4. harjoite: Aistillisuus

 

Nyt on puhuttu ja pohdittu tarpeeksi: seuraava tehtävä on tekemistä!

Muistatko, miten kutkuttavaa nuorena oli pussailu kesäyössä? Miltä tuntui pitää kädestä teini-iän ihastusta? Miten nuorena parina haaveili siitä, kun saisi viettää kokonaisen yön yhdessä? Sinkkuna unelmoi, että olisi joku kenen kehon lämmön tuntisi lähellään, kun yöllä havahtui unesta?

Nyt sinulla on kumppani, jonka kanssa saat kokea kaikkea tätä, ja vielä enemmän. Tämänkertainen tehtävä on nauttia siitä! Mene lähelle, silitä, kosketa, suutele, halaa, pussaile, hiero, kyhnytä, nuuhki, hivele, tunnustele, helli.. Moninkertaista päivän halihetket. Käperry kainaloon. Ota kädestä kiinni. Silitä ohimennen. Suutele kiihkeästi tuulikaapissa. Hivele selkärangan nukkaa. Nauti kumppanistasi, itsestäsi, läheisyydestänne, tuttuudestakin. Tunnustele, miten tämän ihmisen kokisi uutena. Katso rakastavin silmin rakastasi, koske rakkaudella. Anna lämmön virrata käsistäsi ja muista ottaa hellyyttä myös vastaan.

Jos läheisyys johtaa muuhunkin, niin sekin sopii. Vaikka seksi on ainoa asia, jota ei parisuhteen ulkopuolelta sovi hakea, nyt ei olla seksikeskeisiä. Ei mitään paineita, ei suorittamista, vaan rentoa hyvää oloa ja iloa. Aistit avoimina, voimakkaasti elossa, tässä ja nyt, tämän ikäisinä, tämän näköisinä, näillä kokemuksilla. Jos intohimoa kehittyy, niin hyvä. Rakastelu voi olla se liima, joka saa muistamaan, miksi tämän ihmisen valitsin. Jos kaipaat alkuaikojen intohimoisia hetkiä, järjestä pieniä salaisia kohtaamisia. Rakkautta voi edistää ja kasvattaa välillä sanomatta sanaakaan. Mitä keinoja keksit tällä viikolla lisätä fyysistä läheisyyden tunnettanne ja keskinäistä hellyyttä?

Tähän harjoitteeseen pyydettiin osallistujilta vastauksia maanantain 2.5. aikana. Tämän viestin kommenteissa kuka tahansa voi ottaa kantaa aiheeseen. Tuntuuko ajatus kumppanista ja suhteesta nauttimisesta mieluisalta?


Lue osallistujien harjoiteraportteja
Katso kaikki harjoitteet

Lue Yle Olotilasta Mian artikkeli Seksiä, suukkoja ja parisuhteita

Harjoite 3: Mia ja Mika

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:

 

MIA

 

Mikä minut saa riitelemään?

Väsymys, ärtymys; tunne, että mua ei kuunnella/ haluta ymmärtää. Usein musta tuntuu, että mut vaiennetaan väkisin. Ikäänkuin kiristetään, että jos et ole tällainen tai toimi näin niin sitten toinen osapuoli käyttää valtaansa... Esim jos olemme matkalla jonnekin minulle tärkeään paikkaan, voidaan uhata auton kääntämisellä takaisin kotia kohti. Tällöin raivostun...

Riitelen ja jankutan riitaani jos mut väkisin vaiennetaan tai suuhuni tungetaan mukamas mun tuntemuksia. Tai jyräyksestä. En pidä siitä, että ei voida keskustella vaan toinen alkaa huutaa ettei kuule, kun puhun tai muuta vastaavaa.

Kun riitelen, se voi tapahtua ilman suuria kiivastumisia jos molemmat saavat puhua. Kun oikein suutun, alan huutaa mikä ei ole kovin hehkeää. Nykyisin myös usein vaikenen tai mainitsen, kun riita alkaa mennä naurettavuuksiin. En oikeastaan enää jaksa niin paljon riidellä.

 

Ärsyttävintä itsessäni on varmasti se puoli, kun alkaa toinen ärsyttää niin piiloveettuilen joskus ja tiedostan sen heti....jo niin tehdessä. Eniten kaikki kulminoituu omaan tunteeseeni, että mua ei huomioida, mua ei kunnioiteta sellaisena kuin olen ja vain ja ainoastaan toiminnan kautta tulen toisille tärkeäksi ihmiseksi. 

MIKA

Riitelyn ja väittelyn ja rakentavan keskustelun raja on häilyvä.Jostakin syystä parisuhteessa oma käytökseni menee helposti riitelyn puolelle, vaikka tarkoituksena oli keskustella jostakin asiasta. Minun tyylini on luontaisesti melko suora ja tästä ominaisuudesta on mielestäni hyötyä esim. työelämässä. Tyylini on myös dynaaaminen ja arvostan sitä, että asiat ovat järjestykssessä ja etenevät. Kun perhe-elämässä tilanne on toinen, ajaudun  helposti riitaan oman turhautumiseni takia. En ole tyytyväinen eri asioiden tilaan ja kun otan aasian esille omalla tyylilläni niin ajaudun riitaaan. Tiedostan tämän piirteen, joka ei ole parisuhteessa rakentavan keskustelu elementti. Jostakin syystä provosoidun parisuhteessa turhan pienestä. Ajaudun helpoiten riitelyyn, kun kommentoin jotakin asiaa tai kun puutun johonkin asiaan, josta olen jotakin mieltä. Parisuhteessa omaa mielipiteeni on turhan usein Mian mielipiteen vastainen, joka saa aikaa riidan.

 

MIetin sitä usein, miten meidän pitäisi käsitellä parisuhteessa asioita, jotta emme ajautuisi riitaan?

 

Kun riitelen niin korotan ääntäni ja provosoidun turhan nopeasti. En ole ylpeä siitä esimerkistä jonka lapsemme minussa näkevät ja tämä vaivaa minua. Olen myös viime aikoina alkanut yhä enenevässä määrin alentunut uhkaamaan Miaa esim. erolla ja toteamaan ettei hänen mielipiteellään ole minulle mitään väliä. Olen toiminut typerästi tämän suhteen, enkä ole oikeasti missään vaiheessa tahtonut erota...enkä tahdo tulevaisuudessakaan. Tämä liittyy ainoastaan tapaani "ajaa omaa asiaani". Tyylipisteitä ei paljoa tästä tipu.

 

Kun riitelen niin etenen turhan helposti sellaiseen tilaan, jossa ikäänkuin annan Miialle kaksi vaihtoehtoa: jokko tehdään kuten minä haluan tai sitten ei ollenkaan. Kun Mia tästä kiihtyy niin lopputuloksena löydämme kompromissin. Esim talon rakennuksessa meille kävi usein näin. 

 

Kaiken kaikkiaan riitelen ihan liikaa ja riitelen typerästi. 

 

Harjoite 3: Vahvero ja Heiverö

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:

Riitelen, kun tunnen turhautuvani: kun jokin arjen asia ei toimi, tai jokin hiertävä asia ei ratkea.

Epäreiluus kaikilla elämän alueilla saa minut kiukkuamaan. Myös parisuhteessa olen tarkka siitä, että ollaan reiluja, tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisia. Onneksi Heiverö on näissä asioissa suunnilleen samanlainen, mutta silti kadehdin toisen palkkaa, kolmikymppisten miesten asemaa työelämässä, moniakin asioita, jotka eivät liity parisuhteeseemme tai joille Heiverö ei voi mitään - mielestäni hänellä ei olisi syytä rutista niin paljoa kuin hänellä on tapana.

Näin riitelen:
Jos riidan tavoitteena on ratkaista ongelm(i)a, analysoin, puhun kummankin puolesta, tulkitsen toisen kommentteja, teen tarkentavia kysymyksiä, ohjailen keskustelun kulkua, olen kuin en olisi tilanteessa (tai siis RIIDASSA) itse osallinen. Tahtoisin ajatella, että teen kaiken tämän reilusti, mutta eihän se reilua taida olla. Oikeasti kaipaisin sitä, että en kokisi olevani riitatilanteessa vetovastuussa, puheenjohtajana, tuomarina ja turvallisuusvastuussa. Ikään kuin aikuinen ihminen ei osaisi pitää puoliaan ja suojata itseään -  miksi en osaa luottaa siihen, että Heiverö osaa, ajattelee ja ratkaisee omalta osaltaan?

Jos tarkoitukseni on vain purkaa ja käsitellä pahaa mieltäni, paneudun ihan perinteiseen naisten paheeseen: itkeskelen ja mökötän, vaikenen ja vetäydyn. Annan miehen tehdä työtä, jotta loukkaantumiseni syy selviäisi.

Vahvero

Harjoite 3: Simo ja Nelli

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:


SIMO:

Mikä saa riitelemään?

-nalkutus
-kun toinen ei ota toista huomioon
-toisen käytös
-kun päivittäisiin rutiineihin tulee poikkeus
-raha-asiat
-toisen ennakkoluulot
-ivallinen nauru loukkauksen päälle
-erimielisyydet koskien arkea, perhettä...
 
Miksi riitelen?

-haluan antaa joskus takaisin, enkä vaan vastaanottaa paskaa koko ajan
 
Miten riitelen?

-sanallisesti
-henkisesti
-ylimielisesti
-mököttämällä

NELLI:

Mikä saa riitelemään?

