Harjoite 6: Martti ja Anna

6. harjoitteeseen (Rakkauselämän aarrekartta) liittyvä harjoite:

Tämä kesätehtävä on meillä valitettavasti vielä ihan alkutekijöissä. Mielestämme kuitenkin on hienoa, että olemme istuneet alas ja keskustelleet aarrekartasta, suunnitelleet sitä ja lähteneet jo toteuttamaankin. Martti on ollut työmatkoilla myös näin kesällä, eikä hänellä ole työkiireiltään ollut aikaa pitää juuri yhtään kesälomaa, joten meillä on tullut sen osalta hidasteita tämän tehtävän toteutukseen. Minä, Anna, olen tottapuhuen pettynyt, että emme ole löytäneet tarpeeksi yhteistä aikaa tehtävän toteuttamiseen, koska tämä tuntui mielenkiintoiselta mahdollisuudelta ja olisimme vihdoin voineet keskittyä johonkin yhdessä, kahdestaan. Mutta yritämme kovasti edelleen tehdä tehtävää, kesken emme sitä jätä.

Tilannekatsausta muuten meidän parisuhderintamalta sen verran, että Martin työkiireiden vuoksi yhteistä aikaa on ollut entistä vähemmän, lisäksi lapsemme uniongelmat ovat saaneet meidät väsyneiksi ja varsinkin Anna on ollut väsymyksen vuoksi huomattavasti negatiivisemmalla tuulella. Jatkuva lapsen kanssa kahdestaan oleminen (Martin työkiireet) ovat saaneet aikaan sen, että Annalla on katkeruutta oman ajan puutteesta, tuntuu, että kaikki on Annan vastuulla; lapsi, siivoaminen, pyykkääminen, kaupassa käynnit, ruuanlaitto jne. Vaikka tiedostamme, että tämäkään tilanne ei kestä ikuisesti, lapsi kasvaa ja tilanteet muuttuvat, varsinkin Anna on miettinyt ensimmäistä kertaa vakavissaan ihan konkreettiseen parisuhdeterapiaan osallistumista. Tästä on puhuttu myös yhdessä. Hyvän ystäväpariskunnan ero on myös herättänyt meitä ja ehkä säikähdimme, voisiko niin käydä myös meille. Haluamme takaisin sen parisuhteen, joka meillä oli vielä noin kaksi vuotta sitten. Uskomme, että se on mahdollista, kun se on kerran aikaisemminkin ollut olemassa. Tarvitsemme vain pikaisesti työkaluja, joilla kaivamme sen esiin Surullisinta on se, että se vähäinenkin hellyys, joka vielä hetki sitten oli välillämme, on kadonnut. Tuntuu, että vajoamme vain syvemmälle ja mitä pidempään annamme asioiden vain olla, sen vaikeampaa on edes ryhtyä korjaamaan tätä liittoa. Molemmat haluamme korjata kaiken ennalleen, mutta emme löydä yhteistä tapaa tai yhteistä säveltä sen toteuttamiseen. Ja tavallaan se korjaamisen halukin alkaa jo pikkuhiljaa hiipua, se on pelottavaa.

Anna ja Martti

Parisuhdeakatemian valmentajat, Anne ja Mia, olivat maanantaina 23.5. Ylen Aamu-tv:n vieraina.



> Tutustu Parisuhdeakatemian harjoitteisiin
> Testaa oman suhteesi tila leikkimielisellä parisuhdetestillä
> Parisuhdesisältöä Ylen Olotila-palvelussa

6. harjoite: Rakkauselämän aarrekartta

On aina helpompi löytää perille, kun tietää suunnan. Tässä kesätehtävässä katsomme toiveikkaasti tulevaisuuteen ja rakennamme entistäkin parempaa parisuhdetta hyville perustoille. Tätä samaa asiaa käsiteltiin jo Parisuhdeakatemian ensimmäisessä tehtävässä, nyt jatkamme konkreettisemmin ja teemme rakkauselämän aarrekartan.

Rakkauselämän aarrekartan voit tehdä joko yksin tai – vielä parempi - yhdessä puolisosi kanssa. Tehtävää varten tarvitset ison paperin, lehtiä tai mainoslehtisiä, sakset, liimaa, teippiä tai sinitarraa ja jonkin verran aikaa, ainakin puolisen tuntia kerrallaan, niin pääset hyvin vauhtiin. Älä hätkähdä ohjeiden pituutta - tämä on ihan helppoa! On kuitenkin tärkeää, että teet aarrekartan kaavan mukaan, niin varmistetaan, että kaikella on paikkansa. Jos ikinä olet pitänyt askartelusta tai unelmoinnista, niin tämä on takuulla kivaa!

Ensiksi tarvitset suuren paperin. Fläppitauluarkit ovat yleensä olleet hyviä tähän tarkoitukseen, mutta jos sellaista ei ole saatavilla, niin improvisoi.

Sitten tarvitset KUVAN TEISTÄ. Sellaisen, missä olette kumpikin hyvällä mielellä, mahdollisimman iloisen tai tyytyväisen näköisiä. Hääkuvat toimivat yleensä hyvin. Tällä kertaa on tärkeää, että olette kumpikin kuvassa – sinkkujen aarrekartat ovat erikseen. Liimaa kuvanne keskelle arkkia.
Kirjoittakaa arkin vasempaan yläreunaan tämän päivän päivämäärä. Oikeaan alareunaan kirjoittakaa se päivämäärä, jolloin haluatte tarkistaa, onko elämänne menossa haluttuun suuntaan. Kaiken ei tarvise silloin vielä olla valmista, mutta suunta oikea.

Ajatuksena on etsiä lehdistä kuvia, joissa on sitä fiilistä, mitä parisuhteeseenne haluatte. Yllättävän usein hienoja kuvia löytyy mainoslehtisistä: mainoksethan ovat tiivistettyjä unelmia. Perhelehdistä ja eri kauppaketjujen asiakasomistajalehdistä moni on myös löytänyt kuvia, joissa on yhdessätekemisen meininkiä. Lehdistä saattaa löytyä myös motivoivia tekstejä tyyliin ”Yhdessä olemme onnellisempia kuin koskaan!” Jos piirtäminen on sinun juttusi, sekin sopii. Ja jos haluat kuunnella samalla teille tärkeitä biisejä, vielä parempi.

Jakakaa arkki 9 osaan niin, että teidän kuvanne on keskellä olevassa ruudussa. Ensinnäkin kuvanne yläpuolelle eli keskelle yläriviä etsikää kuva tai kuvia, jotka kuvaavat rakkautenne ja työn välistä suhdetta: MITEN PARISUHDE VAIKUTTAA URAAN ja päinvastoin?

Oikeaan yläkulmaan etsikää kuvia, joissa näkyy suhteenne HENKISYYS. Jos usko yhdistää teitä, löydätte siitä varmaankin jotain kuva-aineistoa. Monien suomalaisparien henkisyys näkyy parhaiten suhteessa luontoon.

Jokaisen ihmisen pitää saada toteuttaa itseään. Keskelle oikealle liimatkaa kuvia, joissa näkyy se, MITEN TOTEUTATTE LUOVUUTTANNE. Kuulostaa ehkä hankalammalta kuin onkaan. Ajatuksena on vain se, että tässä kohdassa saa toivoa vaikka nikkarointipaikkaa tai aikaa ompelemiseen. Milloin olet eniten sinä?

Mikään pari ei selviä aivan yksinään. Oikeaan alakulmaan löytäkää kuvia niistä tekijöistä, MISTÄ SUHTEENNE SAA TUKEA – on se sitten vaikka suku tai ystäväpiiri, yhteinen huumori tai yhteinen aika.

Keskelle alas saa etsiä aistillisia kuvia, joista SUHTEENNE FYYSINEN PUOLI. Millaista tunnelmaa haluatte edistää aistillisesti ja seksuaalisesti?

Vasempaan alakulmaan saa liimailla kuvia, jotka kuvaavat FYYSISTÄ TERVEYTTÄ EDISTÄVIÄ ASIOITA parisuhteessanne. Tähän voi hyvin laittaa vaikka vaelluskuvia tai pyöräileviä pariskuntia – mitä tahansa, mitä aiotte tehdä, että eläisitte pitkään ja terveinä yhdessä.

Keskellä vasemmalla on paikka lapsille: MILLAINEN ROOLI LAPSILLA ON PARISUHTEESSANNE JA PERHEESSÄNNE?

Ja viimeiseksi, vasen yläkulma on varattu niille kuville, jotka kertovat tulevaisuudesta: MITÄ UUTTA RAKKAUSSUHTEESEENNE ON TULOSSA? Mitä haluaisit lisää?

Tässä kartassa kaikelle on paikkansa, ja on tärkeää noudattaa paikkoja. Moni vanhempi nimittäin antaa muuten lasten vallata koko rakkauselämän aarrekarttansa, ja varmaan kaikki tiedämme, miten siinä käy.. Lapsille on kyllä tilansa, mutta nyt tehdään aikuisten rakkauselämän aarrekarttaa! Samaten kartassa on paikkansa työlle, joten älä anna urasuunnitelmien viedä tilaa muulta! Avainsana onneen on tasapaino.

Karttaa ei tarvitse saada kerralla valmiiksi, mutta auttaa kun on kerran päässyt hyvään alkuun. Muista, että TARVITSET VAIN 9 KUVAA eli ei ole kyse mistään elämää suuremmasta projektista. Koska matkan varrella kivoja kuvia tuntuu aina löytyvän lisää, kuvat kannattaa alkuun sommitella vaikka sinitarrojen avulla.

Kun kartta tuntuu valmiilta, pankaa se jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa näette sen säännöllisesti. Monella sinkulla se on jääkaapin ovessa, mutta vaatekaapin oven sisäpuoli on yhtä hyvä. On hyvä muistuttaa itseään usein siitä tavoitteesta, mitä koti ollaan menossa.

Pitäkää hauskaa ja unelmoikaa! Hyvin kuviteltu on puoliksi saavutettu!

Tähän kesätehtävään on pyydetty vastauksia 15.8. mennessä.

Katso kaikki harjoitteet

Harjoite 5: Vahvero ja Heiverö

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:


Kokonaisuutena on sellainen fiilis, että monet jo aiemmin ajatellut asiat tuli ajateltua uudestaan - ja taas samaa latua. Yksin on vaikea muuttaa tai ajatella sitä, mikä eletään kaksin.

Toisaalta sai tyytyväisenä huomata tehneensä elämässä ihan oikeita ratkaisuja - rehellisesti sanottuna lapsiperheiden elämään perehtyminen tuo aina sellaisen oivalluksen: ei tuo ole minua varten, ei alkuunkaan.

Toisaalta sitä joutui pohtimaan: tähänkö on tultu? Yksinään, anonyymina pohtimassa parisuhteensa (ja samalla tietenkin koko elämänsä) tilaa nettipalstalla - tätäkö sitä ihminen nuorena suhteeseen ryhtyessään odottaa saavansa?

Toisten kirjoituksia lukiessa sitä oivalsi jämptin ja mahdollisimman tarkan viestinnän tarpeellisuuden. Helposti sitä väljästi muotoillussa lukee rivien välistä omaa elämäänsä tai omia oletuksiaan.

