastaamaan samalla mitalla takaisin vaan,että meillä ollut super antibioottikierteessä,super allergisia lapsia joista mä olen kantanut huolta ja vastuuta.tavis lekurit eivät ole meitä auttaneet kuin hoitaneet oireita.oikeasti apu on vasta tullut muita teitä.tätä ei mika ikinä pysty myöntämään vaan kaikki on huuhaata,niistä ei saa keskustella. Infektiokierteet ovat jääneet enkä usko sen olevan sattumaa. Mika on ennen useasti sanonut miksen ole kuin hänen siskonsa.jos uskon johonkin ja se auttaa mua,mikan äiti saattaa tuoda mulle jonkun kriittisen ja dissaavan artikkelin asiasta ja muutenkin puuttuu kokoajan asioihimme. Me ihmiset ei ymmärretä kaikkea tästä elämästä ja tiedekin vaihtaa mielipidettään useasti.ravinnosta vielä sen verran,että en ymmärrä mikä suuri ongelma on siinä että keskitytään mahd puhtaaseen ja lisäaibeettomaan ruokaan? No on hyvä että mika pusertaa fiiliksiään ulos myös.kuten näette ei ilahduttaminen ole ollut meillä juuri käytössä. Vaikka mika sanoo että vaikenee,musta tuntuu ihan samalta eikä tee mieli pölöttää ja hölpöttää tai olla fyysiseti tekemisessä tällaisessa tilanteessa.mia
VastaaPoistaMoi! Puhutteko te paljon näistä asioista keskenänne? Siis näistä, mitä nämä pari viimeistä viestiä olivat? Olen jotenkin tosi vaikuttunut tästä tavasta, joilla molemmat pystytte (ja suostutte) määrittelemään ongelmianne. Se tuntuisi aika hyvältä askeleelta jo. Olen melkeinpä kade :)
VastaaPoistaVaikuttaa siltä, että parisuhteenne hyvinvoinnin kannalta teidän olisi hyvä välillä päästää irti keskinäisestä kiistasta, mitä tulee terveydenhoitoon. Kummallakin on huoli lapsista, se teitä yhdistää. Siihen teidän täytyisi tavalla tai toisella päästä keskittymään, ei arvovaltakiistaan erilaisista koulukunnista.
VastaaPoistaMiltä tuntuisi ajatus, että nyt Pääsiäisen ajan jättäisitte asiaan liittyvän erimielisyyden syrjään ja keskittyisitte kohtaamaan toisenne? Näkistte toisissanne puolisot, joiden päämäärä on sama; oma yhteinen hyvinvointi ja lapsenne hyvinvointi. Ja kun olette löytäneet taas toisenne, voisitte vähitellen alkaa rakentaa yhteistä tapaa toimia.
Luen teksteistänne kuitenkin vahvaa yhteen kuuluvuutta ja välittämistä, luen siitä yhteisen huolen. Mutta luen siitä myös syiden etsimistä menneisyydestä. Se ei palvele teidän, eikä lastenne tulevaisuutta. Maailma ei ole onneksi mustavalkoinen. - Anne
Luulin että nämä asiat on jo käsitelty ja olinkin yllättynyt kuinka ne silti puskevat mikan kirjoittelusta läpi. Käsiteltiin asiaa eilen taas enkä tiedä johtiko se siihen,että molemmat oikeasti kunnioittaisi toisiaan kun ei voi toista muuttaa. Mikan mielestä en tiedä ravinto- tai muista asioista mitään.arvostus tulee vaan jonkun diploomin tai tutkinnon kautta. Mulle taas tittelit ei merkkaa mitään vaan ihmisen käytännön osaaminen,henkinen tunneäly jne.eilenkään emme saaneet asiaa pätökseen,mutta sovittiin kuitenkin,että yritämme nyt unohtaa ja keskittyä olemiseen. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja lääketied tarvitaan. Mutta mikaa en saisi ikinä sanomaan toisinpäin;). Nyt aamupalalle!huomentavaan kaikki :) mia
VastaaPoistaU
Mia ja Mika, teillä onkin nyt haastetta, kun keskitytte havainnoimaan, mikä on milloinkin ja kenellekin parhaaksi.. Eiväthän nämä kaksi lähestymistapaa ole toisiaan poissulkevia! Eli löytyisikö avain sitä kautta, että mietitte, mikä kinassanne on keskiössä - ehkä se ei olekaan lasten hyvinvointi vaan joku ihan muu?? Tulee mieleen esimmerkiksi teidän aikuisten keskinäinen arvovaltakiista - edesauttaako se lastenne hyvinvointia? Löytäisittekö jonkinlaisen kompromissimallin, jossa kumpikaan ei tunne menettävänsä kasvojaan? Kas siinä pulma! - Anne
VastaaPoistaToivottavasti teillä oli kiva pääsiäinen kuitenkin? Olette kumpikin myös lahjakkaita kirjoittajia, poikkeuksellisen hyviä kertomaan ajatuksistanne ja tunteistanne. Teillä on niin paljon yhteistä. Miltä kuulostaisi laittaa vaihteeksi ajatukset ja sanat syrjään ja keskittyä fyysiseen läsnäoloon ja tekoihin? Seuraava harjoitus koskeekin sitä..
VastaaPoistaParisuhdeakatemian Mia