Kokonaisuutena on sellainen fiilis, että monet jo aiemmin ajatellut asiat tuli ajateltua uudestaan - ja taas samaa latua. Yksin on vaikea muuttaa tai ajatella sitä, mikä eletään kaksin.
Toisaalta sai tyytyväisenä huomata tehneensä elämässä ihan oikeita ratkaisuja - rehellisesti sanottuna lapsiperheiden elämään perehtyminen tuo aina sellaisen oivalluksen: ei tuo ole minua varten, ei alkuunkaan.
Toisaalta sitä joutui pohtimaan: tähänkö on tultu? Yksinään, anonyymina pohtimassa parisuhteensa (ja samalla tietenkin koko elämänsä) tilaa nettipalstalla - tätäkö sitä ihminen nuorena suhteeseen ryhtyessään odottaa saavansa?
Toisten kirjoituksia lukiessa sitä oivalsi jämptin ja mahdollisimman tarkan viestinnän tarpeellisuuden. Helposti sitä väljästi muotoillussa lukee rivien välistä omaa elämäänsä tai omia oletuksiaan.
Mitä sitä siis tekisi toisin? Kommenteissa olen saanut kehotuksia pohtia kontrollin tarvettani, on vihjattu minun tahtovan alistaa miestäni, käsketty vähentää analysointia, annettu ohjeita siitä, miten hillitä omaa intensiteettiään. Mä en oikein tiedä, jos parisuhde ei voi olla se paikka, jossa saan olla oma itseni, onko mikään? Kyse on aika vahvasti identiteettini keskeisistä osista, jotka tuntuvat nyt yhä enemmän aiheuttavan kitkaa parisuhteessa (ja muissakin ihmissuhteissa). Tässä elämän vaiheessa sitä on nimittäin alkanut miettiä sitäkin, että mihin pisteeseen on ajautunut, olenko toiminut itseäni kohtaan oikein, miten haluan itseäni rajoittaa (ja miten en) seuraavat 30 vuotta.
On vähemmän paineita olla kiltti tyttö, kun on tullut aikuisemmaksi, naisemmaksi. On enemmän paineita löytää parisuhde mieheen, joka ei etsi kumppanistaan äitiä tai kilttiä tyttöä, josta ei paljastu ikäviä yllätyksiä, hankalia piirteitä. Tiedän, nyt kärjistän - aivan kuten siinäkin, että nimesin meidät aikanaan Vahveroksi ja Heiveröksi. Minä teen niin, hahmotan niin. Voisiko joku joskus ymmärtää, ettei minun aina tarvitsisi ymmärtää toisenkin puolesta? Voisiko se joku vielä joskus olla puolisoni?
Kärjistykset toimivat hyvin monessa tilanteessa, tiedän sen myös omasta kokemuksestani. Se on kuin mittakaavaa vaihtaisi saadakseen erot näkyviin. Mittakaavalla voi leikitellä myös toiseen suuntaan ja tutkia asioita kutistamalla, millaisia mielleyhtymiä, ajatuksia ja tuntemuksia ne herättävät. Löytyisikö sieltä jotain evästä. Vahvero, heitit aiemmin hyvän lohkaisun siitä, että mitä jos kokeilisi myös positiivisten asioidensuoraan sanomista. Tässä vähän sama idea.
VastaaPoistaVarsinaiset hiertävät asiat näyttäytyvät harvoin suoraan. Näemme ne varjoina. Pyöreän varjon voi aiheuttaa pallo, kaartio, sylinteri, lasi... ihan mikä vaan, jossa on yhdellä sivulla pyöreä muoto. Siksi on tärkeää leikkiä tarkastelukulmilla. Olet terävä ja rohkea, Vahvero. Laitat itsesi likoon. Se on kunnioitettava ominaisuus, johon liittyy paljon valtaa ja vastuuta. Osaat käyttää sitä parhaiten, kun toimit kokonaisena. Löytämisen ja oivaltamisen iloa! - Anne