Mitä sitä siis tekisi toisin? Kommenteissa olen saanut kehotuksia pohtia kontrollin tarvettani, on vihjattu minun tahtovan alistaa miestäni, käsketty vähentää analysointia, annettu ohjeita siitä, miten hillitä omaa intensiteettiään. Mä en oikein tiedä, jos parisuhde ei voi olla se paikka, jossa saan olla oma itseni, onko mikään? Kyse on aika vahvasti identiteettini keskeisistä osista, jotka tuntuvat nyt yhä enemmän aiheuttavan kitkaa parisuhteessa (ja muissakin ihmissuhteissa). Tässä elämän vaiheessa sitä on nimittäin alkanut miettiä sitäkin, että mihin pisteeseen on ajautunut, olenko toiminut itseäni kohtaan oikein, miten haluan itseäni rajoittaa (ja miten en) seuraavat 30 vuotta.

On vähemmän paineita olla kiltti tyttö, kun on tullut aikuisemmaksi, naisemmaksi. On enemmän paineita löytää parisuhde mieheen, joka ei etsi kumppanistaan äitiä tai kilttiä tyttöä, josta ei paljastu ikäviä yllätyksiä, hankalia piirteitä. Tiedän, nyt kärjistän - aivan kuten siinäkin, että nimesin meidät aikanaan Vahveroksi ja Heiveröksi. Minä teen niin, hahmotan niin. Voisiko joku joskus ymmärtää, ettei minun aina tarvitsisi ymmärtää toisenkin puolesta? Voisiko se joku vielä joskus olla puolisoni?

Harjoite 5: Simo ja Nelli

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:

Kerro, mitä olet/olette tämän prosessin aikana oppineet itsestänne ja parisuhteestanne.
Simo: Ei mielestäni mitään uutta ole paljastunut prosessin aikana, perusasioita on selkeytynyt, mutta osaako niitä käyttää päivittäisessä elämässä.

Nelli: Tehtävät olen kokenut itselleni mielekkäiksi mutta myöskin haasteellisiksi. Olen joutunut kovasti miettimään ja muuttamaan omaa käyttäytymistäni ja puhetyyliäni. Olen myöskin kokenut onnistuvani niissä suhteellisen hyvin.

Parisuhteeseen panostus, edes pieni sellainen, muuttaa heti välittömästi tunnelmaa positiivisempaan suuntaan. Ja kun muutama tällainen onnistunut kokemus tulee, niin koko päivästä jää positiivisempi mieli ja toinen puolisko tuntuu paljon läheisemmältä.

Onko muilla ollut samankaltaisia tarinoita ja voisiko toisten ratkaisuista ottaa oppia?

Simo: Tuttuja arkisia asioita näyttää muisssakín parisuhteissa olevan, minulla on joitain tarinoita lukematta ja pitäisi ne vielä käydä lukemassa.

Nelli: On ollut mukava lukea muiden parien kirjoituksia ja olisin vielä enemmän halunnut saada miespuolista ääntä kuuluville.

Tiedän, että elämme parisuhteemme arkipäiviä taaperovaiheen keskellä, lukuisten unettomien öiden jälkeen, mutta kyllä toisten tekstien lukeminen toisaalta toi taas sellaisen pienen helpotuksen tunteen, että samanlaista väsymystä ja arkipäivää eletään monissa toisissakin parisuhteissa ja perheissä. Parisuhteen eteen tekevät monet muutkin töitä ja ovat myös huolissaan parisuhteensa tilasta.

Joistain teksteistä nousi ilmaan pieni kateus siihen yhtenäisyyden tunteeseen, joka meiltä tuntuu olevan kadoksissa ja tuli palava halu, että näytämme kyllä, että meiltäkin se kipinä vielä löytyy. Perusasiat meilläkin on kunnossa ja luottamus toista kohtaan syvä, niin pienellä satsauksella pitäisi saada hyviä tuloksia aikaan.

Mitkä harjoitukset ovat teillä olleet toimivimpia ja tärkeimpiä?

Simo: Varmasti se koskettamisen ja hellimisen tehtävä, siinä eron huomasi konkreettisemmin.
 
Nelli: Välitön vaikutus oli tuolla toisen miellyttämisellä, kyllähän se näkyi varmasti heti kävelytyylissä ;D. Itse olen kokenut myös riitelytehtävän kirjaamisen hyväksi. Toiselle on välillä vaikea kertoa millaisena riitelyn ja riidanaiheet kokee ja millaisista asioista ärsyyntyy.

Millaisia asioita olet oivaltanut, mitä olet alkanut ajatella tai tehdä toisin?
Simo: Tätä en varmaankaan nyt oppinut, mutta taas muistuu mieleen, että olen luonteeltani jääräpää.

Nelli: Niinkuin tuossa jo mainitsin, että pienellä satsauksella saa isoja asioita aikaan. Molemmat olemme jääräpäitä, niin jommankumman on yritettävä antaa periksi. Helppoa se ei todellakaan tule meille olemaan, siihen voisi jotain hyviä harjoitteita kehitellä.

Yritän kiinnittää yhä enemmän huomiota omaan käyttäytymiseeni sen sijaan, että arvostelen hänen käyttäytymistään.

Huomasin myös sen, miten vaikea Simon on käsitellä näitä tehtäviä ja niiden mukana tuomia tunnetiloja. Niille sanojen löytäminen on ollut todella vaikeaa tai sitten hän todellakin ajattelee asiat niin paljon yksinkertaisemmin kuin minä ettei sellaisia minun odottamia tunnetiloja olekaan??

Miten aiot jatkaa? 
Simo: Yritän parantaa omaa käyttäytymistäni niin, että kuuntelisin, koskettaisin  ja huomioisin  Nelliä enemmän.

Nelli: Panostan niihin  pieniin asioihin ja yksityiskohtiin, jotka tekevät toiselle hyvää ja tuovat iloa. Järjestän perheelle enemmän yhteistä aikaa ja meille parina myös omaa aikaa ja jotain kivoja yllätyksiä. Yritän muistaa olla nalkuttamatta joka käänteessä ja muutenkin miettiä puhetyyliäni moittivasta ja kielteisestä sävystä positiivisempaan suuntaan. Muistan kiitoksen, kehumisen, kannustuksen ja anteeksipyytämisen.
 
Nelli ja Simo

Harjoite 5: Mia ja Mika

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:

 

Mitä olemme oppineet muilta?

 

Huomaamaan kuinka samantyyppisiä ongelmia muilla lapsiperheillä on. Tuntuu, että kaikilla joilla on lapsi/-a, muuttuu suhde joksikin aikaa kämppis-tyyppiseksi, kun on niin paljon niitä tehtäviä, jotka on vaan pakko suorittaa. Myöskin kommunikoinnin huomioiminen on ollut hyvä, eli, että ihmisillä on erilaisia kommunikointityylejä; suorempia ja pehmeämpiä. 

 

Lisäksi olen oppinut huomaamaan muiden kirjoituksia lukemalla, että minulla on hyvä mies :). En ole koskaan tuntenut olevani lasten kanssa yksin, vaan aina hän on yhtä aktiivisesti vaihtanut vaippoja kanssani ja viettänyt todella paljon aikaa lastemme kanssa. Lisäksi en ole koskaan kokenut olevani yksin, hän ei ole juossut omissa menoissaan vaan on yhtä paljon kotona kuin minäkin. Tätä olen oppinut nyt arvostamaan kovasti luettuani muiden tarinoita, että ovat kokeneet miehen jatkavan samanlaista elämää lapsen syntymän jälkeen kuin ennen lapsia.

Lisäksi olemme oppineet toistemme teksteistä, että haluamme samoja asioita ja, että on aivan turhaa tuhlata energiaa tällaiseen valta-taisteluun mikä meilläkin on ollut meneillään. On parempi keskittyä muihin asioihin ja antaa toiselle tilaa omiin ajatuksiinsa ja omaan kehitykseen. Tässä on varmasti ollut monta kriisiä päällekkäin varsinkin minulla (Mia), joten on ihanaa huomata, että alkaa helpottamaan ja aurinko paistaa ulkona ja vihdoin myös omassa elämässä! 

Kaiken kaikkiaan aina on hyvä, että avataan asioista eri puolia ja mielestäni tämä parisuhdeakatemia on toiminut todella hyvin. On ollut tosi mielenkiintoista lukea kaikkien juttuja! Vaikka en ole nyt kommentoinutkaan niin paljoa niin olen kyllä kaikki vastaukset lukenut.

Tätä kannattaa jatkaa ehdottomasti!!!

Ja kaikille pienten lasten äideille ja isille haluan takoa uskoa siihen, että hanskoja ei kannata heittää kehään ennenkuin lapset täyttävät 4-7 v. Elämä on silloin NIIIIIN erilaista kuin pikkulapsi-vaiheessa. Itsekin olen välillä ollut heittämässä pyyhettä kehään, mutta nyt olen todella tyytyväinen, etten sitä ole tehnyt. Meillä on yhtäkkiä todella paljon helpottanut elämä niin lasten tappeluiden kuin sairastamistenkin kanssa.

Muistan, kun eräs psykologi sanoi minulle, että pitäisi laissa kieltää erot alle kouluikäisten lasten vanhemmilta ja nyt ymmärrän mitä se tarkoittaa :=)

Harjoite 5: Martti ja Anna

5. harjoitteeseen (Opi muilta) liittyvä raportti:

MARTTI:

Mitä olen oppinut?

Olen oppinut arvostamaan sitä mitä minulla on. Ihana vaimo, joka pitää minusta hyvää huolta ja kaunis lapsi. Olen oppinut ottamaan paremmin hetkestä kiinni, nauttimaan myös "pienistä" asioista. Aika kuluu nopeasti, ei pidä aina ainoastaan miettiä tulevaa, elämähän on oikeasti vain tässä ja nyt. Olen myös oppinut ymmärtämään ja arvostamaan vaimoni arkea paremmin.

Harjoitukset

Tehtävä, jossa piti pohtia sitä, mihin alunperin kumppanissa rakastui sekä tehtävä, jossa mietittiin toisen ilahduttamista olivat minulle kaikkein mieluisimmät ja ehkä hyödyllisimmät. Oli hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mistä kaikki on saanut alkunsa ja miten toista voi ilahduttaa pienillä eleillä joka päivä.

Mitä olen oppinut muilta?

On ollut erittäin mielenkiintoista lukea muiden kertomuksia ja ajatuksia. Aina niistä jotain tarttuu mukaan, vaikka elämäntilanteet olisivatkin erilaiset.

Jatko

Aioin osallistua enemmän arjen pyörittämiseen sekä kiittää ja pitää parempaa huolta vaimostani. Olla enemmän läsnä.



ANNA:

Olen oppinut itsestäni sen, että osaan olla todella ymmärtäväinen kun vaan viitsin asettua toisen asemaan. Olen oppinut luottamaan parisuhteeseemme, että se kantaa myös tämän vaikean vaiheen yli. En enää sorru syyllistämään Marttia työmatkoista tai siitä, että hän ei ole kotona niin paljon kuin haluaisin. Olen oppinut näkemään elämässämme enemmän niitä hyviä puolia, yritän olla vatvomatta huonoja juttuja. Syyllistyin ennen ehkä liikaakin sellaisten asioiden jankuttamiseen, joille emme kumpikaan voineet mitään. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, lapsi kasvaa koko ajan, suhteemme kehittyy, tilanteet muuttuvat, työpaikatkin voivat muuttua. Olen oppinut ajattelemaan kauaskantoisemmin, enää en ehkä niin paljon surkuttele asioita, joiden tiedän olevan vain hetkellisiä.

Huomaan, että olen paljon paremmalla tuulella ja mielellä, kun keskityn ihanaan lapseemme, Martin hyviin puoliin ja myös omiin hyviin puoliini. Olen ehkä oppinut ajattelemaan positiivisemmin, ajattelemaan että selviämme tästä ja että ei tämä meidän elämä olekaan niin kamalaa. Parannettavaa suhteessamme edelleen on, mutta mikä suhde se sellainen olisikaan, joka olisi valmis?

Olen oppinut tai havahtunut tajuamaan sen, että jos parisuhteessamme on parannettavaa, se ei automaattisesti tarkoitakaan sitä, että Martissa on parannettavaa :). Silloin meidän yhteispelissä on parannettavaa tai ehkä minä itse voisin toimia toisin, olla vähemmän ehdoton, kuunnella toista ja yritää ymmärtää toisen tilannetta. Peiliin kannattaa katsoa silloin tällöin. Pitää myös itse pyytää anteeksi, myöntää reilusti, jos on ollut kohtuuton.

Mitkä harjoitukset ovat olleet toimivimpia ja tärkeimpiä?
Olen samaa mieltä Martin kanssa siitä, että harjoitus, jossa piti pohtia alkuaikoja ja mihin toisessa ihastui/rakastui, oli ehdottomasti hyvä ja hyödyllinen. Omasta mielestäni riitelyharjoitus avarsi ainakin omaa ajatusmaailmaani. Tuli mietittyä meidän suhteemme riidanaiheita ja ajateltua, että haluanko olla riidanhaastaja vaikka se kuinka olisi mukamas ainoa keino saada ääneni kuuluville. Tottapuhuen, kyllä Martti minua muutenkin kuuntelee, riitelemisessä haen kai säälipisteitä tai yritän heittäytyä martyyriksi. Väsyneenä tekee mieli räjähtää typeristäkin asioista.

Aistillisuusharjoitus on meillä vielä täysin kesken. Onneksi hellyys ja seksi ovat nyt puheenaiheena eikä näitä asioita ole vain painettu villasella. Olemme jo halailleet ja suunta on nyt oikea. Itse en kuitenkaan halua kiirehtiä tätä asiaa ja "tehdä temppuja" vain siksi, että asian saisi pois päiväjärjestyksestä. Luulen, että kiirehtiminen tässä asiassa saisi ehkä vain vahinkoa aikaan. Haluan, että molemmat todella haluamme. Hiljaa hyvä tulee, siihen uskon.

Muilta oppiminen
Olen oppinut sen, että ehkäpä jokaisessa parisuhteessa on ne omat kommervenkkinsä, kompastuskivensä ja aallonpohjat. Joskus tuntui, että kaikkien muiden parisuhteet olivat varmasti ihania ja meillä arki oli pakkopullaa, hammastenkiristystä, jatkuvaa väsymystä ja väärinymmärryksiä. Elämän kuuluukin olla jatkuva oppimisprosessi ja joskus sitä oppii vasta, kun on kohdannut vastoinkäymisiä. Kamalaa sanoa, mutta kyllä se vaan niin on, että on ollut helpottavaa lukea, että muillakin on ongelmia, osa samantyyppisiä kuin meillä. On myös ollut helpottavaa huomata, että asiat ovat alkaneet korjaantua ja että moni on uskaltanut myöntää omat virheensä.

Jatko
Aion jatkossa edelleen harjoittaa ilahduttamista ja aistillisuutta. Aion katsoa peiliin ja kysyä, olisiko itsessäni jotain parannettavaa, voisinko itse toimia toisin jotta perheemme toimisi paremmin. Aion keskittyä hetkeen ja nauttia kiitollisena lapsestamme. En halua vain murjottaa, velloa huonoissa fiiliksissä, ajatella negatiivisesti, koska silloin se lapsemme ainutlaatuinen ja lyhyt lapsuus menee minulta oli. Jatkan omien asenteideni korjaamista, lopultahan se olen minä, joka voin päättää hymyilenkö vai en. Toisen tekemisiin en juurikaan voi ennalta vaikuttaa, jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja päätöksistään, mutta siihen voin vaikuttaa miten reagoin ja miten asioihin suhtaudun. Voin oppia päättämään, miten annan minkäkin asian tai tilanteen itseeni vaikuttaa.

5. harjoite: Opi muilta

Parisuhdeakatemiassa olemme yhdessä eläneet parisuhteellista elämää nyt muutaman viikon. Akatemialaiset ovat fiksuja, aikuisia ihmisiä, joilla on elämänkokemusta. Voisimmeko kaikki oppia toisiltamme?

Usein oman elämänsä keskellä on vähän sokea. Jos pystyisi katsomaan elämäänsä hieman ulkopuolisen silmin, näkisi varmasti selkeämmin niitäkin asioita, jotka elämässä ovat hyvin ja joista voisi olla kiitollinen. Ulkopuolisen silmin kaikki harmistuksen aiheetkaan eivät välttämättä näytä niin merkittäviltä – ja jos näyttävät, niin silloin voi tehdä asioille jotain.

Tällä kertaa tehtävänä on a) ensin lukea muiden parisuhdeakatemialaisten kertomukset ja sitten b) kertoa, mitä olet/olette tämän prosessin aikana oppineet itsestänne ja parisuhteestanne. Onko muilla ollut samankaltaisia tarinoita ja voisiko toisten ratkaisuista ottaa oppia? Mitkä harjoitukset ovat teillä olleet toimivimpia ja tärkeimpiä? Millaisia aioita olet oivaltanut, mitä olet alkanut ajatella tai tehdä toisin? Miten aiot jatkaa?

Läheisyysharjoitusta kannattaa jatkaa myös, etenkin jos ei niin kauheasti halituta: silloinhan harjoitukselle juuri onkin tarvetta!

Tähän harjoitteeseen pyydettiin osallistujilta vastauksia maanantain 9.5. aikana. Tämän viestin kommenteissa kuka tahansa voi ottaa kantaa aiheeseen.

Lue kurssilaisten vastauksia

Harjoite 4: Mia ja Mika

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:

Mia: läheisyys on meillä lisääntynyt aivan valtavasti viimeisen kk aikana. Olemme löytäneet toisiimme uutta yhteyttä. Prosessi on toki ollut pitkä ja tämän asian eteen on tehty töitä jo pitkään ennen kurssiakin. Nyt kuitenkin nämä tehtävät osaltaan auttoivat avaamaan muutamia solmukohtia ja joissain kohdin toteamaan, ettei repiminen auki kannata vaan antaa asian olla. Positiivisiin asioihin keskittymällä olen saanut luotua paljon hyvää pohjaa suhteellemme.

Toki myös lasten kasvaessa meidän keskinäinen huomio ja kunnioitus on helpompaa ja sellaisen lihamyllyn läpi olemme 4 pienen lapsen kanssa menneet, että jos vielä olemme yhdessä niin varmaan myös pysymmekin yhdessä.

Olemme muuttaneet takaisin samaan huoneeseen nukkumaan, jonka on mahdollistanut uusi innovaatio kuorsauksen hoitoon (kisko suuhun yön ajaksi) ja tämä on myös auttanut lisäämään läheisyyttä. On kiva nukkua taas toisen kanssa pitkästä aikaa. Lisäksi meillä on herännyt aivan uudenlainen seksi-elämä, josta nauttia koko loppuelämän ajan! WAU!

Suhteeseen kannattaa panostaa ja olla kärsivällinen. Minulla ainakin tämä kannatti! Välillä olin totaalisen lost ja näin vain huonot asiat. Ja kyllähän se varmaan näkyi ja kertaantui. Nyt jatketaan tämän harjoituksen parissa loppuelämä!!! :):)

Harjoite 4: Martti ja Anna

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:

Arvasimme, että tästä tehtävästä tulee meille haasteellinen. Vaikka naurammekin paljon yhdessä ja arki pelaa ihan ok, tämä läheisyys, hellyys ja seksuaalisuus on jäänyt aivan nollatasolle vauvan syntymän jälkeen. Olemme tavallaan, kuin kaksi kaverusta asumassa saman katon alla.

Minulle (Anna) hellyyden katoaminen on ollut jollakin tapaa shokki, josta olen vasta nyt 7 kk jälkeen pääsemässä jotenkin tolpilleni. Ehkä koska olen tavallaan jo tottunut tilanteeseen, enkä osaa enää kaivatakaan läheisyyttä, kun sitä ei ole niin pitkään aikaan ollut. Meillähän meni raskausaikakin niin, että Martti ei koskenut minuun pitkällä tikullakaan, siis "siinä mielessä". Se loukkasi, ensimmäistä kertaa elämässäni sain jopa anella seksiä. Ennen niin seksuaalisesti aloitteellinen ja hyvin aktiivinen mieheni muuttui totaalisesti. Mutta tuo nyt ei sinänsä liity tähän tehtävään. Kuitenkin tuo tunnelma ja läheisyydenpuute on vaan jatkunut, vaikka luulin asioiden normalisoituvan, kun en enää ole raskaana.

Juttelimme tästä tehtävänannosta Martin kanssa ja Martti sanoi saman, jonka jo tiesinkin. Hän kaipaa spontaniutta seksin suhteen. Hän haluaisi, että seksielämämme olisi samanlaista, kun ennen vauvaa. Se on kuitenkin vähän mahdotonta toteuttaa, kyllä hän sen ymmärtää. Seksi voisi käytännössä ajoittua vain vauvan nukkumahetkiin ja sehän ei ole spontaania, ainakaan Martin mielestä. Jotenkin itse kuitenkin kaipaan suutelua ja kaikkea muuta läheisyyttä jopa enemmän, kuin varsinaista seksiä. Olen aina ollut kova halailija ja pusuttelija, mutta viime kuukausien kylmän kauden jäljiltä en itsekään enää halaa tai edes yritä pussata. Jotenkin en jaksa enää "anella" hellyyttä ja olla aina se, joka haluaisi halia. Sekin pelottaa, että huomaan etten enää edes ajattele asiaa kovin paljoa. Kaikkeen siis tottuu, mutta voiko kelkan kääntää ja miten? Tuntuu, että halutkin tässä alkavat jo rapista, kun tarpeeksi kauan elellään vaan kun mitkäkin kämppäkaverit.

Saimme kuitenkin puhuttua aiheesta enemmän kuin pitkään aikaan, kiitos tämän tehtävänannon. Käytännön toteutus jäi olemattomaksi, niin me arvelimmekin. Olisi ollut jotenkin outoa yhtäkkiä niin monen kuukauden jälkeen alkaa yhtäkkiä suutelemaan, hipelöimään tai kävelemään käsikkäin. Nyt kuitenkin ovi on auki ja etenemme tässä asiassa hitaasti, mutta varmasti. Keskustelimme jo seksistäkin yhtenä päivänä ja kuinka kivaa se olisi. Toivotaan, että saamme sen osan suhteestamme piakkoin taas raiteille. Meillä on kuitenkin edelleen joitakin muita suhteemme osa-alueita hieman epäkunnossa, ehkä siksikin on ollut vaikeaa osoittaa toiselle fyysistä läheisyyttä.

Koska nämä intiimiasiat ovat olleet puheessamme nyt muutaman päivän ajan, olen (Anna) nähnyt seksiunia ensimmäistä kertaa todella, todella pitkään aikaan. Ehkä ne halut ovat taas palailemassa :), varsinkin kun niissä unissa pääosassa olemme olleet minä ja Martti! Kun saisi nuo Martin halut taas kohdilleen. Tai luultavasti ongelman ydin on siinä, että olemme vielä eri tasoilla tämän asian suhteen ja kumpikin on epäröivä aloitteentekijänä. Katsotaan, mitä tapahtuu.

Anna ja Martti

Harjoite 4: Vahvero ja Heiverö

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:

Miten raportoida näin intiimistä asiasta? Tämä on meillä sitä aluetta, jolla Heiverö on pidättyväisempi, arvostaa korrektiutta ja sitä, ettei aiheuteta kenellekään vaivaantunutta oloa. Viikonvaihteen aikana olimme paljon ulkoilemassa (ja "ulkoilemassa"), tilanteissa, joihin meidän parisuhteessamme ei kuulu fyysinen puoli ollenkaan. Muutenkin näissä kaveripiirin kohtaamisissa käyttäydytään yllättävän perinteisesti - naiset vetäytyvät keittiöön, miehet notkuvat parvekkeella.. Tätäkö se on se parisuhde-elämä, josta teininä haaveillaan?

Jotenkin sitä itse kuitenkin on pettynyt siihen, että hellyyttä tapahtuu pääsääntöisesti illalla nukkumaan mennessä pimeässä. Kun parisuhde ei enää ole ihan uusi, arki on aika lamaannuttavaa. Ei nainen syty hampaiden pesusta karvaselkäisen karpaasin kanssa ihan niin nopeasti kuin olisi arki-iltana suotavaa.. jostain syystä se lämmittely, pussailu ja kyhnyttäminen jää päivän aktiivisempien tuntien aikana vähemmälle. Tai ei oikeastaan edes sitä tarvittaisi, jos ajatukset jotenkin, parilla sanalla tai muuten saisi aina viriteltyä oikeaan suuntaan.

Siitä siis puhe, mistä puute. Tässä tehtävässä epäonnistuttiin iloisesti, mutta toisaalta, näitä kaveripiirin tapaamisia on nykyään sen verran harvakseltaan, että suoraan sanottuna ei pahemmin edes harmita. Kyllä kunnon kälätys aina huonon seksin voittaa! Hyvät fiilikset välillämme lisääntyivät, vaikkakaan eivät juuri tämän läheisyys-tehtävän ansiosta. Vaihtelu virkistää.

Vahvero

Harjoite 4: Simo ja Nelli

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:
 
Simo:
Viikonloppu ei ole kovin onnistunut tehtävän suorittamisen puolesta. Alkuviikosta hellyyttä oli hyvinkin, koska Nelli on ollut tiiviisti töissä. Lauantaina aamupäivällä kävimme kuitenkin yhdessä kaupoissa ja kahvilassa. Tunnelma oli leppoisa ja päivä mukava. Illalla lähdin sitten Nellin veljen perheen luo saunomaan ja juhlimaan, koska Nelli oli illan ja seuraavan aamun töissä. Mummu lupasi ottaa lapset yökylään. Sunnuntaina tulin väsyneenä kotiin ja Nelli töistä. Tunnelma on ollut aika kireä, koska Nelli olisi halunnut enemmän osallistumista kaikkeen ja minä tietenkin siitä ärsyynnyin ja alkoi taas pieni sanaharkka, joka latisti tunnelmaa entisestään.
 
Nelli:
Viikko alkoi mukavissa tunnelmissa, mutta loppuviikkoa kohden hellyydenosoitukset taas jäivät. Olimme toki molemmat pitkiä päiviä töissä ja minä tietenkin vielä viikonloppun lauantai-illan ja sunnuntai-aamun. (Pitkät pääsiäisvapaat kostautuivat ;D) Mummu ehdotti, että voisi ottaa lapset yökylään, jos Simo haluisi jotain tehdä ja niinpä hän sitten lähtikin veljeni luo viettämään vappua. Olin toki iloinen siitä, että hän itse järjesti ohjelmaa ja sai haluamaansa hyvää seuraa, samalla minua toki harmitti menetetty mahdollisuus kahdenkeskisestä ajasta. Toki itsekin osaan nauttia näistä erittäin harvinaisista yksinäisistä illoista ja öistä.

Kun tulin sunnuntaina töistä, täällä oli ärsyyntyneen näköinen mies mulkoilemassa sohvan nurkasta ja kaksi yliväsynyttä vauhdikasta tappelevaa lasta, joten oma hyvä fiilis läsähti heti ovesta sisään päästyä.
Viikolla minua jo harmitti, kun yritin saada Simoa lukemaan tehtävänannon, niin hän oli milloin väsynyt ja milloin lupasi sen myöhemmin lukea. En olisi halunnut asiasta jankuttaa, koska jankuttamiseni ärsyttää häntä, mutta kyllä minun äänensäävystäni kuulee, koska alkaa ärsytyskynnys lähestyä. Jotenkin tämä latisti minunkin aloitteita läheisyyteen...

Kerroin lopulta mielipiteeni viikon saldosta ja tunnelmista hänelle ja yritin olla kovin rakentava ja kehua hänen omatoimisuuttaan ja että tunsin iloa siitä, että hänellä oli ollut mukavaa seuraa. Odottelenkin nyt ensiviikkoa, josko yrittäisimme aloittaa tehtäväntekemisen uudelleen.

Nelli ja Simo

Harjoite 4: Mia ja Ali

4. harjoitteeseen (Aistillisuus) liittyvä raportti:
 
Meidän suhteessa on paljon läheisyyttä aina, mikä on meitä yhdessä pitävä asia kaikista ristiriidoista huolimatta, joten tämä tehtävä oli helppo. :) Riidankin jälkeen voimme halata ja sopia välimme taas.

Nautimme toistemme läheisyydestä ja meistä on ihana katsoa leffoja yhdessä. Vauva on vähentänyt aikaamme olla yhdessä, mutta yhteisistä hetkistämme on tullut sitäkin merkittävämpää vauvan syntymän jälkeen.

Mia

4. harjoite: Aistillisuus

 

Nyt on puhuttu ja pohdittu tarpeeksi: seuraava tehtävä on tekemistä!

Muistatko, miten kutkuttavaa nuorena oli pussailu kesäyössä? Miltä tuntui pitää kädestä teini-iän ihastusta? Miten nuorena parina haaveili siitä, kun saisi viettää kokonaisen yön yhdessä? Sinkkuna unelmoi, että olisi joku kenen kehon lämmön tuntisi lähellään, kun yöllä havahtui unesta?

Nyt sinulla on kumppani, jonka kanssa saat kokea kaikkea tätä, ja vielä enemmän. Tämänkertainen tehtävä on nauttia siitä! Mene lähelle, silitä, kosketa, suutele, halaa, pussaile, hiero, kyhnytä, nuuhki, hivele, tunnustele, helli.. Moninkertaista päivän halihetket. Käperry kainaloon. Ota kädestä kiinni. Silitä ohimennen. Suutele kiihkeästi tuulikaapissa. Hivele selkärangan nukkaa. Nauti kumppanistasi, itsestäsi, läheisyydestänne, tuttuudestakin. Tunnustele, miten tämän ihmisen kokisi uutena. Katso rakastavin silmin rakastasi, koske rakkaudella. Anna lämmön virrata käsistäsi ja muista ottaa hellyyttä myös vastaan.

Jos läheisyys johtaa muuhunkin, niin sekin sopii. Vaikka seksi on ainoa asia, jota ei parisuhteen ulkopuolelta sovi hakea, nyt ei olla seksikeskeisiä. Ei mitään paineita, ei suorittamista, vaan rentoa hyvää oloa ja iloa. Aistit avoimina, voimakkaasti elossa, tässä ja nyt, tämän ikäisinä, tämän näköisinä, näillä kokemuksilla. Jos intohimoa kehittyy, niin hyvä. Rakastelu voi olla se liima, joka saa muistamaan, miksi tämän ihmisen valitsin. Jos kaipaat alkuaikojen intohimoisia hetkiä, järjestä pieniä salaisia kohtaamisia. Rakkautta voi edistää ja kasvattaa välillä sanomatta sanaakaan. Mitä keinoja keksit tällä viikolla lisätä fyysistä läheisyyden tunnettanne ja keskinäistä hellyyttä?

Tähän harjoitteeseen pyydettiin osallistujilta vastauksia maanantain 2.5. aikana. Tämän viestin kommenteissa kuka tahansa voi ottaa kantaa aiheeseen. Tuntuuko ajatus kumppanista ja suhteesta nauttimisesta mieluisalta?


Lue osallistujien harjoiteraportteja
Katso kaikki harjoitteet

Lue Yle Olotilasta Mian artikkeli Seksiä, suukkoja ja parisuhteita

Harjoite 3: Mia ja Mika

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:

 

MIA

 

Mikä minut saa riitelemään?

Väsymys, ärtymys; tunne, että mua ei kuunnella/ haluta ymmärtää. Usein musta tuntuu, että mut vaiennetaan väkisin. Ikäänkuin kiristetään, että jos et ole tällainen tai toimi näin niin sitten toinen osapuoli käyttää valtaansa... Esim jos olemme matkalla jonnekin minulle tärkeään paikkaan, voidaan uhata auton kääntämisellä takaisin kotia kohti. Tällöin raivostun...

Riitelen ja jankutan riitaani jos mut väkisin vaiennetaan tai suuhuni tungetaan mukamas mun tuntemuksia. Tai jyräyksestä. En pidä siitä, että ei voida keskustella vaan toinen alkaa huutaa ettei kuule, kun puhun tai muuta vastaavaa.

Kun riitelen, se voi tapahtua ilman suuria kiivastumisia jos molemmat saavat puhua. Kun oikein suutun, alan huutaa mikä ei ole kovin hehkeää. Nykyisin myös usein vaikenen tai mainitsen, kun riita alkaa mennä naurettavuuksiin. En oikeastaan enää jaksa niin paljon riidellä.

 

Ärsyttävintä itsessäni on varmasti se puoli, kun alkaa toinen ärsyttää niin piiloveettuilen joskus ja tiedostan sen heti....jo niin tehdessä. Eniten kaikki kulminoituu omaan tunteeseeni, että mua ei huomioida, mua ei kunnioiteta sellaisena kuin olen ja vain ja ainoastaan toiminnan kautta tulen toisille tärkeäksi ihmiseksi. 

MIKA

Riitelyn ja väittelyn ja rakentavan keskustelun raja on häilyvä.Jostakin syystä parisuhteessa oma käytökseni menee helposti riitelyn puolelle, vaikka tarkoituksena oli keskustella jostakin asiasta. Minun tyylini on luontaisesti melko suora ja tästä ominaisuudesta on mielestäni hyötyä esim. työelämässä. Tyylini on myös dynaaaminen ja arvostan sitä, että asiat ovat järjestykssessä ja etenevät. Kun perhe-elämässä tilanne on toinen, ajaudun  helposti riitaan oman turhautumiseni takia. En ole tyytyväinen eri asioiden tilaan ja kun otan aasian esille omalla tyylilläni niin ajaudun riitaaan. Tiedostan tämän piirteen, joka ei ole parisuhteessa rakentavan keskustelu elementti. Jostakin syystä provosoidun parisuhteessa turhan pienestä. Ajaudun helpoiten riitelyyn, kun kommentoin jotakin asiaa tai kun puutun johonkin asiaan, josta olen jotakin mieltä. Parisuhteessa omaa mielipiteeni on turhan usein Mian mielipiteen vastainen, joka saa aikaa riidan.

