Ali: 27 v
Lapsi: 1
Yhdessä: n. 3 v
Olemme 28- ja 27-vuotiaat suomalainen ja ulkomaalainen mies ja vaimo. Meillä on 4 kk vanha lapsi. Olemme olleet yhdessä keväästä 2008 lähtien, naimisiin menimme puolitoistavuotta myöhemmin ja mieheni muutti Suomeen vuosi sitten. Rakastamme toisiamme ja olemme onnellisia, mutta erilaiset kulttuuri- ja uskontotaustat tuovat ongelmia välillä.
Mihin rakastuin kumppanissani?
Rakastuin miehessäni ulkonäköön ja fiksuun luonteeseen. Mieheni rakastui minussa miellyttävään luonteeseen (avoimuus ja ystävällisyys) sekä myönteiseen elämänasenteeseen. Molemmille myös merkitsi se, että uskomme Jumalaan ja haluamme elää puhtaasti. Me molemmat pidämme lapsista ja uskoimme, että tulisimme olemaan hyvät vanhemmat vaikka emme varsinaisesti suunnitelleet hankkia lapsia. Vauvamme oli kuitenkin iloinen yllätys, jota me molemmat rakastamme. Mieheni on kuitenkin välillä vähän mustasukkainen sillä otan äitiyden hyvin syvästi ja vietän paljon aikaa vauvan kanssa.
Mieheni on alkanut puhua naisista vähättelevästi ja esimerkiksi vitsailee hankkivansa vapaita seksisuhteita. Isyyttä hän ei ota kovin vakavasti vielä, vaan odottaa että lapsi kasvaisi. Vauvan olenkin hoitanut lähinnä yksin. Mieheni kuitenkin laittaa paljon ruokaa ja auttaa minua aina kun pyydän, tosin joskus yrittää vältellä "tehtäviä", enkä minä häneltä juuri apua pyydäkkään. Koen vauvan olevan ensisijaisesti minun vastuullani. Olenhan minä äiti.
Mia ja Ali
Elävän suhteen - pari- ja ystävyyssuhteen - roolit muuttuvat ajan myötä. Tuli mieleen, Mia ja Ali, että oletteko mahtaneet pohtia omia roolejanne? Parisuhteessa niitä on molemmilla useita; kumpikin on omien vanhempiensa lapsi, toisensa puoliso ja vielä omien lasten äiti ja isä. Ovatko roolit tasapainossa vai jyrääkö joku niistä muiden yli? Löytyykö muita rooleja? - Anne
VastaaPoistaMia,
VastaaPoistarehellisesti sanottuna minulla alkoivat päänsisäiset hälytyskellot soida kun luin tekstiäsi. Osaatko lukea oman kertomuksesi ulkopuolisen silmin ja nähdä, mikä siinä tavallisen suomalaisen naisen silmissä on huolestuttavaa? Mitä itse ajattelet niistä asioista, joita huomaat? Miten avaisit niitä meille muille?
Hei Mia!
VastaaPoistaMinun mielestäni kertomuksessasi ei ollut mitään sellaista, jota ei voisi tapahtua ihan täysin suomalaisessakin parisuhteessa. Kyllä suomalainenkin mies pystyy puhumaan naisista vähättelevään sävyyn ja vitsailemaan vapaista seksisuhteista. Hyviä merkkejähän nuo eivät varmasti ole, se on selvää. Meilläkin Martti on ollut hieman ulkona tästä äiti-vauva symbioosista ja luulen sen olevan aika luonnollista. Vauvahan ei oikeastaan tajua olevansa oma erillinen äidistä irrallaan oleva yksilönsä kun vasta 3-4 kk iän jälkeen. Meilläkin Martti kovasti odottaa lapsemme kasvavan, jotta hän voi konkreettisesti puuhailla hänen kanssaan jotain. Pikkuvauvalle leperteleminen ei ainakaan Martilta heti alkuun meinannut luonnistua millään. Nyt on jo toki ihan eri ääni kellossa, kun saa selkeästi vauvalta vastakaikua hymyjen, naurun, jokelluksen jne kautta.
Kerroit, että uskotte molemmat Jumalaan ja haluatte elää puhtaasti. Voisit ehkä kysyä mieheltäsi mitä mieltä hän luulee teidän Jumalanne olevan vapaista seksisuhteista, olisiko sellainen puhdasta? Entä onko Jumalanne mielestä naisia alistava puhe hyväksyttävää? En tiedä mitä uskontoa harjoitatte, mutta nämä seikat tulivat mieleeni.
Hei. Suosittelen ottamaan paljon selvää miehesi kulttuurista ja uskontotaustasta. Niissä saattaa olla suuriakin eroja, vaikka ajattelisitte niiden olevan samanlaiset. Juttelin kerran lestadiolaisen tytön kanssa, joka oli ollut yhdessä muslimin kanssa. Hän oli aluksi kokenut arvomaailmojensa olevan samanlaiset, mutta huomasi pian, että ne olivat hyvin erilaiset. (tässä vaikutti varmasti myös Suomen kulttuuri, ei pelkkä uskonto)
VastaaPoista