Mikä minulle tuottaa iloa?
Anna:
Minulle elämäniloa tuottavat hyvinkin pienet ja arkiset asiat. Pysähdyn usein nauttimaan hetkistä; kupillinen lempiteetäni, yksinäinen hetki saunassa, juuri puunattu asunto, eilisen Kauniit ja Rohkeat pikakelauksella, oma hiljainen hetki vauvan juuri nukahdettua päiväunille, vauvantuoksu, nukkuvan lapsen viattomuus, jalkahieronta, ilon tuottaminen toiselle, toisten auttaminen, puhdas pyykki, kädestä pitäminen, suukko. Näitä on lukuisia, iloa voi löytää lähes mistä vaan, jos haluaa ja pysähtyy katsomaan ympärilleen. Aika paljon tässä elämässä on kiinni asenteista. Näitä edellä luettelemiani asioita minulla on jo mahdollisuus löytää elämässäni ja mielestäni löydänkin. Toki vielä enemmän voisin elää tässä hetkessä, joskus on päiviä, jotka vaan haluaa suorittaa alta pois. Se on sääli.
Nautin toki suuremmistakin asioista kuten meille molemmille läheisestä matkustelusta, illanistujaisista, teatteriesityksistä, liikunnasta ja mökkireissuista. Jokainen päivä on kuitenkin täynnä mahdollisuuksia iloita, vaikka se olisi vain jokin ohikiitävä hetki. On valintakysymys, pysähtyykö niistä nauttimaan. Ei tarvitse odottaa viikko- tai kuukausitolkulla jotain teittyä tapahtumaa, jotta saisi kokea jotain iloista ja neutinnollista. Kyllä se ilo ja onni on tässä ja nyt. Tämähän voi olla viimeinen päiväni, miksi vähättelisin pienintäkään hymyn aihetta? Helpompaa tosin sanoa sen tässä, kuin konkreettisesti toteuttaa tätä neuvoa.
Matkustelu ja sitä kautta saavutettavat ilot ja kokemukset ovat todella tärkeäitä, mutta olen ajatellut niitä lähinnä elämän sisällön rikastuttajina, vaikka tuovathan ne paljon myös elämäniloa. Kyllä ne arkiset jutut ovat elämänilon tuojina niitä tärkeimpiä juttuja. Jos arjessa ei osaa tai pysty iloitsemaan, ei niillä isoilla safarireissuilla ole mitään merkitystä. Arjesta kuitenkin kostuu se suurin osa meidän jokaisen elämää.
Minua on aika helppo ilahduttaa, rahaakaan ei juuri tarvita. Koska huomaan koko ajan ilahduttamisen mahdollisuuksia, joita Martti jättää käyttämättä, koen ehkä ettei hän haluakaan ilahduttaa. Vaikka tiedän kyllä, ettei se niin mene, hän ei vaan huomaa asioita kuten minä. Hän ei luultavasti koe samoja asioita ilahduttavina. Siksi minun pitäisi useammin avata suuni ja kertoa ääneen, mitä minä kaipaan.
Martti:
Minä saan elämän iloa jalkapallon katsomisesta sekä pelaamisesta. Matkustaminen on hyvin lähellä sydäntäni. Saan iloa vaimoni ja lapseni hymyistä, hyvästä ruuasta ja juomasta, kävelemisestä ulkona tuulisella ilmalla ja saunomisesta oman mökkimme saunassa kynttilänvalossa.
Mistä toinen pitää? Ilahduta kumppaniasi!