 

MIetin sitä usein, miten meidän pitäisi käsitellä parisuhteessa asioita, jotta emme ajautuisi riitaan?

 

Kun riitelen niin korotan ääntäni ja provosoidun turhan nopeasti. En ole ylpeä siitä esimerkistä jonka lapsemme minussa näkevät ja tämä vaivaa minua. Olen myös viime aikoina alkanut yhä enenevässä määrin alentunut uhkaamaan Miaa esim. erolla ja toteamaan ettei hänen mielipiteellään ole minulle mitään väliä. Olen toiminut typerästi tämän suhteen, enkä ole oikeasti missään vaiheessa tahtonut erota...enkä tahdo tulevaisuudessakaan. Tämä liittyy ainoastaan tapaani "ajaa omaa asiaani". Tyylipisteitä ei paljoa tästä tipu.

 

Kun riitelen niin etenen turhan helposti sellaiseen tilaan, jossa ikäänkuin annan Miialle kaksi vaihtoehtoa: jokko tehdään kuten minä haluan tai sitten ei ollenkaan. Kun Mia tästä kiihtyy niin lopputuloksena löydämme kompromissin. Esim talon rakennuksessa meille kävi usein näin. 

 

Kaiken kaikkiaan riitelen ihan liikaa ja riitelen typerästi. 

 

Harjoite 3: Vahvero ja Heiverö

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:

Riitelen, kun tunnen turhautuvani: kun jokin arjen asia ei toimi, tai jokin hiertävä asia ei ratkea.

Epäreiluus kaikilla elämän alueilla saa minut kiukkuamaan. Myös parisuhteessa olen tarkka siitä, että ollaan reiluja, tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisia. Onneksi Heiverö on näissä asioissa suunnilleen samanlainen, mutta silti kadehdin toisen palkkaa, kolmikymppisten miesten asemaa työelämässä, moniakin asioita, jotka eivät liity parisuhteeseemme tai joille Heiverö ei voi mitään - mielestäni hänellä ei olisi syytä rutista niin paljoa kuin hänellä on tapana.

Näin riitelen:
Jos riidan tavoitteena on ratkaista ongelm(i)a, analysoin, puhun kummankin puolesta, tulkitsen toisen kommentteja, teen tarkentavia kysymyksiä, ohjailen keskustelun kulkua, olen kuin en olisi tilanteessa (tai siis RIIDASSA) itse osallinen. Tahtoisin ajatella, että teen kaiken tämän reilusti, mutta eihän se reilua taida olla. Oikeasti kaipaisin sitä, että en kokisi olevani riitatilanteessa vetovastuussa, puheenjohtajana, tuomarina ja turvallisuusvastuussa. Ikään kuin aikuinen ihminen ei osaisi pitää puoliaan ja suojata itseään -  miksi en osaa luottaa siihen, että Heiverö osaa, ajattelee ja ratkaisee omalta osaltaan?

Jos tarkoitukseni on vain purkaa ja käsitellä pahaa mieltäni, paneudun ihan perinteiseen naisten paheeseen: itkeskelen ja mökötän, vaikenen ja vetäydyn. Annan miehen tehdä työtä, jotta loukkaantumiseni syy selviäisi.

Vahvero

Harjoite 3: Simo ja Nelli

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:


SIMO:

Mikä saa riitelemään?

-nalkutus
-kun toinen ei ota toista huomioon
-toisen käytös
-kun päivittäisiin rutiineihin tulee poikkeus
-raha-asiat
-toisen ennakkoluulot
-ivallinen nauru loukkauksen päälle
-erimielisyydet koskien arkea, perhettä...
 
Miksi riitelen?

-haluan antaa joskus takaisin, enkä vaan vastaanottaa paskaa koko ajan
 
Miten riitelen?

-sanallisesti
-henkisesti
-ylimielisesti
-mököttämällä

NELLI:

Mikä saa riitelemään?

Minua ärsyttää suunnattomasti Simon taipumus mököttämiseen ja välinpitämättömään käytökseen, jolloin aloitan itse nalkuttamisen ja asioiden jankuttamisen. Siitä joudumme aina yhä syvemmälle ja syvemmälle ja sitä kierrettä on vaikea katkaista. Olemme molemmat samanlaisia jääräpäitä, joten molempien on yhtä vaikea tehdä aloitetta tai hyväksyä toisen tekemää aloitetta sopuun.

Erimielisyyksiä tulee myös lastenhoidosta ja erilaisesta tavasta ratkaista lasten aiheuttamia "ongelmatilanteita". Simolta saan usein palautetta siitä, että leikin liian vähän lasten kanssa ja minä otan sen loukkauksena äitiyttäni kohtaan.

Työajoistani syntyy usein erimielisyyksiä. Olen paljon töissä viikonloppuisin ja juhlapyhinä ja Simo on silloin yleensä lasten kanssa. Itse pidän vuorotöistä. Simo on minulle kateellinen, koska kokee, että vuorotöistä johtuen minulla on enemmän omaa aikaa kuin hänellä.

Minut saa myös raivostumaan avuttomalla käyttäytymisellä ja maalaisjärjen kadottamisella. Usein ärsyttää myös se, että yritän tehdä paljon asioita Simon vuoksi/eteen, eikä hän ymmärrä/näe näitä tilaisuuksia tai tekoja. Yritän mm. järjestää hänelle vapaata lasten hoidosta silloin, kun itse olen töissä ja mummu tulee lapsia hoitamaan. Monesti kuitenkin kuulen, ettei hän ole mitään tehnyt ja minulle valittaa siitä, kun joutuu olla aina kotona lasten kanssa.

Raha-asioista tulee monesti riitaa, minä hoidan meillä laskujenmaksut sun muut ja välillä tuntuu, ettei hänellä ole hajuakaan siitä miten paljon menee mihinkin. Olen tarjonnut hänelle mahdollisuutta ottaa laskujen maksut ja kaupassa käynnit kontolleen, mutta ei se kuitenkaan sitten enää niin paljon kiinnosta.

Peruskotitöistäkin joskus riitelemme, (nyt jo vähemmän, kun lapset ovat jo sen verran isompia) mutta jokin aika sitten sovimme, että Simo valitsee jonkun sisäkotityön mitä tekee ja valitsi pyykinpesun. Sen onkin sitten hoitanut hienosti. Toki täytyy kehuakin, että kyllä hän sitten siivoaakin välillä. Simo haluaisi, että osallistuisin enemmän hänen kanssaan pihatöihin. Nyt on ensimmäisen kerran tuntunut siltä, että oikeasti ehdin tehdäkin ulkona jotain, sen sijaan, että tarvitsisi koko ajan katsoa lasten perään. Minä taas puolestani toivoisin, että tekisimme enemmän yhdessä esim pyörälenkkejä, kävelylenkkejä jne. Siihen en ole saanut Simoa houkuteltua vaan hän on sitä mieltä, että kyllä kottikärryillä mullan ajaminen yhden lenkin päihittää...

Riitelemme myös siitä kun Simo katsoo tv:tä ja minä olen netissä... kumpi meistä on tässä suhteessa pahempi...

Simo tuntuu myös monesti loukkaantuvan siitä, kun patistan häntä olemaan aktiivisempi ystävien ja harrastusten suhteen. Jotenkin hän kokee, ettei ole saanut täällä asuessaan sitä parasta ystävää ja on jotenkin katkeran oloinen siitä minulle. Minua tietenkin harmittaa, ettei minun ystävistäni ole kelvannut hänelle kukaan hyväksi ystäväksi, vaikka toki tiedän senkin, että kemian täytyy ystävien kesken synkata...

Joskus riitaa aiheuttaa myös toisen suku ja huomautukset siitä, että miten minä muistutan ikävällä tavalla äitiäni ja hän isäänsä.

Ruuasta ja ruuanlaitosta olemme saaneet usein mojovan riidan aikaan, sillä minusta Simolla on paljon periaatteisiin liittyviä ruokarajoitteita. Minulla itselläni on monia ruoka-aineallergioita ja minua harmittaa, että hänen periaatteiden vuoksi joudumme syömään melko yksipuolista ruokaa... Jotenkin tässä suhteessa näen pienen valonpilkahduksen tunnelinpäässä, sillä emme ole ihan hirveästi aiheesta viime aikoina tapelleet. Olen kuitenkin ottanut myös sen kannan, että ruokalistalla on myös niitä, joita hän vastustaa, koska haluan itselleni ja lapsilleni tarjota mahdollisimman monipuolista ruokaa. Olen myös toivonut, että hän osallistuisi ruuanlaittotouhuun edes kattamalla pöydän, niin tuntuisi siltä, että teemme arkea yhdessä, koska siitä niin usein myös kinastellaan, että emme tee yhdessä muuta kuin riitele...

Minua loukkaa myös se, että kaikissa ikävissä asioissa verrataan tilannetta Ruotsiin ja todetaan kuinka paljon paremmin asiat siellä ovat ja kuinka paljon kauniimpaa siellä on jne.

Miksi riitelen?
 
Haluan sydämestäni löytää ikävään tilanteeseen ratkaisun ja olen huolissani, huomaan kuitenkin tämän ajavan aina vaan tilannetta pahempaan suuntaan, Ehkä jollain tapaa alan toivoa, että simo näkisi itsessään ja omassa käyttäytymisessään myös parantamisen varaa ja osaisi joskus antaa periksi ja pyytää anteeksi, jos on minua loukannut.
 
Miten riitelen?

Nalkutan, jankutan, mutisen, mökötän, pidän mykkäkoulua, huudan, itken, lähetän tekstitviestiä, kiroilen, puhun päälle... Yritän kuitenkin saada aina jollain keinoilla kommunikointiyhteyden ennenpitkää toimimaan, mutta riitatilanteessa Simo ärsyyntyy siitäkin, kun kyselen liikaa ja "leikin Dr Philiä". En kuitenkaan nimittele tai päästele sammakoita suustani, vaan koen seisovani sanojeni takana ja pystyn samat asiat sanomaan ja perustelemaan muulloinkin.

Täytyy nyt vielä tähän lopuksi todeta, että jätimme tehtävän tekemisen aivan viimetinkaan, koska meillä oli aivan mielettömän upea viikonloppu yhdessä ja perheenä ja emme halunneet tunnelmaa latistaa miettimällä riitojamme...

Terv. Simo ja Nelli

Harjoite 3: Pi ja Su

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:

Riitelen, koska olen ärsyyntynyt tai koska olen väsynyt. Joskus riitelen, kun tunnen itseni loukatuksi. Riitelen lasten kasvatuksesta, hankinnoista, menoista, vapaa-ajan puutteesta. Joskus riitelen, kun haluan vain riidellä.

Kun riitelen olen epäreilu ja lapsellinen. Saatan mököttää tai sanoa epäoikeudenmukaisuuksia. Tyhmittelen. Osaan myös riidellä reilusti, tosin silloin ei riidellä vaan keskustellaan erimielisyyksistä. Osaan pyytää anteeksi ja joskus olen oikeasti antanutkin anteeksi.

