Kuinka monta kertaa olet kuullut, kun rakastuneelle sanotaan, että ei tuo kauan kestä, kohta alkaa arki? Tulee asuntolainat ja koliikkivauvat, työstressi ja yleinen tympiintyminen. Olen varmasti naiivi, mutta minä en usko, että ankea arkistuminen parisuhteessa on mikään luonnonlaki. Itsehän me valitsemme joka päivä asenteemme, sanamme, käytöksemme. Oma kumppanikin on ihan itse valittu. Kun kumppani kerran oli joskus valitsemisen arvoinen, niin miksi ei voisi todistaa itselleen, että valinta oli hyvä?
Ehkä tunnet vanhoja pareja, jotka vuosikymmenten jälkeen puhuvat toisistaan kunnioittavasti, kulkevat käsi kädessä ja laskevat leikkiä. Ja väitän, että heidän nuoruudessaan vastoinkäymiset olivat suurempia kuin meidän keskiverto-harminaiheet.
Hyvä uutinen kaikille meille malttamattomille: Samalla tavalla kun nyt voimme ruokailu- ja liikuntatottumuksillamme vaikuttaa vanhuuden fyysiseen kuntoomme, niin päivittäisillä pienillä teoilla voimme rakentaa rakastavaa vanhuuden parisuhdetta – ja nauttia siitä saman tien!
Mia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti