Simo:
Viikonloppu ei ole kovin onnistunut tehtävän suorittamisen puolesta. Alkuviikosta hellyyttä oli hyvinkin, koska Nelli on ollut tiiviisti töissä. Lauantaina aamupäivällä kävimme kuitenkin yhdessä kaupoissa ja kahvilassa. Tunnelma oli leppoisa ja päivä mukava. Illalla lähdin sitten Nellin veljen perheen luo saunomaan ja juhlimaan, koska Nelli oli illan ja seuraavan aamun töissä. Mummu lupasi ottaa lapset yökylään. Sunnuntaina tulin väsyneenä kotiin ja Nelli töistä. Tunnelma on ollut aika kireä, koska Nelli olisi halunnut enemmän osallistumista kaikkeen ja minä tietenkin siitä ärsyynnyin ja alkoi taas pieni sanaharkka, joka latisti tunnelmaa entisestään.
Nelli:
Viikko alkoi mukavissa tunnelmissa, mutta loppuviikkoa kohden hellyydenosoitukset taas jäivät. Olimme toki molemmat pitkiä päiviä töissä ja minä tietenkin vielä viikonloppun lauantai-illan ja sunnuntai-aamun. (Pitkät pääsiäisvapaat kostautuivat ;D) Mummu ehdotti, että voisi ottaa lapset yökylään, jos Simo haluisi jotain tehdä ja niinpä hän sitten lähtikin veljeni luo viettämään vappua. Olin toki iloinen siitä, että hän itse järjesti ohjelmaa ja sai haluamaansa hyvää seuraa, samalla minua toki harmitti menetetty mahdollisuus kahdenkeskisestä ajasta. Toki itsekin osaan nauttia näistä erittäin harvinaisista yksinäisistä illoista ja öistä.
Kun tulin sunnuntaina töistä, täällä oli ärsyyntyneen näköinen mies mulkoilemassa sohvan nurkasta ja kaksi yliväsynyttä vauhdikasta tappelevaa lasta, joten oma hyvä fiilis läsähti heti ovesta sisään päästyä.
Viikolla minua jo harmitti, kun yritin saada Simoa lukemaan tehtävänannon, niin hän oli milloin väsynyt ja milloin lupasi sen myöhemmin lukea. En olisi halunnut asiasta jankuttaa, koska jankuttamiseni ärsyttää häntä, mutta kyllä minun äänensäävystäni kuulee, koska alkaa ärsytyskynnys lähestyä. Jotenkin tämä latisti minunkin aloitteita läheisyyteen...
Kerroin lopulta mielipiteeni viikon saldosta ja tunnelmista hänelle ja yritin olla kovin rakentava ja kehua hänen omatoimisuuttaan ja että tunsin iloa siitä, että hänellä oli ollut mukavaa seuraa. Odottelenkin nyt ensiviikkoa, josko yrittäisimme aloittaa tehtäväntekemisen uudelleen.
Nelli ja Simo
Väsyneenä ärtyy tietysti helpommin kaikesta. Yhtenä taka-ajatuksena tässä läheisyys-tehtävässä on muistuttaa siitä, että olette samalla puolella: kumpikin saajapuolella hellyydessä. Kun kosketan hellästi ja ymmärtävästi, se ei ole minulta pois. Teillä on hieno etuoikeus saada jakaa elämänne yhdessä. Löydätte ihan varmasti joka päivästä lisää pieniä hetkiä, jolloin toista voi koskettaa, halata, pussata, hipaista ohimennen, pitää sylissä.. Ihan vain pieniä eleitä lisäämällä voi lisätä rakkautta ja yhteenkuuluvaisuudentunnetta merkittävästi - ja sitähän te kumpikin haluatte, eikö?
VastaaPoista