Minua ärsyttää suunnattomasti Simon taipumus mököttämiseen ja välinpitämättömään käytökseen, jolloin aloitan itse nalkuttamisen ja asioiden jankuttamisen. Siitä joudumme aina yhä syvemmälle ja syvemmälle ja sitä kierrettä on vaikea katkaista. Olemme molemmat samanlaisia jääräpäitä, joten molempien on yhtä vaikea tehdä aloitetta tai hyväksyä toisen tekemää aloitetta sopuun.

Erimielisyyksiä tulee myös lastenhoidosta ja erilaisesta tavasta ratkaista lasten aiheuttamia "ongelmatilanteita". Simolta saan usein palautetta siitä, että leikin liian vähän lasten kanssa ja minä otan sen loukkauksena äitiyttäni kohtaan.

Työajoistani syntyy usein erimielisyyksiä. Olen paljon töissä viikonloppuisin ja juhlapyhinä ja Simo on silloin yleensä lasten kanssa. Itse pidän vuorotöistä. Simo on minulle kateellinen, koska kokee, että vuorotöistä johtuen minulla on enemmän omaa aikaa kuin hänellä.

Minut saa myös raivostumaan avuttomalla käyttäytymisellä ja maalaisjärjen kadottamisella. Usein ärsyttää myös se, että yritän tehdä paljon asioita Simon vuoksi/eteen, eikä hän ymmärrä/näe näitä tilaisuuksia tai tekoja. Yritän mm. järjestää hänelle vapaata lasten hoidosta silloin, kun itse olen töissä ja mummu tulee lapsia hoitamaan. Monesti kuitenkin kuulen, ettei hän ole mitään tehnyt ja minulle valittaa siitä, kun joutuu olla aina kotona lasten kanssa.

Raha-asioista tulee monesti riitaa, minä hoidan meillä laskujenmaksut sun muut ja välillä tuntuu, ettei hänellä ole hajuakaan siitä miten paljon menee mihinkin. Olen tarjonnut hänelle mahdollisuutta ottaa laskujen maksut ja kaupassa käynnit kontolleen, mutta ei se kuitenkaan sitten enää niin paljon kiinnosta.

Peruskotitöistäkin joskus riitelemme, (nyt jo vähemmän, kun lapset ovat jo sen verran isompia) mutta jokin aika sitten sovimme, että Simo valitsee jonkun sisäkotityön mitä tekee ja valitsi pyykinpesun. Sen onkin sitten hoitanut hienosti. Toki täytyy kehuakin, että kyllä hän sitten siivoaakin välillä. Simo haluaisi, että osallistuisin enemmän hänen kanssaan pihatöihin. Nyt on ensimmäisen kerran tuntunut siltä, että oikeasti ehdin tehdäkin ulkona jotain, sen sijaan, että tarvitsisi koko ajan katsoa lasten perään. Minä taas puolestani toivoisin, että tekisimme enemmän yhdessä esim pyörälenkkejä, kävelylenkkejä jne. Siihen en ole saanut Simoa houkuteltua vaan hän on sitä mieltä, että kyllä kottikärryillä mullan ajaminen yhden lenkin päihittää...

Riitelemme myös siitä kun Simo katsoo tv:tä ja minä olen netissä... kumpi meistä on tässä suhteessa pahempi...

Simo tuntuu myös monesti loukkaantuvan siitä, kun patistan häntä olemaan aktiivisempi ystävien ja harrastusten suhteen. Jotenkin hän kokee, ettei ole saanut täällä asuessaan sitä parasta ystävää ja on jotenkin katkeran oloinen siitä minulle. Minua tietenkin harmittaa, ettei minun ystävistäni ole kelvannut hänelle kukaan hyväksi ystäväksi, vaikka toki tiedän senkin, että kemian täytyy ystävien kesken synkata...

Joskus riitaa aiheuttaa myös toisen suku ja huomautukset siitä, että miten minä muistutan ikävällä tavalla äitiäni ja hän isäänsä.

Ruuasta ja ruuanlaitosta olemme saaneet usein mojovan riidan aikaan, sillä minusta Simolla on paljon periaatteisiin liittyviä ruokarajoitteita. Minulla itselläni on monia ruoka-aineallergioita ja minua harmittaa, että hänen periaatteiden vuoksi joudumme syömään melko yksipuolista ruokaa... Jotenkin tässä suhteessa näen pienen valonpilkahduksen tunnelinpäässä, sillä emme ole ihan hirveästi aiheesta viime aikoina tapelleet. Olen kuitenkin ottanut myös sen kannan, että ruokalistalla on myös niitä, joita hän vastustaa, koska haluan itselleni ja lapsilleni tarjota mahdollisimman monipuolista ruokaa. Olen myös toivonut, että hän osallistuisi ruuanlaittotouhuun edes kattamalla pöydän, niin tuntuisi siltä, että teemme arkea yhdessä, koska siitä niin usein myös kinastellaan, että emme tee yhdessä muuta kuin riitele...

Minua loukkaa myös se, että kaikissa ikävissä asioissa verrataan tilannetta Ruotsiin ja todetaan kuinka paljon paremmin asiat siellä ovat ja kuinka paljon kauniimpaa siellä on jne.

Miksi riitelen?
 
Haluan sydämestäni löytää ikävään tilanteeseen ratkaisun ja olen huolissani, huomaan kuitenkin tämän ajavan aina vaan tilannetta pahempaan suuntaan, Ehkä jollain tapaa alan toivoa, että simo näkisi itsessään ja omassa käyttäytymisessään myös parantamisen varaa ja osaisi joskus antaa periksi ja pyytää anteeksi, jos on minua loukannut.
 
Miten riitelen?

Nalkutan, jankutan, mutisen, mökötän, pidän mykkäkoulua, huudan, itken, lähetän tekstitviestiä, kiroilen, puhun päälle... Yritän kuitenkin saada aina jollain keinoilla kommunikointiyhteyden ennenpitkää toimimaan, mutta riitatilanteessa Simo ärsyyntyy siitäkin, kun kyselen liikaa ja "leikin Dr Philiä". En kuitenkaan nimittele tai päästele sammakoita suustani, vaan koen seisovani sanojeni takana ja pystyn samat asiat sanomaan ja perustelemaan muulloinkin.

Täytyy nyt vielä tähän lopuksi todeta, että jätimme tehtävän tekemisen aivan viimetinkaan, koska meillä oli aivan mielettömän upea viikonloppu yhdessä ja perheenä ja emme halunneet tunnelmaa latistaa miettimällä riitojamme...

Terv. Simo ja Nelli

Harjoite 3: Pi ja Su

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:

Riitelen, koska olen ärsyyntynyt tai koska olen väsynyt. Joskus riitelen, kun tunnen itseni loukatuksi. Riitelen lasten kasvatuksesta, hankinnoista, menoista, vapaa-ajan puutteesta. Joskus riitelen, kun haluan vain riidellä.

Kun riitelen olen epäreilu ja lapsellinen. Saatan mököttää tai sanoa epäoikeudenmukaisuuksia. Tyhmittelen. Osaan myös riidellä reilusti, tosin silloin ei riidellä vaan keskustellaan erimielisyyksistä. Osaan pyytää anteeksi ja joskus olen oikeasti antanutkin anteeksi.

Ärähtelen. Kun olen pahalla tuulella (ihan mistä syystä tahansa) puolisoni saa kyllä osansa. En osaa feikata tunteitani. Kun olen pahan oloni purkanut olen taas onnellinen.

Onneksi pystymme puhumaan myös riitelystä ja epäreiluista menetelmistäni.

Pi

Harjoite 3: Mia ja Ali

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:

Riitelen, koska se on joskus ainoa keino saada ääni kuuluville. Puran myös pahaa oloani riitelemällä. Se on myös tapa hakea huomiota kumppaniltani.

Riitelen, koska minusta tuntuu, että toinen ihminen ei kuuntele minua jos puhun normaalisti. Haluan että mielipiteeni huomioidaan.

Kun riitelen, en kunnioita toista ihmistä kuten normaalisti. Saatan sanoa jotain typerää mitä kadun myöhemmin. Riitely on minulle tunteiden purkaus jolloin piilotetut tunteet räjähtävät ulos ehkä tavalla jota en tarkoittanut.

Haluan opetella riitelemään rakentavasti että ei tarvitse katua myöhemmin sanomisiani.

-Mia

Harjoite 3: Martti ja Anna

3. harjoitteeseen (Riitely) liittyvä raportti:

MARTTI:



Milloin ja miksi riitelen?



Kun olen väsynyt, ärsyynnyn helposti. Tämä saattaa johtaa tiuskimiseen,
 hermostuneisuuteen. Jos olen täysin rehellinen, emme mielestäni riitele Jos
vaimoni nostaa joitain asioita esiin, on hänellä hyvä syy tehdä se. Hän siis
kertoo mitä on mieltä asioista ja yleensä hän on oikeassa. Hieman pientä
muutosta olen huomannut lapsen syntymän jälkeen, hän on väsynyt, samat rutiinit
päivästä toiseen, mies matkustaa jne. Näiden asioiden jälkeen on mielestäni
aivan normaalia olla välillä pahalla tuulella ja tiuskia.

Tottakai haluaisin
joskus hieman "avautua" mutta olen oppinut elämässä sen että aina ei kannata
sanoa mitä sylki tuo tullessaan vaan annan tilanteen rauhottua. Minun on
oikeasti todella vaikea mennä tässä asiassa syvemmälle koska en koe että me
riitelemme, en koskaan ole huutanut hänelle.