Ärähtelen. Kun olen pahalla tuulella (ihan mistä syystä tahansa) puolisoni saa kyllä osansa. En osaa feikata tunteitani. Kun olen pahan oloni purkanut olen taas onnellinen.

Onneksi pystymme puhumaan myös riitelystä ja epäreiluista menetelmistäni.

Pi

Harjoite 3: Mia ja Ali

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:

Riitelen, koska se on joskus ainoa keino saada ääni kuuluville. Puran myös pahaa oloani riitelemällä. Se on myös tapa hakea huomiota kumppaniltani.

Riitelen, koska minusta tuntuu, että toinen ihminen ei kuuntele minua jos puhun normaalisti. Haluan että mielipiteeni huomioidaan.

Kun riitelen, en kunnioita toista ihmistä kuten normaalisti. Saatan sanoa jotain typerää mitä kadun myöhemmin. Riitely on minulle tunteiden purkaus jolloin piilotetut tunteet räjähtävät ulos ehkä tavalla jota en tarkoittanut.

Haluan opetella riitelemään rakentavasti että ei tarvitse katua myöhemmin sanomisiani.

-Mia

Harjoite 3: Martti ja Anna

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:

MARTTI:



Milloin ja miksi riitelen?



Kun olen väsynyt, ärsyynnyn helposti. Tämä saattaa johtaa tiuskimiseen,
 hermostuneisuuteen. Jos olen täysin rehellinen, emme mielestäni riitele Jos
vaimoni nostaa joitain asioita esiin, on hänellä hyvä syy tehdä se. Hän siis
kertoo mitä on mieltä asioista ja yleensä hän on oikeassa. Hieman pientä
muutosta olen huomannut lapsen syntymän jälkeen, hän on väsynyt, samat rutiinit
päivästä toiseen, mies matkustaa jne. Näiden asioiden jälkeen on mielestäni
aivan normaalia olla välillä pahalla tuulella ja tiuskia.

Tottakai haluaisin
joskus hieman "avautua" mutta olen oppinut elämässä sen että aina ei kannata
sanoa mitä sylki tuo tullessaan vaan annan tilanteen rauhottua. Minun on
oikeasti todella vaikea mennä tässä asiassa syvemmälle koska en koe että me
riitelemme, en koskaan ole huutanut hänelle.

ANNA:



Mielestäni riitely on sanaharkkaa, väittelyä, kinastelua, huutamista tai mitä tahansa sellaista keskustelua, jossa aiheena on erimielisyyttä aiheuttava tekijä ja keskustelun sävy on negatiivinen. Martti näkee riitelynä vain ja ainoastaan huutamisen. Eilen viimeksi keskustelimme tästä ja hän on vankasti sitä mieltä, että me emme koskaan riitele. Itse olen aivan eri mieltä, riitelemme mielestämme jopa päivittäin, mutta emme koskaan huuda toisillemme, ääntä saatamme hieman korottaa. Mielestäni riitelylle ei ole yksiselitteistä määritelmää, kukin näkee riitelyn omalla tavallaan. Mutta se, että joku kokee riitelynä vain huutamisen, se on ehkä liian pelkistetty ajatus.



Mikä saa minut riitelemään?

Minä olen meillä se, joka haastaa riitaa. Tiedostan tämän hyvin ja minulle riitely on tavallaan tärkeä viestintäkeino. Olen väsynyt pikkuvauvan äiti, jonka elämä on muuttunut vauvan myötä 95 prosenttisesti. Tilanne on minusta epäreilu ja kohtuuton, vaikka rakastankin vauvaamme enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Martin elämä on puolestaan pysynyt ennallaan 95 prosenttisesti. Yritän muuttaa tätä asetelmaa kaikin keinoin ja riitelystä on muodostunut minulle oljenkorsi. Sanomiseni eivät normaalisti alkuun ole riidan haastamista vaan mielipiteideni tai ajatusteni kertomista joskus hyvinkin napakkaan sävyyn. Jos Martin mielestä kommenttini on kohtuuton tai paikkansapitämätön, hän katkaisee "riidan" heti alkuunsa kommentoimalla asiaa sellaisella tyylillä, joka kielii siitä, että minun pitäisi nyt katsoa itseäni ja kuunnella mitä palturia höpötän. Kaikkein ärsyttävintä on, jos Martti sanoo minulle jo kesken lauseeni, että "rauhoitu". Tästä minulle tulee sellainen kuva, että en oikeastaan saisi sanoa mitään, josta Martti ei tykkää. Tai on typerää tuntea sillä tavalla. Minua on alkanut ahdistaa hirveästi se, että minulta on evätty tai yritetään evätä jopa riitelyn mahdollisuus. Olen riidanhaastaja suhteessamme, koska tiedän jo etukäteen negatiivisen lauseen/kommentin sanottuani, että Martti ei pysty tai halua asettua minun asemaani nähdäkseen asian minun silmin. Ja suutun tästä vielä enemmän. Martin mielestä olen lähes poikkeuksetta aina kohtuuton, en ymmärrä huumoria tai ylireagoin. Martin mielestä en saisi loukkaantua siitä ja tästä, minun pitäisi rauhoittua ja kuunnella kuinka naurettavalta kuulostan. Miksi hän ei voisi joskus sanoa, että ok, sinä koet asian tuolla tavalla, sori että sanoin niin/tein näin, tarkoitukseni ei ollut loukata sinua, lupaan tehdä seuraavalla kerralla näin tms. Tai sanoisi vaikka, että ymmärtää minua.



Miksi riitelen?

Riitelen, koska nykyään minusta tuntuu, että en saa muuten ääntäni kunnolla kuuluviin. Kun riitelen tai tuon havaintojani tai mielipiteitäni riidantyyppisesti esiin, kerron mielipiteeni hyvin tarkkaan. Kerron aina miksi tunnen tietyllä tavalla ja mistä paha oloni johtuu. Kerron myös aina, mitä Martti voisi tehdä auttaakseen minua, jotta minulla ei olisi asian suhteen niin paha olla. On kurjaa ja aika lamaannuttavaa, että Martti pistää negatiiviset tunteeni, suruni, itkuni ja pyyntöni väsymyksen ja hormonien piikkiin. Hänen mielestään on normaalia, että pikkuvauvan äiti vaan on väsynyt. Kyllä se siitä joku päivä muuttuu paremmaksi.

Meillä riitelyä aiheuttaa muutama vakioaihe. Tai siis minä riitelen ja Martti pyytää minua rahoittumaan ja lopettamaan kiihtymisen. Riitelen siitä, että olen väsynyt, koska mielestäni Martilla on kädessään avaimet väsymykseni helpottamiseen.



Riitelen, koska mielestäni Martti viettää liian vähän aikaa lapsensa kanssa. Toki hän tekee pitkää työpäivää, mutta sen päätteeksi käy usein harrastuksessaan ja nukkuu aamuisin aika pitkään Tämä on minun mielstäni johtanut siihen, että vauva ikävöi minua liikaa ja koko ajan, on ikävöinyt hyvin pienestä pitäen. Martti on sanonut, että olen liian tarkka vauvamme kanssa kaikesta ja että minun pitäisi olla rennompi äiti. Riitelemme tästä aiheesta, koska meillä on yllättävän erilaiset käsitykset siitä, mitä vauva kaipaa. Martin mielestä en vaan anna hänen luoda omanlaistaan suhdetta lapseemme. Olen kyllä miettinyt asiaa tältä kannalta ja yritän todella antaa tilaa, vaikka meillä on suuria erimielisyyksiä tällä saralla Pitkät työmatkat ovat vieneet veronsa, mutta Martin mielestä niillä ei ole mitään merkitystä. Olen aivan erimieltä, vaikka työmatkoilleen Martti ei tietenkään voi juuri mitään.



Riitelen Martin päivärytmistä. Hän on iltakukkuja ja aamunukkuja. Välillä tämä asia saa minut raivon partaalle. Koen epäreiluna, että vain minun on pitänyt sopeutua heräämään arkena ja pyhänä klo 6. Riitelen myös siitä, että Martti valvoon hyvin myöhään ja herättää minut ja välillä jopa vauvan kömpiessään vihdoin nukkumaan. Ymmärrän toki, että ihmisillä on erilaiset rytmit, mutta haastan tästä riitaa usein ja toivon sen ehkä joskus tuottavan tulosta.



Nämä ovat vain yksittäisiä aiheita ja tilanteita, ei todellakaan jokapäiväistä elämäämme. Rakastan Marttia ja näiden tilanteiden ympärillä meillä on muuten ihana elämä. Riidellessämme emme koskaan mene henkilökohtaisuuksiin haukkuen toista. Martti ei ole ikinä sanonut minulle mitään henkilökohtaisesti loukkaavaa tai nimitellyt minua jollain nimillä. Meillä on ollut pari muutakin riitelynaihetta, mutta pikkuhiljaa niistä on päästy eroon. Uskon, että näistä yllämainituistakin päästään eroon jossain vaiheessa, kunhan teemme nyt töitä suhteemme ja tämän perheen eteen.

Martti kertoo tuossa omassa kommentissaan, että minä olen aina oikeassa No se varmasti kuulostaa aika kamalalta, aivan kuin hän olisi tossun alla. Martti tarkoittanee tällä sitä, että ne asiat joita tuon esille ovat oikeutettuja, vaikka hän onkin sitä mieltä, että ylireagoin. En ikinä riitele hammastahnatuubin väärästä puristusotteesta, tyhjistä jugurttipurkeista pöydillä tai sukista lattioilla. En halua luoda mitättömiä riidanaiheita, kun oikeitakin löytyy. Tartun vain oikeisiin meidän elämää mielestäni vakavasti koskettaviin tekijöihin. Sellaisiin asioihin, joista minulle tulee todella paha olo.



Millainen olen riitelijänä?

Riitelijänä olen impulsiivinen ja voisin yrittää miettiä hetken, ennen kun anna tulla tuutista ulos. Olen myös ehdoton ja haluan välittömiä reaktioita ja vastauksia. Kaipaan vastakaikua, kommentointia, kärkästäkin sanaharkkaa. Usein saatan ajatella, että Martti on nyt tahallaan halunnut loukata minua jne. vaikka asia ei mene niin. Nytkin, kun rauhassa ajattelen, tiedän ettei Martti koskaan tee mitään tahallaan loukatakseen minua, suurin osa sanomisistani johtuu siitä, että Martti on ajattelematon tekemisissään.



Martti ei ikinä ole riidan aloittajana, ei ole aloittanut riitaa kertaakaan näiden pian 13 vuoden aikana. Tai en ainakaan muista sellaista hetkeä. En tiedä ollenkaan onko tämä hyvä vai huono asia. Olisipa jännää, jos Martti jonkun kerran pistäisi riidan pystyyn.

Toivoisin, että Martti antaisi minun riidellä ja kuuntelisi asiani loppuun keskeyttämättä. En haluaisi riidellä, mutta tuskin sellaista suhdetta onkaan, jossa kumpikin kumppani tajuaa toista täydellisesti eikä kumpikaan aiheuta tahattomasti mitään sellaisia tilanteita, joista ei syntyisi edes sanaharkkaa. Riitelyn avulla oppii myös hyvin tuntemaan toista ja toisen luonteenpiirteitä. Hyvässä parisuhteessa tulisi uskaltaa riidellä, se puhdistaa ilmaa.