Anna:
Martti saa iloa konkreettisemmista asioista, kuten jalkapallosta, joka on hänelle hyvin lähellä sydäntä. Annan hänen harrastaa sitä useanakin iltana viikossa ja pelit vielä päälle, vaikka kotonakin olisi tekemistä ja minäkin ehkä kaipaisin enemmän omaa aikaa, aikaa harrastuksilleni. Martti rakastaa hyvää ruokaa ja musiikkia. Nukkuminen on myös hänen mielestään ihanaa puuhaa, varsinkin viikonloppuaamuina, kun toivoisin hänen jo nousevan puuhailemaan minun ja lapsensa kanssa ;). Luulen Martin myös nauttivan ajastaan meidän perheen kesken, niin hän toki sanookin, mutta kyllä hän taitaa ihan oikestikin siitä tykätä. Hän on aikamoinen sokerihiiri, tykkää makesta ja aina pitää olla jotain hyvää kaapissa. Yleensä hän voi luottaa siihen, että olen huolehtinut jäätelöä pakkaseen tai lempi keksejä alakaappiin Martti nauttii tuulisista ilmoista, mitä itse en voi käsittää, heh. Hän myös nauttii istua mökkisaunassa kynttilänvalossa, niin nautin kyllä minäkin.
Viikonlopun aikana emme oikeastaan kovin erityisesti yrittäneet ilahduttaa toisiamme. Tavallaan vaan sovimme, että nyt vietetään yhdessä mahdollisimman kiva viikonloppu, nautitaan ja nauretaan. Lopulta viikonloppu onnistui ja tänään todettiinkin, että olipa mukavaa. Pidettiin jopa parikin elokuvailtaa, herkuteltiin, Martti hieroi jalkojani ja minä kannoin herkkuja pöytään. Laitoin meille ihanan aamiaisen sunnuntaina, istuttiin pöydässä pitkään ja juteltiin vaikka mistä. Tehtiin vaunulenkkejä aurinkoisessa säässä, käytiin kahvilla ja mummolassa, Martti siivosi :), vietimme aikaa vauvamme kanssa jne. Minulla oli päällimmäisenä mielessä, miten voisin tehdä tästä viikonlopusta ihanan kaikin puolin. Yritin olla mahdollisimman iloinen, positiivinen, leppoisa. Mielestäni oli onnistunut viikonloppu, näitä tilaan lisää!
Martti:
Anna saa iloa kukista, hieronnasta, pitkistä kävelyistä, siitä että pidän häntä joskus kädestä, kun kuljemme yhdessä. Hän saa myös iloa siitä, kun autan häntä sivoamisessa. Anna nauttii lapsestamme ja siitä, että vietämme aikaa yhdessä perheenä. Anna tykkää hyvästä ruuasta , hyvistä elokuvista, musiikista, valokuvaamisesta, maalaamisesta ja liikkumisesta.
Vietimme mukavan ja iloisen viikonlopun yhdessä perheenä ilman sen kummemmin toisen ilahduttaminen jatkuvasti mielessä. Imuroin lauantaina, hieroin Annan jalkoja ja hartioita, olin läsnä, kävimme kävelylenkeillä ja juttelimme paljon. Oli ihana viikonloppu kaikinpuolin.
Teidän tilanteenne kuulostaa jotenkin tosi samanlaiselta kuin meidän. Tulee sellainen olo, että teilläkin se, tuleeko viikonlopusta hyvä vai ei, on lopulta kiinni tosi pienestä asennetsekkauksesta. Eli kun vaan perjantaina päättää ajatella asioita hiukan myös kumppanin näkökulmasta, niin kotiviikonlopustakin voi tulla tosi kiva. Mukavaan yhdessäoloon ei tarvita aina spektaakkeleita, vaikka nekin tietty välillä piristävät.
VastaaPoistaOnpa mukava lukea tekstiänne, siitä tulee hyvä mieli! Se näyttää niin kauniisti sen, että hyvänolon voi valita.
VastaaPoistaAnna ja Martti, voisitteko vielä avata ajatuksia, jotka tähä tehtävään liittyi? Entä aiemmista? Toivottavaa olisi, jos kommentoisitte muidenkin viestejä.