ANNA:



Mielestäni riitely on sanaharkkaa, väittelyä, kinastelua, huutamista tai mitä tahansa sellaista keskustelua, jossa aiheena on erimielisyyttä aiheuttava tekijä ja keskustelun sävy on negatiivinen. Martti näkee riitelynä vain ja ainoastaan huutamisen. Eilen viimeksi keskustelimme tästä ja hän on vankasti sitä mieltä, että me emme koskaan riitele. Itse olen aivan eri mieltä, riitelemme mielestämme jopa päivittäin, mutta emme koskaan huuda toisillemme, ääntä saatamme hieman korottaa. Mielestäni riitelylle ei ole yksiselitteistä määritelmää, kukin näkee riitelyn omalla tavallaan. Mutta se, että joku kokee riitelynä vain huutamisen, se on ehkä liian pelkistetty ajatus.



Mikä saa minut riitelemään?

Minä olen meillä se, joka haastaa riitaa. Tiedostan tämän hyvin ja minulle riitely on tavallaan tärkeä viestintäkeino. Olen väsynyt pikkuvauvan äiti, jonka elämä on muuttunut vauvan myötä 95 prosenttisesti. Tilanne on minusta epäreilu ja kohtuuton, vaikka rakastankin vauvaamme enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Martin elämä on puolestaan pysynyt ennallaan 95 prosenttisesti. Yritän muuttaa tätä asetelmaa kaikin keinoin ja riitelystä on muodostunut minulle oljenkorsi. Sanomiseni eivät normaalisti alkuun ole riidan haastamista vaan mielipiteideni tai ajatusteni kertomista joskus hyvinkin napakkaan sävyyn. Jos Martin mielestä kommenttini on kohtuuton tai paikkansapitämätön, hän katkaisee "riidan" heti alkuunsa kommentoimalla asiaa sellaisella tyylillä, joka kielii siitä, että minun pitäisi nyt katsoa itseäni ja kuunnella mitä palturia höpötän. Kaikkein ärsyttävintä on, jos Martti sanoo minulle jo kesken lauseeni, että "rauhoitu". Tästä minulle tulee sellainen kuva, että en oikeastaan saisi sanoa mitään, josta Martti ei tykkää. Tai on typerää tuntea sillä tavalla. Minua on alkanut ahdistaa hirveästi se, että minulta on evätty tai yritetään evätä jopa riitelyn mahdollisuus. Olen riidanhaastaja suhteessamme, koska tiedän jo etukäteen negatiivisen lauseen/kommentin sanottuani, että Martti ei pysty tai halua asettua minun asemaani nähdäkseen asian minun silmin. Ja suutun tästä vielä enemmän. Martin mielestä olen lähes poikkeuksetta aina kohtuuton, en ymmärrä huumoria tai ylireagoin. Martin mielestä en saisi loukkaantua siitä ja tästä, minun pitäisi rauhoittua ja kuunnella kuinka naurettavalta kuulostan. Miksi hän ei voisi joskus sanoa, että ok, sinä koet asian tuolla tavalla, sori että sanoin niin/tein näin, tarkoitukseni ei ollut loukata sinua, lupaan tehdä seuraavalla kerralla näin tms. Tai sanoisi vaikka, että ymmärtää minua.



Miksi riitelen?

Riitelen, koska nykyään minusta tuntuu, että en saa muuten ääntäni kunnolla kuuluviin. Kun riitelen tai tuon havaintojani tai mielipiteitäni riidantyyppisesti esiin, kerron mielipiteeni hyvin tarkkaan. Kerron aina miksi tunnen tietyllä tavalla ja mistä paha oloni johtuu. Kerron myös aina, mitä Martti voisi tehdä auttaakseen minua, jotta minulla ei olisi asian suhteen niin paha olla. On kurjaa ja aika lamaannuttavaa, että Martti pistää negatiiviset tunteeni, suruni, itkuni ja pyyntöni väsymyksen ja hormonien piikkiin. Hänen mielestään on normaalia, että pikkuvauvan äiti vaan on väsynyt. Kyllä se siitä joku päivä muuttuu paremmaksi.

Meillä riitelyä aiheuttaa muutama vakioaihe. Tai siis minä riitelen ja Martti pyytää minua rahoittumaan ja lopettamaan kiihtymisen. Riitelen siitä, että olen väsynyt, koska mielestäni Martilla on kädessään avaimet väsymykseni helpottamiseen.



Riitelen, koska mielestäni Martti viettää liian vähän aikaa lapsensa kanssa. Toki hän tekee pitkää työpäivää, mutta sen päätteeksi käy usein harrastuksessaan ja nukkuu aamuisin aika pitkään Tämä on minun mielstäni johtanut siihen, että vauva ikävöi minua liikaa ja koko ajan, on ikävöinyt hyvin pienestä pitäen. Martti on sanonut, että olen liian tarkka vauvamme kanssa kaikesta ja että minun pitäisi olla rennompi äiti. Riitelemme tästä aiheesta, koska meillä on yllättävän erilaiset käsitykset siitä, mitä vauva kaipaa. Martin mielestä en vaan anna hänen luoda omanlaistaan suhdetta lapseemme. Olen kyllä miettinyt asiaa tältä kannalta ja yritän todella antaa tilaa, vaikka meillä on suuria erimielisyyksiä tällä saralla Pitkät työmatkat ovat vieneet veronsa, mutta Martin mielestä niillä ei ole mitään merkitystä. Olen aivan erimieltä, vaikka työmatkoilleen Martti ei tietenkään voi juuri mitään.



Riitelen Martin päivärytmistä. Hän on iltakukkuja ja aamunukkuja. Välillä tämä asia saa minut raivon partaalle. Koen epäreiluna, että vain minun on pitänyt sopeutua heräämään arkena ja pyhänä klo 6. Riitelen myös siitä, että Martti valvoon hyvin myöhään ja herättää minut ja välillä jopa vauvan kömpiessään vihdoin nukkumaan. Ymmärrän toki, että ihmisillä on erilaiset rytmit, mutta haastan tästä riitaa usein ja toivon sen ehkä joskus tuottavan tulosta.



Nämä ovat vain yksittäisiä aiheita ja tilanteita, ei todellakaan jokapäiväistä elämäämme. Rakastan Marttia ja näiden tilanteiden ympärillä meillä on muuten ihana elämä. Riidellessämme emme koskaan mene henkilökohtaisuuksiin haukkuen toista. Martti ei ole ikinä sanonut minulle mitään henkilökohtaisesti loukkaavaa tai nimitellyt minua jollain nimillä. Meillä on ollut pari muutakin riitelynaihetta, mutta pikkuhiljaa niistä on päästy eroon. Uskon, että näistä yllämainituistakin päästään eroon jossain vaiheessa, kunhan teemme nyt töitä suhteemme ja tämän perheen eteen.

Martti kertoo tuossa omassa kommentissaan, että minä olen aina oikeassa No se varmasti kuulostaa aika kamalalta, aivan kuin hän olisi tossun alla. Martti tarkoittanee tällä sitä, että ne asiat joita tuon esille ovat oikeutettuja, vaikka hän onkin sitä mieltä, että ylireagoin. En ikinä riitele hammastahnatuubin väärästä puristusotteesta, tyhjistä jugurttipurkeista pöydillä tai sukista lattioilla. En halua luoda mitättömiä riidanaiheita, kun oikeitakin löytyy. Tartun vain oikeisiin meidän elämää mielestäni vakavasti koskettaviin tekijöihin. Sellaisiin asioihin, joista minulle tulee todella paha olo.



Millainen olen riitelijänä?

Riitelijänä olen impulsiivinen ja voisin yrittää miettiä hetken, ennen kun anna tulla tuutista ulos. Olen myös ehdoton ja haluan välittömiä reaktioita ja vastauksia. Kaipaan vastakaikua, kommentointia, kärkästäkin sanaharkkaa. Usein saatan ajatella, että Martti on nyt tahallaan halunnut loukata minua jne. vaikka asia ei mene niin. Nytkin, kun rauhassa ajattelen, tiedän ettei Martti koskaan tee mitään tahallaan loukatakseen minua, suurin osa sanomisistani johtuu siitä, että Martti on ajattelematon tekemisissään.



Martti ei ikinä ole riidan aloittajana, ei ole aloittanut riitaa kertaakaan näiden pian 13 vuoden aikana. Tai en ainakaan muista sellaista hetkeä. En tiedä ollenkaan onko tämä hyvä vai huono asia. Olisipa jännää, jos Martti jonkun kerran pistäisi riidan pystyyn.

Toivoisin, että Martti antaisi minun riidellä ja kuuntelisi asiani loppuun keskeyttämättä. En haluaisi riidellä, mutta tuskin sellaista suhdetta onkaan, jossa kumpikin kumppani tajuaa toista täydellisesti eikä kumpikaan aiheuta tahattomasti mitään sellaisia tilanteita, joista ei syntyisi edes sanaharkkaa. Riitelyn avulla oppii myös hyvin tuntemaan toista ja toisen luonteenpiirteitä. Hyvässä parisuhteessa tulisi uskaltaa riidellä, se puhdistaa ilmaa.

3. harjoite: Riitely

Riitely kuuluu osana ihmissuhteeseen. Kun se tapahtuu rakentavasti, sen voi nähdä yhteistä perhekulttuuria hiovana ja suhdetta lujittavana tekijänä. Miten sinä näet riitelyn?

Mieti, mikä saa sinut riitelemään. Kirjaa mahdollisimman monta syytä: Riitelen, koska…
Mieti, miksi riitelet. Riitelen, koska minusta tuntuu, että… Kirjaa taas mahdollisimman monta huomiota. Mieti, miten riitelet. Kun riitelen, teen/sanon/toimin…. Tee yksityiskohtaisia tarkkoja havaintoja.