3. harjoite: Riitely

Riitely kuuluu osana ihmissuhteeseen. Kun se tapahtuu rakentavasti, sen voi nähdä yhteistä perhekulttuuria hiovana ja suhdetta lujittavana tekijänä. Miten sinä näet riitelyn?

Mieti, mikä saa sinut riitelemään. Kirjaa mahdollisimman monta syytä: Riitelen, koska…
Mieti, miksi riitelet. Riitelen, koska minusta tuntuu, että… Kirjaa taas mahdollisimman monta huomiota. Mieti, miten riitelet. Kun riitelen, teen/sanon/toimin…. Tee yksityiskohtaisia tarkkoja havaintoja.

Kun olet tehnyt edellä mainitun, tarkastele löytämiäsi selityksiä. Millaisia sytykkeitä riitaan löydät ja millaisia keinoja keksit ratkaista tilanteet toisin. Sillä usein arjessa riidat syntyvät sellaisista tekijöistä, joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä itse riidan aiheen kanssa; ärsyyntyminen väärin puristetusta hammastahnatuubista kertoo ehkä enemmän omasta väsymisestäsi, hallinnan halustasi, pyrkimyksestä kauniiseen ja siistiin kotiin… Kun näihin riidan takana pälyileviin syihin pääsee kiinni, pystyy löytämään uusia tapoja ratkaista asiat.

Riitely voi olla myös varageneraattori, jotta pysyisi itse toimintakykyisenä ja venyisi arjen vaatimusten yli. Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä elämässä pitäisi muuttua, jotta riitelyyn ei tarvitsisi enää turvautua. Riitely voi puhdistaa, avata uusia näkymiä, toisaalta se sitoo energiaa, kuluttaa ja syö voimat.

Keskity tehtävässä itseesi ja omiin tapoihisi, ajatuksiisi ja näkemyksiisi. Älä puolustele itseäsi, äläkä kumppaniasi. Ole rehellinen itsellesi.

Tähän harjoitteeseen pyydetään osallistujilta vastauksia tiistain 26.4. aikana. Tämän viestin kommenteissa kuka tahansa voi ottaa kantaa riitelyyn: Miten teillä riidellään? Oletteko oppineet jonkun hyvän keinon, millä tehdä riidoista vähemmän ahdistavia? Millaisia tuntemuksia riitelymotiivien miettiminen herättää?

Lue kurssilaisten havaintoja riitelytottumuksistaan

Tutustu Olotilasta löytyvään Anne Karppisen kirjoitukseen Riitele rakastaen.

Kysy, kerro, kommentoi!

Kaikki ovat tervetulleita kommentoimaan mitä tahansa tältä sivustolta löytyvää juttua, mutta jos tuntuu, ettei sopivaa kommentointipaikkaa tahdo löytyä, voit ilmaista näkemyksesi tämän postauksen perään.

Voit siis kommentoida mitä tahansa parisuhteisiin tai kurssiin liittyvää teemaa tai esittää kysymyksiä ja toiveita osallistujille, valmentajille tai muille lukijoille. Komenttien jättäminen ei edellytä rekisteröitymistä.

Harjoite 2: Mia ja Ali

2. harjoitteeseen (Ilahduttaminen) liittyvä raportti:

Elämäniloa tuovat puolison huomaavaisuus, aurinkoinen ilma, kivojen asioiden odottaminen tulevaisuudessa, ystävien tapaaminen, oman tyttären kanssa touhuilu, miehen huumori, siisti koti...

Viikonloppuna ilahdutin miestäni siivoamalla kotia, kävimme yhdessä kävelyllä ja hoidimme yhdessä vauvaa. Miehelleni on kehittymässä lämmin suhde tyttärensä kanssa ja olen siitä hyvin iloinen. Nautimme katsella kun vauva kasvaa. Tiukan taloudellisen tilanteemme takia jätin tekemättä jotain hankintoja itselleni. Se myös ilahdutti miestäni. :)

Mia

Harjoite 2: Mia ja Mika

2. harjoitteeseen (Ilahduttaminen) liittyvä raportti:


Mika:


1. Nautin siitä, kun on saanut urheilla ulkona niin että hiki lentää ja tulen kotiovesta sisään. Olo on energinen ja fiilis hikisenä hyvä. Nautin myös siitä, kun juhlimme kunnolla: niin kuin tuli juhlittua opsikeluaikana; ei huolen häivää ja nokka kohti tanssilattiaa niin että laulu raikaa.

Elämäniloa tulee myös arjen sujumisesta. Iso osa arjen sujumista on myös se, että päivittäisrutiinit ovat hallinnassa ja päivä sujuu. Hyvä ruoka, sauna ja rauhallinen hetki television ääressä ovat myös kivoja asioita. Kunnon läheinen hetki illalla rakkaan vaimon kanssa lasten nukkumaan menon jälkeen kruunaa päivän!

Nautin  siitä, kun lapsemme oppivat uusia asioita. Elämäniloa tuo kun lapsemme oppii ajamaan pyörällä, oppii kuorimaan itse omenan, voitelemaan leivän, pumppaamaan jalkapalloon ilman tai kun lapsemme oppivat lukemaan. Viimeisin ilonaihe oli se, kun lapsemme kävi itse hakemassa pajun vitsan, korosteli sen, kävi virpomassa ja oli tyytyväinen kun sai pääsiäismunan!

Myös tänään kotona syömämme lammasmakkara  maistui hyvältä! Nautin suuresti perheemme Lapin lomasta. Laskettelu ja hiihto raikkaassa ulkoilmassa oli hienoa. Nauttisin varmasti myös perheemme matkasta johonkin lämpimään, jossa voisimme kokea koko perheen voimin uusia asioita...tai ehkä vain polskia lasten kanssa uima-altaalla!

2. Rakkaani arvostaa sitä, kun hän saa vapaata aikaa, kun teen hänelle ja koko perheelle ruokaa ja onnistun siinä. Rakkaani arvostaa myös tavallista rauhallista elämää, jossa ei ole liikaa aktiviteettejä. Minun pitäisi osata rauhoittaa elämää ja päivittäista rytmiä. Jostakin ihmeen syystä tahdon kuitenkin tehdä paljon töitä ja järjestää lapsillemme paljon harrastuksiin liittyviä aktiviteetttejä? Kun ajattelen asiaa juuri nyt, en ymmärrä miksi näin on? Miksi en osaa hiljentää vauhti ja ottaa rennommin?

Rakkaani tahtoisi myös enemmän hemmottelua...kukkia, pieniä kauniitaa asioita ja kehuja arjen tuoksinassa. MIksi en näitä tee? Tekosyy on se, että olen muka väsynyt, rasittunut ja en jaksa. Energiaa pitäisi olla  enemmän hemmotella vaimoa.

Vaimo arvostaisi myös, että hänellä olisi enemmä aikaa itselleen. Nimenomaan vapaa-aikaa. Miksi en sitä hänelle pysty lisää järjestämään? En tiedä? Työ ja lasten harrasyikset vievät liikaa aikaa, ajatuksia ja energiaa, mikä on pois vaimon vapaa-ajasta. Vaimo saa joka ilta hyvänyön pusun ja aamulla myös Tämä on tärkeä "rutiini" ja merkki siitä, että olemme parisuhteessa, vaikkakin arki alkaa heti aamusta!    

Mia:

1. Rakastan rentoa oloa ilman kritiikkiä ihan arjen omaa iloa. Tykkään mennä ja tulla ja sosialisoida paljon erilaisten ihanien ihmisten kanssa, joita ympärillämme on.

Jostain syystä mua ahdistaa, että kaikki menee tiukan kaavan mukaan: aamulla pojat ja itse valmiiksi, töistä hakemaan osa pojista, laita ruokaa, vie joku pojista harkkoihin, kiiruhda kotiin, iltapalat pöytään ja nukkumaan ja huomenna sama alusta. Siinä sivussa sitten pyykit ja muut. Eli kaipaan joustavuutta, että jotkut illat on pyhitetty yhdessäololle ja toiset sitten, että tehdään mitä ikinä huvittaa: vaikka mennään koko perhe keilaamaan tai tapaamaan ystäviä tms.

Näiden lisäksi voisin listata muita tärkeitä asioita:

Meren äärellä oleilu: 1 h ->

Yhteinen aamiainen koko perheen kesken: 0,5 h

Käydä kahvilla kahvilassa yksin tai jonkun kanssa 0,5 h-1 h

Fyysinen kunto: jumppa/kävely/pyöräily 1 h

Oma aika: silloin tällöin vapaa päivä/ jopa vkonloppu

Parisuhdeaika: ravintolailta 4 h

Puhelu hyvälle ystävälle: 0,5 h-1 h

Lukeminen: 1-2 h

Kalastus perheen kanssa samassa soutuveneessä 2-5 h :)

Haastellisimpia asioita mulle on rutiinit ja se, että pitäisi rauhoittua kokonaan ulos sosiaalisesta elämästä; esim. mökillä jostain syystä tekee mieli tehdä jotain joka pv, poistua ihmisten ilmoille tms. En ymmärrä mistä tämmöinen voi juontua? 

2. Mika nauttii mökkeilystä ;) ja varmasti siitä, että jonakin viikonlopun aamuna valmistaisin hänelle mielettömän ihanan ja runsaan aamiaisen. Hän nauttii myös menemisestä ja tekemisestä. Joten hän varmasti ilahtuisi jos voisimme tehdä jotain urheilullista yhdessä ja veisin hänet vaikka syömään jonnekin. Kuitenkin eniten uskon Mikan nauttivan luonnosta, linnun laulusta ja urheilusta. 

Uskon, että kuorsauksen "estolaite" myös helpottaisi elämää ja voisimme arjen keskellä pötkötellä sängyssä ennen nukkumaan menoa ja herätessä.

Myös arjessa huomiointi tekee varmasti miehelle hyvää, voisin kuunnella häntä enemmän ja olla enemmän tietoinen hänen elämässään tapahtuvista asioista. Jostain syystä aina vähän dissaan tätä puolta?!...

Läsnäolemisen jalo taito, perheen hemmottelu hyvällä ruoalla, fyysinen läheisyys varmasti olisivat Mikalle arjessa ilahtumista :)

Harjoite 2: Simo ja Nelli

2. harjoitteeseen (Ilahduttaminen) liittyvä raportti:

Simo teki tehtävän ensimmäisen osan ja mietti mitkä asiat tuovat elämäniloa:

-Moottoripyöräily 2h
-Purjehdus 4h
-Golf 10 h
-Lasten kanssa harrastaminen (uinti, ulkoilu, retkeily jne) 2 h
-Rakentaminen 3 h
-Puutarhassa touhuaminen 2 h
-Ystävät 2 h
-Ravintolat 2 h
-Matkat olis mukavia 1 vko
-Metsästys 5 h
-Kavereiden kanssa kahvilla käyminen 2 h
-Pyöräily 1-2 h
-Sulkapallo 1 h
-Kalastus 4-6 h

Nellin osuus oli ilahduttaa Simoa viikonlopun aikana:

Tehtävä sattui hieman huonoon viikonloppuun, koska ehdin olla tosi vähän kotona viikonlopun aikana. Yritin kuitenkin sitten sen pienen ajan keksiä jotain mukavia juttuja, jotka ovat tärkeitä Simolle. Toin hänelle kassillisen ruotsalaisia herkkuja Ikean tuliaisina ja muutenkin sisustustavaraa ja huonekaluja kotiin. Simokin tykkää kodin laittamisesta ja ajattelin, että tällä tavalla saadaan kotiin lisää viihtyisyyttä, siivoilin myös hieman, minkä jaksoin. Tein lauantai-iltana ruokaa, jota Simo oli pitkään toivonut. Vietimme yhdessä aikaa ulkona lasten kanssa leikkien. Sunnuntai aamulla nousin aikaisin ylös sängystä tekemään Simolle kunnon aamiasta croissanteineen päivineen.