Iloa! - Anne
Minä varsinkin olen tietoisesti tehnyt töitä sen eteen, että todellakin voin itse valita onko minulla hyvä vai huono mieli. Toki siihen vaikuttaa myös kumppanin käyttäytyminen. Jos olemme riidelleet jostain, silloin on vaikeampaa valita tuo hyvä mieli. Huomasin jossain vaiheessa, että jatkuva naputtaminen tyhjistä jugurttipurkeista olohuoneen pöydällä tai likaisista sukista lattialla toivat itsellenikin huonon olon. Ei ole kiva nalkuttaa. Ajattelin, että koska viestini näistä tyhjistä purkeista ei ole mennyt perille näiden vuosien aikana, ilmeisesti asia on vaan Martille niin haasteellinen, että minun kannattaa tehdä se itse :). Helpommalla pääsen, kun nappaan purkit ohimennessäni ja heitän roskiin sen sijaan, että joka kerta hermostun, pidän palopuheen ja suurin elein ja huokauksin vien purkit roskiin. En enää jaksa hermostua pienistä asioista, hermostuminen saa minut voimaan huonosti. Olen siis valinut seesteisemmän tien ja valinta on ollut oikea.
VastaaPoistaTähän tehtävään liittyi minulla sellainen ajatus, että Martti tuskin ottaa tätä vakavissaan tai tekee elettäkään tehtävän suorittamiselle. Tunnen itseni ja olisin jatkuvasti miettinyt mitkä Martin teot nyt liittyvät tehtävään ja mitkä eivät. Fiilis ei jotenkin ollut oikea ja mukava, siksi keskustelimmekin asiasta ja päätimme vain viettää mahdollisimman ihanan viikonlopun ilman, että toinen odottaa toisen tekevän sitä tai tätä. Tarkoitus oli ottaa toinen huomioon viikonlopun aikana mahdollisimman hyvin.
Martin puolesta voin sanoa sen verran, että jostain syystä hänelle tuotti vaikeuksia "keksiä" minulle iloa tuottavia asioita. Ilmeisesti hän ei ollut koskaan istunut alas ja miettinyt tätä asiaa. Onneksi nuo hänen kuvailemasta seikat osuivat oikeaan :D. Olemmehan sentäs olleet yhdessä jo yli 12 vuotta.
Aiempi tehtävä ihanneparisuhteista oli sillä tavalla silmiä avaava, että molemmat jouduimme miettimään näitä seikkoja ja saimme myös lukea toistemme kirjoitukset. Ei tällaisista asioista välttämättä pitkässäkään suhteessa ole tullut puhuttua iltapalapöydässä. Tai ei ainakaan perusteellisesti, ehkä muutamia pääkriteerejä on tullut mainittua joskus jonkun keskustelun lomassa.
Loistavaa! Ehkä nämä tehtävät auttavat huomaamaan asioita, jotka ovat olleet aina siinä tavoitettavissa, mutta joihin ei ole vain hoksannut tarttua?
VastaaPoistaMinua hieman hymyilytti, Anna, toteamuksesi, että sinä huomaat kyllä ilahduttamisen paikat, jotka Martti jättää käyttämättä. Entä huomaatko ne, jotka ehkä itse jätät käyttämättä? Vai jääkö oma huomio ja energia omiin odotuksiin? - Anne
Varmasti minultakin jää huomaamatta ne kohdat, joissa olisi ollut mahdollisuus ilahduttaa Marttia. Mutta uskon, että Martti on samaa mieltä kanssani siinä, että minä kyllä joka päivä pyrin siihen, että Martilla hyvä olla. Voi olla, että Martti on jo niin tottunut siihen, että kaapista löytyy puhtaita, viikattuja vaatteita, ruoka on pöydässä, kun hän tulee töistä, koti on aina suht siisti jne, että ei ajattele näiden olevan tavallaan osa sitä hänen ilahduttamistaan. Tietysti saan näistä iloa myös itse, iloa siis siitä, että toisella on hyvä olla ja kotiin on mukava tulla. Pitäisi toki pysähtyä ajattelemaan niitä tiettyjä, vain Marttia ilahduttavia asioita. Kyllä nämä kaikki jäävät päähäni raksuttamaan ja aion oikeasti miettiä näitä asioita joka päivä, en vain silloin, kun käsky käy tehtävänannon myötä.