Kun olet tehnyt edellä mainitun, tarkastele löytämiäsi selityksiä. Millaisia sytykkeitä riitaan löydät ja millaisia keinoja keksit ratkaista tilanteet toisin. Sillä usein arjessa riidat syntyvät sellaisista tekijöistä, joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä itse riidan aiheen kanssa; ärsyyntyminen väärin puristetusta hammastahnatuubista kertoo ehkä enemmän omasta väsymisestäsi, hallinnan halustasi, pyrkimyksestä kauniiseen ja siistiin kotiin… Kun näihin riidan takana pälyileviin syihin pääsee kiinni, pystyy löytämään uusia tapoja ratkaista asiat.

Riitely voi olla myös varageneraattori, jotta pysyisi itse toimintakykyisenä ja venyisi arjen vaatimusten yli. Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä elämässä pitäisi muuttua, jotta riitelyyn ei tarvitsisi enää turvautua. Riitely voi puhdistaa, avata uusia näkymiä, toisaalta se sitoo energiaa, kuluttaa ja syö voimat.

Keskity tehtävässä itseesi ja omiin tapoihisi, ajatuksiisi ja näkemyksiisi. Älä puolustele itseäsi, äläkä kumppaniasi. Ole rehellinen itsellesi.

Tähän harjoitteeseen pyydetään osallistujilta vastauksia tiistain 26.4. aikana. Tämän viestin kommenteissa kuka tahansa voi ottaa kantaa riitelyyn: Miten teillä riidellään? Oletteko oppineet jonkun hyvän keinon, millä tehdä riidoista vähemmän ahdistavia? Millaisia tuntemuksia riitelymotiivien miettiminen herättää?

Lue kurssilaisten havaintoja riitelytottumuksistaan

Tutustu Olotilasta löytyvään Anne Karppisen kirjoitukseen Riitele rakastaen.

Kysy, kerro, kommentoi!

Kaikki ovat tervetulleita kommentoimaan mitä tahansa tältä sivustolta löytyvää juttua, mutta jos tuntuu, ettei sopivaa kommentointipaikkaa tahdo löytyä, voit ilmaista näkemyksesi tämän postauksen perään.

Voit siis kommentoida mitä tahansa parisuhteisiin tai kurssiin liittyvää teemaa tai esittää kysymyksiä ja toiveita osallistujille, valmentajille tai muille lukijoille. Komenttien jättäminen ei edellytä rekisteröitymistä.

Harjoite 2: Mia ja Ali

2. harjoitteeseen (Ilahduttaminen) liittyvä raportti:

Elämäniloa tuovat puolison huomaavaisuus, aurinkoinen ilma, kivojen asioiden odottaminen tulevaisuudessa, ystävien tapaaminen, oman tyttären kanssa touhuilu, miehen huumori, siisti koti...

Viikonloppuna ilahdutin miestäni siivoamalla kotia, kävimme yhdessä kävelyllä ja hoidimme yhdessä vauvaa. Miehelleni on kehittymässä lämmin suhde tyttärensä kanssa ja olen siitä hyvin iloinen. Nautimme katsella kun vauva kasvaa. Tiukan taloudellisen tilanteemme takia jätin tekemättä jotain hankintoja itselleni. Se myös ilahdutti miestäni. :)

Mia

Harjoite 2: Mia ja Mika

2. harjoitteeseen (Ilahduttaminen) liittyvä raportti:


Mika:


1. Nautin siitä, kun on saanut urheilla ulkona niin että hiki lentää ja tulen kotiovesta sisään. Olo on energinen ja fiilis hikisenä hyvä. Nautin myös siitä, kun juhlimme kunnolla: niin kuin tuli juhlittua opsikeluaikana; ei huolen häivää ja nokka kohti tanssilattiaa niin että laulu raikaa.

Elämäniloa tulee myös arjen sujumisesta. Iso osa arjen sujumista on myös se, että päivittäisrutiinit ovat hallinnassa ja päivä sujuu. Hyvä ruoka, sauna ja rauhallinen hetki television ääressä ovat myös kivoja asioita. Kunnon läheinen hetki illalla rakkaan vaimon kanssa lasten nukkumaan menon jälkeen kruunaa päivän!

Nautin  siitä, kun lapsemme oppivat uusia asioita. Elämäniloa tuo kun lapsemme oppii ajamaan pyörällä, oppii kuorimaan itse omenan, voitelemaan leivän, pumppaamaan jalkapalloon ilman tai kun lapsemme oppivat lukemaan. Viimeisin ilonaihe oli se, kun lapsemme kävi itse hakemassa pajun vitsan, korosteli sen, kävi virpomassa ja oli tyytyväinen kun sai pääsiäismunan!

Myös tänään kotona syömämme lammasmakkara  maistui hyvältä! Nautin suuresti perheemme Lapin lomasta. Laskettelu ja hiihto raikkaassa ulkoilmassa oli hienoa. Nauttisin varmasti myös perheemme matkasta johonkin lämpimään, jossa voisimme kokea koko perheen voimin uusia asioita...tai ehkä vain polskia lasten kanssa uima-altaalla!

2. Rakkaani arvostaa sitä, kun hän saa vapaata aikaa, kun teen hänelle ja koko perheelle ruokaa ja onnistun siinä. Rakkaani arvostaa myös tavallista rauhallista elämää, jossa ei ole liikaa aktiviteettejä. Minun pitäisi osata rauhoittaa elämää ja päivittäista rytmiä. Jostakin ihmeen syystä tahdon kuitenkin tehdä paljon töitä ja järjestää lapsillemme paljon harrastuksiin liittyviä aktiviteetttejä? Kun ajattelen asiaa juuri nyt, en ymmärrä miksi näin on? Miksi en osaa hiljentää vauhti ja ottaa rennommin?

Rakkaani tahtoisi myös enemmän hemmottelua...kukkia, pieniä kauniitaa asioita ja kehuja arjen tuoksinassa. MIksi en näitä tee? Tekosyy on se, että olen muka väsynyt, rasittunut ja en jaksa. Energiaa pitäisi olla  enemmän hemmotella vaimoa.

Vaimo arvostaisi myös, että hänellä olisi enemmä aikaa itselleen. Nimenomaan vapaa-aikaa. Miksi en sitä hänelle pysty lisää järjestämään? En tiedä? Työ ja lasten harrasyikset vievät liikaa aikaa, ajatuksia ja energiaa, mikä on pois vaimon vapaa-ajasta. Vaimo saa joka ilta hyvänyön pusun ja aamulla myös Tämä on tärkeä "rutiini" ja merkki siitä, että olemme parisuhteessa, vaikkakin arki alkaa heti aamusta!    

Mia:

1. Rakastan rentoa oloa ilman kritiikkiä ihan arjen omaa iloa. Tykkään mennä ja tulla ja sosialisoida paljon erilaisten ihanien ihmisten kanssa, joita ympärillämme on.

Jostain syystä mua ahdistaa, että kaikki menee tiukan kaavan mukaan: aamulla pojat ja itse valmiiksi, töistä hakemaan osa pojista, laita ruokaa, vie joku pojista harkkoihin, kiiruhda kotiin, iltapalat pöytään ja nukkumaan ja huomenna sama alusta. Siinä sivussa sitten pyykit ja muut. Eli kaipaan joustavuutta, että jotkut illat on pyhitetty yhdessäololle ja toiset sitten, että tehdään mitä ikinä huvittaa: vaikka mennään koko perhe keilaamaan tai tapaamaan ystäviä tms.

Näiden lisäksi voisin listata muita tärkeitä asioita:

Meren äärellä oleilu: 1 h ->

Yhteinen aamiainen koko perheen kesken: 0,5 h

Käydä kahvilla kahvilassa yksin tai jonkun kanssa 0,5 h-1 h

Fyysinen kunto: jumppa/kävely/pyöräily 1 h

Oma aika: silloin tällöin vapaa päivä/ jopa vkonloppu

Parisuhdeaika: ravintolailta 4 h

Puhelu hyvälle ystävälle: 0,5 h-1 h

Lukeminen: 1-2 h

Kalastus perheen kanssa samassa soutuveneessä 2-5 h :)

Haastellisimpia asioita mulle on rutiinit ja se, että pitäisi rauhoittua kokonaan ulos sosiaalisesta elämästä; esim. mökillä jostain syystä tekee mieli tehdä jotain joka pv, poistua ihmisten ilmoille tms. En ymmärrä mistä tämmöinen voi juontua? 

2. Mika nauttii mökkeilystä ;) ja varmasti siitä, että jonakin viikonlopun aamuna valmistaisin hänelle mielettömän ihanan ja runsaan aamiaisen. Hän nauttii myös menemisestä ja tekemisestä. Joten hän varmasti ilahtuisi jos voisimme tehdä jotain urheilullista yhdessä ja veisin hänet vaikka syömään jonnekin. Kuitenkin eniten uskon Mikan nauttivan luonnosta, linnun laulusta ja urheilusta. 

Uskon, että kuorsauksen "estolaite" myös helpottaisi elämää ja voisimme arjen keskellä pötkötellä sängyssä ennen nukkumaan menoa ja herätessä.

Myös arjessa huomiointi tekee varmasti miehelle hyvää, voisin kuunnella häntä enemmän ja olla enemmän tietoinen hänen elämässään tapahtuvista asioista. Jostain syystä aina vähän dissaan tätä puolta?!...