Minun piti kuitenkin sunnuntaina lähteä puoliltapäivin koulutusmatkalle ja tiukka aikataulu kiristi hieman tunnelmaa ja tietenkin se, että taas Simo joutui melkein yksin hoitamaan flunssaisia lapsia koko viikonlopun. Fyysistä läheisyyttä ei juurikaan saatu aikaiseksi ja se jäi vähän molempia "nakertamaan".

Toivottavasti tätä ilahduttamista kuitenkin jatkettaisiin molemmin puolin....

Nelli ja Simo

Harjoite 2: Martti ja Anna

2. harjoitteeseen (Ilahduttaminen) liittyvä raportti:


Mikä minulle tuottaa iloa?

Anna:

Minulle elämäniloa tuottavat hyvinkin pienet ja arkiset asiat. Pysähdyn usein nauttimaan hetkistä; kupillinen lempiteetäni, yksinäinen hetki saunassa, juuri puunattu asunto, eilisen Kauniit ja Rohkeat pikakelauksella, oma hiljainen hetki vauvan juuri nukahdettua päiväunille, vauvantuoksu, nukkuvan lapsen viattomuus, jalkahieronta, ilon tuottaminen toiselle, toisten auttaminen, puhdas pyykki, kädestä pitäminen, suukko. Näitä on lukuisia, iloa voi löytää lähes mistä vaan, jos haluaa ja pysähtyy katsomaan ympärilleen. Aika paljon tässä elämässä on kiinni asenteista. Näitä edellä luettelemiani asioita minulla on jo mahdollisuus löytää elämässäni ja mielestäni löydänkin. Toki vielä enemmän voisin elää tässä hetkessä, joskus on päiviä, jotka vaan haluaa suorittaa alta pois. Se on sääli.

Nautin toki suuremmistakin asioista kuten meille molemmille läheisestä matkustelusta, illanistujaisista, teatteriesityksistä, liikunnasta ja mökkireissuista. Jokainen päivä on kuitenkin täynnä mahdollisuuksia iloita, vaikka se olisi vain jokin ohikiitävä hetki. On valintakysymys, pysähtyykö niistä nauttimaan. Ei tarvitse odottaa viikko- tai kuukausitolkulla jotain teittyä tapahtumaa, jotta saisi kokea jotain iloista ja neutinnollista. Kyllä se ilo ja onni on tässä ja nyt. Tämähän voi olla viimeinen päiväni, miksi vähättelisin pienintäkään hymyn aihetta? Helpompaa tosin sanoa sen tässä, kuin konkreettisesti toteuttaa tätä neuvoa.

Matkustelu ja sitä kautta saavutettavat ilot ja kokemukset ovat todella tärkeäitä, mutta olen ajatellut niitä lähinnä elämän sisällön rikastuttajina, vaikka tuovathan ne paljon myös elämäniloa. Kyllä ne arkiset jutut ovat elämänilon tuojina niitä tärkeimpiä juttuja. Jos arjessa ei osaa tai pysty iloitsemaan, ei niillä isoilla safarireissuilla ole mitään merkitystä. Arjesta kuitenkin kostuu se suurin osa meidän jokaisen elämää.

Minua on aika helppo ilahduttaa, rahaakaan ei juuri tarvita. Koska huomaan koko ajan ilahduttamisen mahdollisuuksia, joita Martti jättää käyttämättä, koen ehkä ettei hän haluakaan ilahduttaa. Vaikka tiedän kyllä, ettei se niin mene, hän ei vaan huomaa asioita kuten minä. Hän ei luultavasti koe samoja asioita ilahduttavina. Siksi minun pitäisi useammin avata suuni ja kertoa ääneen, mitä minä kaipaan.

Martti:
Minä saan elämän iloa jalkapallon katsomisesta sekä pelaamisesta. Matkustaminen on hyvin lähellä sydäntäni. Saan iloa vaimoni ja lapseni hymyistä, hyvästä ruuasta ja juomasta, kävelemisestä ulkona tuulisella ilmalla ja saunomisesta oman mökkimme saunassa kynttilänvalossa.

Mistä toinen pitää? Ilahduta kumppaniasi!

Anna:

Martti saa iloa konkreettisemmista asioista, kuten jalkapallosta, joka on hänelle hyvin lähellä sydäntä. Annan hänen harrastaa sitä useanakin iltana viikossa ja pelit vielä päälle, vaikka kotonakin olisi tekemistä ja minäkin ehkä kaipaisin enemmän omaa aikaa, aikaa harrastuksilleni. Martti rakastaa hyvää ruokaa ja musiikkia. Nukkuminen on myös hänen mielestään ihanaa puuhaa, varsinkin viikonloppuaamuina, kun toivoisin hänen jo nousevan puuhailemaan minun ja lapsensa kanssa ;). Luulen Martin myös nauttivan ajastaan meidän perheen kesken, niin hän toki sanookin, mutta kyllä hän taitaa ihan oikestikin siitä tykätä. Hän on aikamoinen sokerihiiri, tykkää makesta ja aina pitää olla jotain hyvää kaapissa. Yleensä hän voi luottaa siihen, että olen huolehtinut jäätelöä pakkaseen tai lempi keksejä alakaappiin Martti nauttii tuulisista ilmoista, mitä itse en voi käsittää, heh. Hän myös nauttii istua mökkisaunassa kynttilänvalossa, niin nautin kyllä minäkin.

Viikonlopun aikana emme oikeastaan kovin erityisesti yrittäneet ilahduttaa toisiamme. Tavallaan vaan sovimme, että nyt vietetään yhdessä mahdollisimman kiva viikonloppu, nautitaan ja nauretaan. Lopulta viikonloppu onnistui ja tänään todettiinkin, että olipa mukavaa. Pidettiin jopa parikin elokuvailtaa, herkuteltiin, Martti hieroi jalkojani ja minä kannoin herkkuja pöytään. Laitoin meille ihanan aamiaisen sunnuntaina, istuttiin pöydässä pitkään ja juteltiin vaikka mistä. Tehtiin vaunulenkkejä aurinkoisessa säässä, käytiin kahvilla ja mummolassa, Martti siivosi :), vietimme aikaa vauvamme kanssa jne. Minulla oli päällimmäisenä mielessä, miten voisin tehdä tästä viikonlopusta ihanan kaikin puolin. Yritin olla mahdollisimman iloinen, positiivinen, leppoisa. Mielestäni oli onnistunut viikonloppu, näitä tilaan lisää!

Martti:

Anna saa iloa kukista, hieronnasta, pitkistä kävelyistä, siitä että pidän häntä joskus kädestä, kun kuljemme yhdessä. Hän saa myös iloa siitä, kun autan häntä sivoamisessa. Anna nauttii lapsestamme ja siitä, että vietämme aikaa yhdessä perheenä. Anna tykkää hyvästä ruuasta , hyvistä elokuvista, musiikista, valokuvaamisesta, maalaamisesta ja liikkumisesta.

Vietimme mukavan ja iloisen viikonlopun yhdessä perheenä ilman sen kummemmin toisen ilahduttaminen jatkuvasti mielessä. Imuroin lauantaina, hieroin Annan jalkoja ja hartioita, olin läsnä, kävimme kävelylenkeillä ja juttelimme paljon. Oli ihana viikonloppu kaikinpuolin.

2. harjoite: Ilahduttaminen

Elämäniloa ja ilahduttamista. Kukkanen hansikaslokerossa, yhteiset tutkimusmatkat maaseudulle, seikkailut ulkomailla.. Alkuaikoina parisuhteessa on useimmilla paljon huomaavaisuutta, romanttisia yhteisiä hetkiä, toisen ilahduttamista pienillä asioilla. Mihin ne niin helposti matkan varrella jäävät? Nyt siis haetaan lisää iloa, kepeyttä, naurua ja hauskuutta elämään!

Tehtävä on kaksiosainen:

1. Ensin sinä: keksi niitä asioita, jotka tuovat sinulle elämäniloa. Jaottele niitä ryhmiin sen mukaan, kuinka kauan aikaa niihin menee, esim. Afrikan-safari 2 viikkoa, zumba puolitoistatuntia, komediasarja tv:stä puoli tuntia, jäätelön syöminen puistonpenkillä 15 minuuttia. Jos elämä on täyttä, keskity keksimään niitä iloa tuovia asioita, joiden tekemiseen ei mene kauan. Etsi ja löydä myös niitä asioita, mitä elämässäsi jo nyt on ja nauti jokaisesta kaikilla aisteilla - alkaen kakkavaippojen hajusta kumppanin parran karheuteen tai hiusten silkkisyyteen. Miltä tuntuu olla elossa?

2. Sitten kumppani: Parhaissa parisuhteissa näyttää kuin siinä lähes kilpailtaisiin siitä, kumpi keksii lisää tapoja palvella ja ilahduttaa toista. Käytä koko viikonloppu jokainen mahdollinen tilaisuus toisen ilahduttamiseen. Ole kuin salainen ystävä: älä odota kiitosta ja kehuja, vaan yritä vilpittömästi miettiä, mistä juuri minun rakkaimpani voisi ilahtua, mikä tekisi hänen elämänsä vähän helpommaksi tai hauskemmaksi. Ja muista, että nyt on kyseessä se, mitä kumppanisi arvostaa, et sinä. Eli vaikka itse kuinka pitäisit lätkämatsin katsomisesta kavereiden kanssa, niin ehkä rakkaasi arvostaakin enemmän puhdasta kotia. Anna se siis aarteellesi! Tee tämä harjoitus, vaikka kumppanisi ei osallistuisikaan. Kun puolet suhteessa muuttuu, se muuttaa kokonaisuutta.

Kurssilaisten on pyydetty tekemään tämä harjoite maanantaihin 18.4. mennessä. Kaikki (muutkin kuin kurssilaiset) saavat kommentoida harjoitetta tai sen herättämiä reaktioita joko tämän tekstin kommentteihin tai osallistujien viestien perään!

Lue myös Olotilasta löytyvä Mia Halosen kirjoitus Palvele puolisoasi!

Harjoite 1: Mia ja Ali

1. harjoitteeseen (Tavoitteen määrittäminen) liittyvä raportti:

Ihanneparisuhde minulle on turvallinen, huolehtiva ja rakkaudellinen. Molemmat kumppanit ovat sinut itsensä kanssa ja aikuisella tavalla kehittyneitä huolehtimaan itsestään ja läheisistään. Samaan aikaan he ovat myös joustavia ja tilannetajuisia ja pystyvät elämään hetkessä avoimina elämälle.

Ihannesuhteessa ollaan tietysti uskollisia toisilleen ja opetellaan olemaan hyviä puolisoita. Asioista jutellaan ja toisen näkemykset otetaan huomioon vaikka niitä ei hyväksyisikään

Tavoitteet:
-avoin keskustelu, en menetä hermojani
-osoitan rakkautta miehelleni tavalla, jota tiedän hänen arvostavan

Mia