Pi: 30v
Su: 30v
Yhdessä: reilut 10 vuotta
Lapset: 2
Minä ja mieheni olemme molemmat 30-vuotiaita. Olemme alkaneet seurustella 19-vuotiaina, joten reilu kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä. Meillä on kaksi lasta. Tyttäremme täyttää piakkoin neljä ja poika kesällä kaksi. Suunnittelemme kolmatta lasta. Asumme keskikokoisessa kaupungissa. Minä palasin työelämään vuoden alusta.
Mihin rakastuit kumppanissasi?
Olemme olleet suhteellisen nuoria rakastuessamme, joten syyt ihastukseen ovat aikas pinnallisia. Minä ihastuin pulisonkeihin, ääneen ja huumorintajuun. Kuvittelin hänen myös olevan itseäni vanhempi ja oikeesti silläkin oli silloin väliä, no olihan se puolisen vuotta vanhempi. Puolisoni kuulemma oli imarreltu jo osoittamastani kiinnostuksesta, joten ei siinä kummosia tarvittu... huumorintajuni iski häneen ("sä olit vähän pöhkö") ja erilainen (siis puheet ihan pimeitä, mutta hauskoja). Meillä oli alkujaankin yhteinen kaveripiiri (toisiamme ei siis tunnettu), joten samanhenkisyys oli taattu. Mua säväytti myös se, että tämä kaveri ei ryypännyt joka viikonloppu.
Haluan naiivisti uskoa, että parisuhteemme liima on rakkaus. Molemmat ovat sitoutuneet toisiinsa ja tietenkin nykyään myös lapsiin. Arvomaailmamme on hyvin samankaltaisia, silläkin on varmasti suurta merkitystä. Alkuun nauroimme yhdessä paljon (Äiti onkin joskus sanonut, että älä mene sänkyyn miehen kanssa joka ei saa sinua nauramaan. Pirun hyvä neuvo.), siis ihan räkätettiin päivittäin. Silloin meille syntyikin yhteinen mielikuvitusmaailma, siis vitsejä joita vaan me tajutaan. Niitä on kyllä käytetty myöhemminkin, vaikka uusia ei enää viime vuosina ole syntynytkään.
Pi&Su
Voisin ajatella, että yhteinen huumorintaju auttaa selviytymään monesta tiukasta paikasta. Mitäpä olette mieltä?
VastaaPoistaUsein tuudittaudumme ajatukseen, että kun kyse on "tajusta" se säilyy ilman, että sitä ruokkii ja hoitaa. Mitäpä olette tästä ajatuksesta mieltä? - Anne
Kai se, että molemmilla on kyky nauraa itselleen ja arjen tilanteille, helpottaa arkea. Tekee siitä jopa mukavaa. En tiedä voiko huumorintajua lisätä. Tai, jos yhteistä huumorintajua ei ole, niin voiko sen hankkia.
VastaaPoistaPi
Pi, hyviä avauksia! Mitä olet itsem ieltä? Kirjoitithan aiemmin, että "ihan räkätettiin päivittäin. Silloin meille syntyikin yhteinen mielikuvitusmaailma, siis vitsejä joita vaan me tajutaan" - loitte yhdessä oman mielikuvitusmaailman...
VastaaPoistaOma poikani moitti minua joskus siitä, että olen huumorintajuton. Kysyin, että entäs kaikki mun hulluttelut... "Sulla on vain hyvä mielikuvitus, ei se ole huumorintajua", hän vastasi.
Eli mistä on kyse, kun puhumme huumorista? - Anne
Mun mielestä yhteinen huumorintaju on melkein parasta mitä suhteessa voi olla. Nuo intohimot sun muut tuppaavat laimenemaan ajan myötä, mutta huumori saattaa selvitä hyvänä ajankin kanssa.
VastaaPoistaMun näkemykseni on, että huumoria on vaikea lähteä lisäämään tai tietoisesti hankkimaan, mutta jos on yhteistä aikaa, huumorikin saa mahdollisuuden kukkia.
Ei kai se huumori voi väkinäistä olla, mutta todellakin pitäisi hankkia enemmän hetkiä jolloin huumori puhkeaa kukkaan. Meillä se on, kun "ei tehdä mitään", eli köllitään kaksin ilman mitään sen kummempaa. Pitäis varmaan välillä päästää lapset mummolle ja tulla kotiin kölliin.
VastaaPoistaPi
Mikäköhän siinä on, että lasten hoito kyllä järjestyy, kun on juhlat tms. Mutta ei silloin, kun tarvitsisi kahdenkeskistä aikaa ihan vaan olemiseen. Meillä tämä johtuu minusta, tuntuu moraalisesti arveluttavalta hoidattaa lapset muualla, kun "ei ole mitään". Ehkä voisi kuitenkin kokeilla, meillä noita hoitajia kuitenkin olisi.
VastaaPoistaPi
Pi, olipa hyvä kommentti että lastenhoitajan kyllä jäjestää juhlia varten, mutta ei muuten - miksi juhla on niin paljon tärkeämpää kuin arki?
VastaaPoistaTiedän parikin perhettä, jotka ovat järjestelleet lastenhoitopiirejä. Eräälläkin kolmen peheen ystäväporukalla on kerran kuussa kaikki lapset viikonlopun yhden perheen luona, joten kahdella pariskunnalla on sitten lapsilukoton viikonloppu. Sen saa sitten käyttää niin kuin haluaa, vaikka kuljeskelemalla kotona pyjamassa koko viikonlopun. Toivottavasti löydätte keinot saada enemmän aikaa toisillenne!