Läsnäolemisen jalo taito, perheen hemmottelu hyvällä ruoalla, fyysinen läheisyys varmasti olisivat Mikalle arjessa ilahtumista :)

Harjoite 2: Simo ja Nelli

2. harjoitteeseen (Ilahduttaminen) liittyvä raportti:

Simo teki tehtävän ensimmäisen osan ja mietti mitkä asiat tuovat elämäniloa:

-Moottoripyöräily 2h
-Purjehdus 4h
-Golf 10 h
-Lasten kanssa harrastaminen (uinti, ulkoilu, retkeily jne) 2 h
-Rakentaminen 3 h
-Puutarhassa touhuaminen 2 h
-Ystävät 2 h
-Ravintolat 2 h
-Matkat olis mukavia 1 vko
-Metsästys 5 h
-Kavereiden kanssa kahvilla käyminen 2 h
-Pyöräily 1-2 h
-Sulkapallo 1 h
-Kalastus 4-6 h

Nellin osuus oli ilahduttaa Simoa viikonlopun aikana:

Tehtävä sattui hieman huonoon viikonloppuun, koska ehdin olla tosi vähän kotona viikonlopun aikana. Yritin kuitenkin sitten sen pienen ajan keksiä jotain mukavia juttuja, jotka ovat tärkeitä Simolle. Toin hänelle kassillisen ruotsalaisia herkkuja Ikean tuliaisina ja muutenkin sisustustavaraa ja huonekaluja kotiin. Simokin tykkää kodin laittamisesta ja ajattelin, että tällä tavalla saadaan kotiin lisää viihtyisyyttä, siivoilin myös hieman, minkä jaksoin. Tein lauantai-iltana ruokaa, jota Simo oli pitkään toivonut. Vietimme yhdessä aikaa ulkona lasten kanssa leikkien. Sunnuntai aamulla nousin aikaisin ylös sängystä tekemään Simolle kunnon aamiasta croissanteineen päivineen.

Minun piti kuitenkin sunnuntaina lähteä puoliltapäivin koulutusmatkalle ja tiukka aikataulu kiristi hieman tunnelmaa ja tietenkin se, että taas Simo joutui melkein yksin hoitamaan flunssaisia lapsia koko viikonlopun. Fyysistä läheisyyttä ei juurikaan saatu aikaiseksi ja se jäi vähän molempia "nakertamaan".

Toivottavasti tätä ilahduttamista kuitenkin jatkettaisiin molemmin puolin....

Nelli ja Simo

Harjoite 2: Martti ja Anna

2. harjoitteeseen (Ilahduttaminen) liittyvä raportti:


Mikä minulle tuottaa iloa?

Anna:

Minulle elämäniloa tuottavat hyvinkin pienet ja arkiset asiat. Pysähdyn usein nauttimaan hetkistä; kupillinen lempiteetäni, yksinäinen hetki saunassa, juuri puunattu asunto, eilisen Kauniit ja Rohkeat pikakelauksella, oma hiljainen hetki vauvan juuri nukahdettua päiväunille, vauvantuoksu, nukkuvan lapsen viattomuus, jalkahieronta, ilon tuottaminen toiselle, toisten auttaminen, puhdas pyykki, kädestä pitäminen, suukko. Näitä on lukuisia, iloa voi löytää lähes mistä vaan, jos haluaa ja pysähtyy katsomaan ympärilleen. Aika paljon tässä elämässä on kiinni asenteista. Näitä edellä luettelemiani asioita minulla on jo mahdollisuus löytää elämässäni ja mielestäni löydänkin. Toki vielä enemmän voisin elää tässä hetkessä, joskus on päiviä, jotka vaan haluaa suorittaa alta pois. Se on sääli.

Nautin toki suuremmistakin asioista kuten meille molemmille läheisestä matkustelusta, illanistujaisista, teatteriesityksistä, liikunnasta ja mökkireissuista. Jokainen päivä on kuitenkin täynnä mahdollisuuksia iloita, vaikka se olisi vain jokin ohikiitävä hetki. On valintakysymys, pysähtyykö niistä nauttimaan. Ei tarvitse odottaa viikko- tai kuukausitolkulla jotain teittyä tapahtumaa, jotta saisi kokea jotain iloista ja neutinnollista. Kyllä se ilo ja onni on tässä ja nyt. Tämähän voi olla viimeinen päiväni, miksi vähättelisin pienintäkään hymyn aihetta? Helpompaa tosin sanoa sen tässä, kuin konkreettisesti toteuttaa tätä neuvoa.

Matkustelu ja sitä kautta saavutettavat ilot ja kokemukset ovat todella tärkeäitä, mutta olen ajatellut niitä lähinnä elämän sisällön rikastuttajina, vaikka tuovathan ne paljon myös elämäniloa. Kyllä ne arkiset jutut ovat elämänilon tuojina niitä tärkeimpiä juttuja. Jos arjessa ei osaa tai pysty iloitsemaan, ei niillä isoilla safarireissuilla ole mitään merkitystä. Arjesta kuitenkin kostuu se suurin osa meidän jokaisen elämää.

Minua on aika helppo ilahduttaa, rahaakaan ei juuri tarvita. Koska huomaan koko ajan ilahduttamisen mahdollisuuksia, joita Martti jättää käyttämättä, koen ehkä ettei hän haluakaan ilahduttaa. Vaikka tiedän kyllä, ettei se niin mene, hän ei vaan huomaa asioita kuten minä. Hän ei luultavasti koe samoja asioita ilahduttavina. Siksi minun pitäisi useammin avata suuni ja kertoa ääneen, mitä minä kaipaan.

Martti:
Minä saan elämän iloa jalkapallon katsomisesta sekä pelaamisesta. Matkustaminen on hyvin lähellä sydäntäni. Saan iloa vaimoni ja lapseni hymyistä, hyvästä ruuasta ja juomasta, kävelemisestä ulkona tuulisella ilmalla ja saunomisesta oman mökkimme saunassa kynttilänvalossa.

Mistä toinen pitää? Ilahduta kumppaniasi!

Anna:

Martti saa iloa konkreettisemmista asioista, kuten jalkapallosta, joka on hänelle hyvin lähellä sydäntä. Annan hänen harrastaa sitä useanakin iltana viikossa ja pelit vielä päälle, vaikka kotonakin olisi tekemistä ja minäkin ehkä kaipaisin enemmän omaa aikaa, aikaa harrastuksilleni. Martti rakastaa hyvää ruokaa ja musiikkia. Nukkuminen on myös hänen mielestään ihanaa puuhaa, varsinkin viikonloppuaamuina, kun toivoisin hänen jo nousevan puuhailemaan minun ja lapsensa kanssa ;). Luulen Martin myös nauttivan ajastaan meidän perheen kesken, niin hän toki sanookin, mutta kyllä hän taitaa ihan oikestikin siitä tykätä. Hän on aikamoinen sokerihiiri, tykkää makesta ja aina pitää olla jotain hyvää kaapissa. Yleensä hän voi luottaa siihen, että olen huolehtinut jäätelöä pakkaseen tai lempi keksejä alakaappiin Martti nauttii tuulisista ilmoista, mitä itse en voi käsittää, heh. Hän myös nauttii istua mökkisaunassa kynttilänvalossa, niin nautin kyllä minäkin.

Viikonlopun aikana emme oikeastaan kovin erityisesti yrittäneet ilahduttaa toisiamme. Tavallaan vaan sovimme, että nyt vietetään yhdessä mahdollisimman kiva viikonloppu, nautitaan ja nauretaan. Lopulta viikonloppu onnistui ja tänään todettiinkin, että olipa mukavaa. Pidettiin jopa parikin elokuvailtaa, herkuteltiin, Martti hieroi jalkojani ja minä kannoin herkkuja pöytään. Laitoin meille ihanan aamiaisen sunnuntaina, istuttiin pöydässä pitkään ja juteltiin vaikka mistä. Tehtiin vaunulenkkejä aurinkoisessa säässä, käytiin kahvilla ja mummolassa, Martti siivosi :), vietimme aikaa vauvamme kanssa jne. Minulla oli päällimmäisenä mielessä, miten voisin tehdä tästä viikonlopusta ihanan kaikin puolin. Yritin olla mahdollisimman iloinen, positiivinen, leppoisa. Mielestäni oli onnistunut viikonloppu, näitä tilaan lisää!

Martti:

Anna saa iloa kukista, hieronnasta, pitkistä kävelyistä, siitä että pidän häntä joskus kädestä, kun kuljemme yhdessä. Hän saa myös iloa siitä, kun autan häntä sivoamisessa. Anna nauttii lapsestamme ja siitä, että vietämme aikaa yhdessä perheenä. Anna tykkää hyvästä ruuasta , hyvistä elokuvista, musiikista, valokuvaamisesta, maalaamisesta ja liikkumisesta.

Vietimme mukavan ja iloisen viikonlopun yhdessä perheenä ilman sen kummemmin toisen ilahduttaminen jatkuvasti mielessä. Imuroin lauantaina, hieroin Annan jalkoja ja hartioita, olin läsnä, kävimme kävelylenkeillä ja juttelimme paljon. Oli ihana viikonloppu kaikinpuolin.

2. harjoite: Ilahduttaminen

Elämäniloa ja ilahduttamista. Kukkanen hansikaslokerossa, yhteiset tutkimusmatkat maaseudulle, seikkailut ulkomailla.. Alkuaikoina parisuhteessa on useimmilla paljon huomaavaisuutta, romanttisia yhteisiä hetkiä, toisen ilahduttamista pienillä asioilla. Mihin ne niin helposti matkan varrella jäävät? Nyt siis haetaan lisää iloa, kepeyttä, naurua ja hauskuutta elämään!