VastaaPoistaMitä olet, Anna, mieltä tuolla tehtävänannon perässä esitetystä kommentista, jossa pohditaan, voiko kumppani tottua näihin ilahduttamisiin? http://psakatemia.blogspot.com/2011/04/2-harjoite-ilahduttaminen.html
VastaaPoistaKiitos, Anna, sanoistasi. Tuo ...jäävät päähäni raksuttamaan... on juuri se, mihin Parisuhdeakatemia pyrkii. Työn voi tehdä vain asianosainen itse, eikä se työ aina välttämättä tapahdu tässä ja nyt vaan vaatii kypsymistä ja aikaa. - Anne
VastaaPoistaParisuhdeakatemian Miakin (kun meitä mioja on täällä sivulla monta) vielä jäi miettimään ja kommentoi: Martti, huomasitko käyttäväsi ilmaisua "Hän saa myös iloa siitä, kun autan häntä sivoamisessa."? Eikö yhteisen kotinne puhtaudesta huolehtiminen oikeastaan kuulukaan sinulle? Onko se Annen työ, oikeasti, jossa vähän auttelet silloin kun harrastuksiltasi ehdit? Annen kirjoituksista kuuluu aika vahvasti, että Anne kyllä toivoisin sinun ottavan enemmän vastuuta kodista ja perheestä - 12 yhteisen vuoden jälkeen olet varmaankin jo kasvanut aikuiseksi. Jos käyt pelaamassa monta kertaa viikossa, se aika on pois jostain muusta. En sano, etteikö sinulla saisi olla omia harrastuksia, mutta mitä jos Anne jonain päivänä kyllästyykin pelipaitojesi viikkaamiseen ja haluaakin käyttää saman ajan itselleen tärkeisiin asioihin? Niinkin on jossain perheissä käynyt... Harva nykynainen haluaa tieten tahtoen toistaa vanhempien naispolvien passaajan mallia.
VastaaPoistaEhdotus: Lapsethan ovat usein tarkkoja siitä, että saavat jäätelöä tasan yhtä paljon kuin sisko tai velikin, joten silloin pannaan toinen jakamaan ja toinen valitsemaan. Samalla reiluuden varmistus -ajatuksella tee sinä, Martti, sellainen viikkomalli, missä olet jakanut viikon ajankäytön kahdelle mielestäsi niin reilusti että on ihan sama, kumman osan Anne valitsisi ja kumpi puoli tulisi sinulle. Näyttääkö nykyinen malli oikeudenmukaiselta?
Kiva että teillä oli kiva viikonloppu. Tästä se lähtee!
Mia tarkoittaa luonnollisesti edellä Annaa, kun puhuu Annesta. Tämä meidän Parisuhdeakatemia suhteemme puskee vähän läpi :) - Anne
VastaaPoistaMartilla on paha työkiiresuma, eikä hän oikein ole päässyt vastailemaan tänne kommentteihin. Martti kysyi minulta tuon edellisen kommentin luettuaan, että onko hän mielestäni sottainen ihminen. No ei hän sottainen ole, mutta kysyin sitten häneltä koska on viimeksi pyykännyt, silittänyt, vaihtanut petivaatteet, pyyhkinyt pölyjä, kastellut kukkia, vaihtanut kissanhiekan tai tyhjentänyt astianpesukoneen. Jäi miettimän asiaa ja myönsi, että totta se on, ettei paljon täällä siivoile. Toisaalta ymmärrän, koska hän tekee pitkää työpäivää ja joskus viikonloppuisinkin joutuu päivystämään. Tiedän, ettei Martti ole ikinä pessyt meidän huushollissa pyykkiä, mutta en ole koskaan sitä pyytänytkään eikä homma ole minusta mitenkään rankkaa tai vastenmielistä. Tuli kuitenkin mieleeni, että kai sitä voisi edes joskus toista auttaa ihan ilman pyytämistäkin.
VastaaPoistaTuohon harrastuksessaan ravaamiseen hän ei oikein sanonut mitään, mutta hän on nyt alkanut aktiivisemmin kysellä, haluaisinko lähteä lenkille, uimaan jne, kun on kotona. Olen näitä kyllä hyödyntänytkin.
Teillä siis tapahtuu edistystä! Mahtavaa! Mite meni pääsiäisenä, miten ilahdutitte toisianne?
VastaaPoistaKyselee Parisuhdeakatemian Mia