Tehtävä on kaksiosainen:

1. Ensin sinä: keksi niitä asioita, jotka tuovat sinulle elämäniloa. Jaottele niitä ryhmiin sen mukaan, kuinka kauan aikaa niihin menee, esim. Afrikan-safari 2 viikkoa, zumba puolitoistatuntia, komediasarja tv:stä puoli tuntia, jäätelön syöminen puistonpenkillä 15 minuuttia. Jos elämä on täyttä, keskity keksimään niitä iloa tuovia asioita, joiden tekemiseen ei mene kauan. Etsi ja löydä myös niitä asioita, mitä elämässäsi jo nyt on ja nauti jokaisesta kaikilla aisteilla - alkaen kakkavaippojen hajusta kumppanin parran karheuteen tai hiusten silkkisyyteen. Miltä tuntuu olla elossa?

2. Sitten kumppani: Parhaissa parisuhteissa näyttää kuin siinä lähes kilpailtaisiin siitä, kumpi keksii lisää tapoja palvella ja ilahduttaa toista. Käytä koko viikonloppu jokainen mahdollinen tilaisuus toisen ilahduttamiseen. Ole kuin salainen ystävä: älä odota kiitosta ja kehuja, vaan yritä vilpittömästi miettiä, mistä juuri minun rakkaimpani voisi ilahtua, mikä tekisi hänen elämänsä vähän helpommaksi tai hauskemmaksi. Ja muista, että nyt on kyseessä se, mitä kumppanisi arvostaa, et sinä. Eli vaikka itse kuinka pitäisit lätkämatsin katsomisesta kavereiden kanssa, niin ehkä rakkaasi arvostaakin enemmän puhdasta kotia. Anna se siis aarteellesi! Tee tämä harjoitus, vaikka kumppanisi ei osallistuisikaan. Kun puolet suhteessa muuttuu, se muuttaa kokonaisuutta.

Kurssilaisten on pyydetty tekemään tämä harjoite maanantaihin 18.4. mennessä. Kaikki (muutkin kuin kurssilaiset) saavat kommentoida harjoitetta tai sen herättämiä reaktioita joko tämän tekstin kommentteihin tai osallistujien viestien perään!

Lue myös Olotilasta löytyvä Mia Halosen kirjoitus Palvele puolisoasi!

Harjoite 1: Mia ja Ali

1. harjoitteeseen (Tavoitteen määrittäminen) liittyvä raportti:

Ihanneparisuhde minulle on turvallinen, huolehtiva ja rakkaudellinen. Molemmat kumppanit ovat sinut itsensä kanssa ja aikuisella tavalla kehittyneitä huolehtimaan itsestään ja läheisistään. Samaan aikaan he ovat myös joustavia ja tilannetajuisia ja pystyvät elämään hetkessä avoimina elämälle.

Ihannesuhteessa ollaan tietysti uskollisia toisilleen ja opetellaan olemaan hyviä puolisoita. Asioista jutellaan ja toisen näkemykset otetaan huomioon vaikka niitä ei hyväksyisikään

Tavoitteet:
-avoin keskustelu, en menetä hermojani
-osoitan rakkautta miehelleni tavalla, jota tiedän hänen arvostavan

Mia

Harjoite 1: Anna ja Martti

1. harjoitteeseen (Tavoitteen määrittäminen) liittyvä raportti:


Annan ihanneparisuhde:

Ihanneparisuhteessani kumppanini huomioisi minua joka päivä jollakin tavalla. Niin, että joka päivä muistaisin, että olen toiselle tärkeä enkä ole vain itsestäänselvyys. En tarkoita mitään jatkuvaa todistelua vaan vilpittömiä omasta sydämestä kumpuavia eleitä arjen keskellä. Ihanneparisuhteessani kokisin, että pyykkäystänini, siivoamistani, ruuanlaittoani, kauppakassien raahaamista ja lapsen hoitamista lähes 24/7 ei pidettäisi itsestäänselvyytenä vaan saisin näistä kiitosta. En tietenkään tee näitä asioita siksi, että joku olisi minulle jatkuvassa kiitollisuudenvelassa, mutta kyllä vilpitön kiittäminen lämmittäisi sydäntäni.

Ihanneparisuhteessani kumppanini näkisi välillä vaivaa minun vuokseni, hän keksisi kenties jotain yllätävää ja suloista ihan vain siksi, että olen hänelle niin tärkeä ja rakas. Tämän ei tarvitse olla rakkauskirjettä kummoisempi, sänkyyn kannettu aamupala tai se, että saisinkin yllättäen nukkua aamulla pitkään heräten vihdoin valmiiksi katettuun aamupalapöytään ajavat saman asian. Spontaanit eleet ja teot kuuluisivat myöskin ihanneparisuhteeseeni. Halaukseen rutistaminen ihan yllättäen, suudelma ruokakaupan hyllyjen välissä tai vaikka kuppi kuumaa kaakaota valmiina odottamassa olohuoneen pöydällä, kun tulen suihkusta. Pieniä eleitä siis, mutta niin tärkeitä muistuttamaan, että olen tärkeä ja kuljen toisen ajatuksissa koko ajan. Haluaisin, että minulla olisi aina se tunne, että minun hyvinvointini ja jaksamiseni olisivat jollain tavalla etusijalla kumppanini ajatuksissa.

Ihanneparisuhteessa minua kannustettaisin pitämään unelmistani kiinni, sanottaisiin ajatuksilleni ja suunnitelmilleni mielummin "ehkä" kun "ei". Minulla olisi tunne, että unelmani voisivat joskus toteutua, että voisin joskus saada oman talon ja kasvimaan, omenapuita ja rätisevän takkatulen.

Unelmieni parisuhteesta ei koskaan loppuisi nauru, hellyys, läheisyys eikä kunnioitus toista kohtaan. Unelmieni parisuhteessa minun ei koskaan tarvitisis pelätä sitä, että minä ihmisenä tai minun hyvinvointini olisi kakkossijalla jollekin muulle asialle. Perhe tulisi aina ennen muuta, kaikki muu olisi toissijaista.

Annan tavoitteet:

1. opettelen kiittämään enemmän myös itse
2. yritän lisätä spontaaneja huomionosoituksia
3. yritän reagoida epämiellyttäviin yllätyksiin (esim. lyhyellä varoitusajalla ilmaantuvat Martin yllättävät työmatkat) hillitymmin, lasken ensin vaikka kymmeneen tai menen kylmään suihkuun seisomaan

Martin ihanneparisuhde:
Ihanneparisuhteessa sponttanius olisi arkea. Päätöksiä tehtäisiin nopeasti vaikkakin ne eivät aina toisi toivottua tulosta. Ihanneparisuhteessani asuisimme isossa miljoona kaupungissa kivassa kerrostaloasunnossa, olisi hyviä ravintoloita, kivoja puistoja sekä paljon erilaista tekemistä vaikka joka päivälle. Ihanneparisuhteessani en olisi ainainen ei mies vaan uskaltaisin unelmoida asioista vaikkakin ne voisivat olla tavoitettamattomissa. Ihanneparisuhteessani eläisin yhtä päivää kerrallaan, nauttisin jokaisesta päivästä enkä miettisi aina tulevaa. Ihanneparisuhteessani arvostaisin sitä mitä minulla on ja näyttäisin sen myös. Ihanneparisuhteessani osaisin priorisoida asiat paremmin.

Martin tavoitteet:

1. Kun olen kotona, haluan olla enemmän läsnä.
2. Kertoa useammin vaimolleni kuinka tärkeä hän ja lapseni on minulle.
3. Osata samaistua sekä ymmärtää vaimoni arkea paremmin.

Anna ja Martti

Harjoite 1: Mia ja Mika

1. harjoitteeseen (Tavoitteen määrittäminen) liittyvä raportti:


Mia:

Parisuhde parhaimmillaan on toista tukeva, kunnioittava. Ihannetilanteessa mies on maskuliininen, käyttäytyy naista kohtaan suojaavasti ja itsevarmasti. Elämä sisältäisi myös erotiikkaa vaikka arjessa olisivatkin pienillä eleillä toteutettu. Toivoisin tuntevani olevan rakastettu ja hyväksytty. Turvallisuus on myös tärkeä näkökulma itselle, että voi luottaa toiseen eikä tarvitse pelätä pettämisiä tms.

 Olen itse tyypiltäni illan virkku ja aamun torkku. Arvostan rauhallisia aamuja, jolloin saan keitellä kahvit ja syödä aamupalaa rauhassa. Sitten ihana kuuma suihku päälle ja pikku hiljaa kohti päivän seikkailuja. Aamuisin en kaipaa ketään vierelleni ennenkuin kahvikuppi on juotuna ja olen täysin hereillä. Siinä saattaa hyvinkin mennä puolikin tuntia :)

Olen itsekin pohtinut paljon parisuhteen vaiheita ja uskon, että yli 10 v yhdessäolon jälkeen sitä hakee sekä itsensä että parisuhteen rajoja. Mitä itse haluaa, miten haluaa tehdä. Ainakin itse olen hakenut omaa paikkaani vimmatusti, vaihtanut alaa ja vaikka sun mitä. Kuitenkin olen päätynyt omaan sisäiseen rauhaan ja siihen, että saan tehdä jotain mikä tuottaa minulle mielihyvää ja mitä kohtaan tunnen intohimoa. Jostain syystä intohimoni kohdistuu siihen, että voisin työkseni auttaa muita ihmisiä ja hakea lisää tietoa kaikesta mielenkiintoisesta.

Tässä, kun näitä asioita listaan niin sinällään parisuhteeni täyttää monia näistä kriteereistä. Mika antaa minulle vapauksia opiskella ja muutenkin molemmat saa tulla miten haluaa näissä tämän elämän puitteissa. Meillä on 4 lasta ja heidän harrastuksensa jne.

Yksi ihanneasioistani parisuhteessa on henkinen yhteys, että mies ymmärtää mistä puhun, kun puhun jostain minulle tärkeästä aiheesta. Hän osaa empatisoida puheissaan ja lempeästi yhdessä löytää ratkaisukeinoja. Tietynlainen tunneäly. Tämä on itselleni todella tärkeää ja aika usein tuntuu, että emme ainakaan ihan samalla tavalla koe mieheni kanssa tätä puolta. Ehkä se johtuu myös taustastani, kun itse olen elänyt koko elämäni tuntosarvet koholla ja varuillaan, että sitä aistii tosi nopeasti erilaisia tunnelmia. Ehkä liikaakin.

Usein olen miettinyt, että myös mulla on paljon opittavaa Mikalta: elämää ei pidä ottaa liian vakasti, ollaan rennosti, ei mietitä/ vatvota asioita liikaa, antaa mennä vaan ...

Suhteeseeni valitsen itselleni työstettäväksi läheisyyden lisäämisen, toisen huomioimisen ja koskettamisen henkisesti ja fyysisesti ja naurun. Haluan nauraa niin, että tanteereet raikuu. Teen sitä paljon ystävieni ja työkavereideni kanssa niin miksen aviopuolisoni kanssa?

--------------------------------------------------
 
Mika:

Hyvä parisuhde alkaa joka aamu hymyllä. On kiva herätä tähän päivään..tämä päivä on nyt ja tässä! Aurinko paistaa aamuisin ja tunnen raikkaan aamun heräävän tunteen aamulenkin aikana! Vau... tämä on mahtava startti päivälle jonka saamme jakaa kanssasi rakkaani...olen täynnä intohimoa elämään ja tähän päivään! Ihanaa kun sinäkin olet!

On ihanaa kun kotonamme on tänään niin siistin harmoonista ja aktiivinen tarmokkuus leijailee kotonamme ja suhteemme on täynnä positiivista virtaa. Tänään eletään täysillä ja pistetään menemään! Ei muuta kuin nokka eteenpäin! On ihanaa kun rakkaani olet niin elämänmyönteinen ja tahdot lähteä kohti tätä päivää täysin rinnoin!

Kun tulemme töistä, niin tapaamme jälleen kotona! On taas kiva nähdä kotonamme, jossa ruoan tuoksu leijuu ja saamme nauttia juuri tämän päivän illallisen yhdessä! Juuri me kaksi! Tai ehkä tänään on se päivä kun menemme ulos syömään...Vau miten hyvää ruokaa! On ihana touhuta kotona illallisen jälkeen ja harrastella yhdessä ja perheen kanssa! ja illalla on ihana kertoa sinulle miten ihanaa oli elää tämä päivä,,,sinun kanssasi!

Se mitä toivon parisuhteelta on se, että kumpikin elää tässä ja nyt ja täysillä! Nautimme tästä hetkestä ja tästä päivästä! Nautimme elämästä sellaisena kuin se on! Jaamme tämän tunteen yhdessä emmekä anna minkään asian tulla häiritsemään tätä päivää! On ihanaa, että olemme molemmat niin aktiivisen positiivisia ja tahdomme nauttia juuri tästä hetkestä! Meillä molemmilla on heikkoutemme ja hyväksymme ne toisissamme. Heikkoudet ovat rikkautemme, josta ammennamme voimaa ja joita kumpikin meistä kehittää itsessään. Annamme toisillemme tilaa kehittää heikkouksiaan. Kun kehitymme heikkouksissamme, sse vahvistaa parisuhdettamme!

Hyvä parisuhde on sitä, että joka päivä on hyvä fiilis elää yhdessä tätä päivää luottaen toiseen!
 
Vaihe 2
Elämässä on liian paljon "tylsiä rasitteita". Niin perheen kanssa kuin työssä. Jos pystyisin vähentämään näitä rasitteita, se vapauttaisi aikaa nauttia tästä päivästä ja parisuhteesta tänään! Meillä kummallaakaan ei ole juurikaan omaa aikaa, ei omia harrastuksia eikä yhteisiä harrastuksia.

Olemme tänään suhteessamme liian etäisiä, että voisimme aidosti nauttia huomisesta aamusta! Perhe-elämän rasitus ja se, että nukumme eri huoneissa loitontaa meitä. Tarvitsisimme enemmän aikaa toisille ja sellaista yhdessäoloa, jossa hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme. Aitoa yhdessäoloa. Suurperheellisenä tämä ei ole helppoa.

Elämässämme meidän kahden välillä on liian paljon ristiriitaa esim. ravinnon, rokotusten ym. suhteen. En tahtoisi että nämä asiat tekevät välillemme muurin. Tahtoisin että tämä lasten myötä elämäämme tullut muuri kaatuisi ja elämä jatkuisi rennommissa merkeissä.

Jotenkin elämästä pitäisi osata tehdä helpompaa? On kuitenkin yllättävän vaikeaa kyetä luopumaan jostakin asiasta, jota pitää taai jota on joskun pitänyt tärkeänä? Jos osaisin luopua asioista helpommin niin saisin tilaa jollekin uudelle!

Harjoite 1: Pi ja Su

1. harjoitteeseen (Tavoitteen määrittäminen) liittyvä raportti:

Ei oikein löytynyt rauhallista hetkeä paneutua tehtävään, joten vedeltiin molemmat ranskalaisilla viivoilla "minkälainen on hyvä parisuhde".

Pi:
- ehdoton sitoutuminen parisuhteeseen ja sen toimivuuteen
- kumpikin kannustaa toidta ja iloitsee toisen saavutuksista
- rehellisyys
- kyky puhua kipeätkin asiat auki
- kyky kuunnella toista, aidosti
- tasapuolinen osallistuminen arjen pyöritykseen
- aito läsnäolo
- seksuaalisen kipinän ylläpito
- tukiverkko
- hassuttelu ja hauskanpito
- samankaltainen arvomaailma
- arki sujuu mutkattomasti
- selvät sävelet lasten kasvatukseen liittyen
- molemmat tuovat uusia tuulia suhteeseen
- yhteisiä ystäviä
- yhteinen harrastus
- omaa aikaa
- tuntee itsensä viehättäväksi ja halutuksi
- molemmilla tilaa kasvaa ja kehittyä
- toisen arvostus

Su:
- perustuu rakkaudelle
- molemmat ovat tasa-arvoisessa asemassa, myös seksin osalta (molemmat tekevät aloitteita)
- on hauskaa toisen seurassa ja voidaan hassutella, viihdytään
- voi puhua toiselle asiat vapaasti
- molemminpuolinen tuki ja kiinnostus toisen asioihin, pitää osoittaa kiinnostusta
- samankaltainen elämänkatsomus ja arvot
- arki toimii (tehdään tasapuolisesti)
- oma vapaus
- seksuaalinen kiinnostus ja osoitus siitä
- tulee toimeen toisen suvun ja ystävien kanssa

Tässä päällimmäiset :) aika nopeesti riipastiin kasaan, joten jos syvällisemmin lähtis pohtiin niin löytyis muitakin.

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen...

Jokainen meistä on kuullut Yö-yhtyeen hittibiisin – mutta oletko koskaan kuunnellut sen sanoja? Kaikki alkaa kivasti, peiton allakin on ihanaa – mutta eihän se lumi valkoisena pysy. Pian kaikki on rumaa kuin huhtikuinen puisto: sulavan lumen alta paljastuu kaikenlaista ikävää.

Kuinka monta kertaa olet kuullut, kun rakastuneelle sanotaan, että ei tuo kauan kestä, kohta alkaa arki? Tulee asuntolainat ja koliikkivauvat, työstressi ja yleinen tympiintyminen. Olen varmasti naiivi, mutta minä en usko, että ankea arkistuminen parisuhteessa on mikään luonnonlaki. Itsehän me valitsemme joka päivä asenteemme, sanamme, käytöksemme. Oma kumppanikin on ihan itse valittu. Kun kumppani kerran oli joskus valitsemisen arvoinen, niin miksi ei voisi todistaa itselleen, että valinta oli hyvä?

Ehkä tunnet vanhoja pareja, jotka vuosikymmenten jälkeen puhuvat toisistaan kunnioittavasti, kulkevat käsi kädessä ja laskevat leikkiä. Ja väitän, että heidän nuoruudessaan vastoinkäymiset olivat suurempia kuin meidän keskiverto-harminaiheet.

Hyvä uutinen kaikille meille malttamattomille: Samalla tavalla kun nyt voimme ruokailu- ja liikuntatottumuksillamme vaikuttaa vanhuuden fyysiseen kuntoomme, niin päivittäisillä pienillä teoilla voimme rakentaa rakastavaa vanhuuden parisuhdetta – ja nauttia siitä saman tien!

Mia

Harjoite 1: Simo ja Nelli

1. harjoitteeseen (Tavoitteen määrittäminen) liittyvä raportti:


Simon unelmaparisuhde:
Ei olisi turhanpäiväistä kinaamista pikkuasioista.
Olisi yhteisiä unelmia, vaikka ne eivät koskaan toteutuisikaan.
Olisi aikaa myös toteuttaa lasten unelmia.
Huomioida ja avustaa toista osapuolta.
Löydettäisiin yhteinen päivärytmi
Yhteinen sävel
Ei syytettäisi toisia ensimmäisenä
Nellillä olisi normaalit työajat

Lupaan kehittää itseäni seuraavissa asioissa:
1. Yritän huomioida toista enemmän
2. Kuuntelen mitä toisella on sanottavaa
3. Toisen syyttäminen pois päivittäisestä käytöstä

Nellin unelmaparisuhde:Maailman komein mies minulla jo onkin, eli sitä ei tarvitse enää toivoa. En havittele kuitenkaan kuuta taivaalta, vaan unelmaparisuhteeni muodostuu pienistä huomionosoituksista, tasavertaisesta osallistumisesta suhteen kehittämiseen ja ylläpitämiseen, ilosta, rakkaudesta ja luottamuksesta.

Voisimme istua hiljaa vierekkäin portailla auringonlaskua katsellen. Kokkaisimme yhdessä, siivoaisimme, myllertäisimme puutarhassa, viettäisimme aikaa yhdessä ystävien kanssa... Ohimennessään voisi toista hipaista ja katsoa hymyillen silmiin. Illalla saisi käpertyä toisen kainaloon nukkumaan. Pahan mielen yllätettyä toinen tulisi halaamaan ja saisi itkeä itkunsa tai purkaa pahanolonsa toisen tukiessa...

On tärkeää, että molemmat tuntisivat elävänsä, toteuttavansa tärkeäksi tuntemiaan asioita. Toisen mielipiteitä kuunneltaisiin ja kunniotettaisiin. Asioista osattaisiin keskustella rakentavasti, toinen toistaan syyttämättä.

Olisi aikaa niin kahdenkeskisiin hetkiin kuin perheenä yhdessäoloon. Pääsisi matkustelemaan ja näkemään niitä kaikkia kauniita paikkoja, jotka olivat tärkeitä jo suhteen alussa. Olisi myös sitä ihan omaa aikaa ja tilaa, omia harrastuksia ja ystäviä.

Nämä tuntuvat jotenkin niin tavallisilta toiveilta, että pitäisi olla itsestäänselvää, että kaikki nämä asiat toteutuisivat jo ihan arkipäivässäkin, mutta tällä hetkellä koen, että kaiken tämän eteen on todella ponnisteltava.

Lupaan kehittää itseäni seuraavissa asioissa:
1. Yritän olla aktiivisempi "kodinhoitaja" ja pihatöissä enemmän mukana.
2. Yritän vähentää hyökkäävää kommentointitapaani ja pitää joskus suuni kokonaan kiinni
3. Yritän joka päivä koskettaa jollain tavalla

Paljon muitakin tärkeitä asioita olisi mielessä, joita pitäisi omalla kohdalla kehittää, mutta jostain sitä on lähdettävä. Tiedän, että se ei ole helppoa ja minun pitää jossain osin itseni pakottaa.
 
Nelli ja Simo

Harjoite 1: Vahvero ja Heiverö

1. harjoitteeseen (Tavoitteen määrittäminen) liittyvä raportti:

Aika säännöllisesti teen harjoitusta, jonka nimi on "täydellinen päivä". Siis kuvittelen, millainen se olisi.

Koska akatemian 1. tehtävä tuntui jotenkin vaikealta, päätin analysoida aiemmin tekemieni mielikuvaharjoitusten satoa parisuhteen kannalta. Täydellisissä päivissäni on nimittäin aina samanlainen alku: Herään rauhassa aurinkoiseen aamuun ja hyvään oloon: olemus on kuosissa, on mukava nousta eikä tarvitse pelätä peiliä. Kiireetön tunnelma, aamukahvin keittely, aamu-ulkoilu leppoisasti. Olen omassa kodissani, omilla ehdoillani. Päivä ei ole loppuun asti suunniteltu. Joku on ehkä tulossa käymään, tai olen lähdössä jonnekin. Miten päivä aamuhetken jälkeen jatkuu, vaihtelee kulloisenkin haaveksimistilanteeni mukaan; mitä milloinkin koen tarvitsevani.

Parisuhteen kannalta tästä löytyi mielenkiintoista tietoa, kun pysähdyin tutkimaan täydellisen päivän hetkiä: mielikuvassani herään yksin, omaan tahtiini. Ei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Myöhemmin päivässä on tilaa kohtaamiselle ja intensiiviselle kanssakäymiselle toisen (puolison?) kanssa, mutta sen aika ei ole omassa aamuhetkessäni.

Mielikuvani tunnelma on vaalea, aurinkoinen, kirkas, odottava. Kaikki ei ole vielä tapahtunut, vaan jotakin kivaa on tulossa.

Aavistelen, että nyt minulle tärkeää parisuhteessani on erillisyys, että saamme olla kaksi erillistä ihmistä. Nuorena solmitussa suhteessa ja yhteen kasvamisessa on se pieni ahdistus, että toisesta tulee toisen jatke. On vain "me sitä ja me tätä". Sitä luulee tuntevansa toisen täydellisesti, ja tietävänsä, mitä "me" ajattelemme tai miten "me" päätämme. Tai mitä "me" tarvitsemme.

On mukavaa välillä riittää itselleen. Että ei koko ajan tarvitse toista saataville. Tähän minä olen nyt kasvanut, ja ehkä Heiverökin omalla tavallaan. Keikkatyö ja erillään asuminen ovat tehneet hyvää - emmehän kumpikaan ole koskaan asuneet muuten yksin, reitit ovat kulkeneet suoraan lapsuudenkodeista opiskelijakommuuneihin ja sieltä yhteiseen kotiin. Oma makuuhuone minulla oli viimeksi lukioiässä - nyt olisi työhuone, jota en kuitenkaan osaa käyttää. Tätäkin kirjoitan keittiön pöydän ääressä.

Vielä olen kuitenkin ärsyttävästi riippuvainen Heiveröstä: en ole löytänyt omaa harrastusta ja tekemistä, vaan yritän aina toisinaan ehdottaa meille jotain yhteistä harrastusta (mikä sekin tekisi ihan hyvää). Mikäköhän siinä on, että vaikka kiinnostun monenlaisista asioista, en saa aikaiseksi yksikseni aloittaa uutta? Tässä kaupungissa minulla ei kyllä ole kaveripiiriäkään, mikään ei vedä minua kotoa koneen äärestä virkistymään.

Mielikuvan päivä on joiltakin osin totta jo nykyään: päivärytmimme ovat töiden takia niin erilaiset, että kun minä herään, Heiverö on ollut jo toista tuntia työssään. Herään ja nousen siis yksin, yleensä arkisinkin kiireettömästi. On ihanaa, kun aamulla ei tarvitse olla valmis fyysiseen läheisyyteen, vaan saa ottaa oman tilansa.

Vielä en kuitenkaan asu sellaisessa paikassa, jossa olisin kotonani. Tämä asuminen tuntuu liikaa Heiverön säännöillä pyörivältä ja vaivalloiselta: meistä kahdesta hän on se, jota enemmän ahdistaa epäjärjestys. Itse yritän pinnistellä, että aina muistaisin laittaa kaapinovet kiinni, nostaisin kahvikupin pöydältä tiskialtaaseen ja muistaisin käyttää leipälautasta. Miten se voi olla minulle niin vaikeaa, Heiverö kysyy, enkä minä osaa vastata. En minä tiedä. En minä ole aina ollut tällainen. Joskus aiemmin minä asetin kodissamme kasapäin sääntöjä ja siisteysvaatimuksia ja Heiverö joutui ponnistelemaan. Vieläkin hän joidenkin kotitöiden kohdalla kitkerästi toteaa, ettei osaa tehdä niitä "oikein" (siis niin kuin minä haluaisin ne tehtävän).

Olisi ihanaa oman aamuhetken jälkeen kohdata omalta taholtaan tuleva puoliso, hyväntuulinen ja virkeä. Tehdä jotakin. Ja yllättyä, yllättää itsensäkin sillä, miten hyvä yhdessä on olla.


Työstettäväksi valitsen seuraavat:

1) Projekti "oma huone".

Se voi olla oman työhuoneen fyysinen haltuunotto tai jotenkin muuten oman tilan raivaaminen tähän asuntoon ja elämään. Ja Heiverölle sama: jokin tila (työhuone?) on hänen omansa, mutta osa tilasta on yhteistä, eikä kummankaan yksin hallitsemaa. Yhteisen tilan säännöistä pitää varmaan vieläkin keskustella (rakentavasti).

Sama projekti kohdistuu kalentereihin: oma tila omaan kalenteriin. Meillä haasteellista on lähinnä se, että yhteinen vapaa viikonloppu on ehkä kerran kuukaudessa, lomia emme vuosikausiin ole voineet pitää samaan aikaan. Paineet yhteiselle ajalle ovat suuremmat, omaa aikaa molemmilla on kai riittävästi.


2) Hyvinvointi.

Itse olen vuoden aikana panostanut omaan hyvinvointiini fyysisesti. Sen myötä olen alkanut myös tuulettaa pääkoppaa ja tajuta tämän kasvamiseni ja muutokseni myös sisäisesti. Toki elämässä on vielä paljon ratkottavaa, työkuvioiden ja sosiaalisen elämän suhteen: ne eivät tyydytä alkuunkaan. Mutta kaikki ajallaan, nyt eniten kaihertaa parisuhde.

Samaan aikaan harmittaa se, että Heiverö stressaa töistä, kokee uupumusta ja pettyy asioissa, joissa en voi auttaa. Ratkaisukeskeisenä ihmisenä olisin itse jo aikaa sitten vetänyt hänen tilanteessaan omat johtopäätökseni ja ottanut lopputilin, hakenut uutta työtä tai lähtenyt opiskelemaan. Turhauttaa seurata sivusta, kun toinen voi huonosti, fyysisesti ja muutenkin. Ei energiaa riitä parisuhteen raikastamiseen, jos on ihan jumissa työssään, ymmärrän kyllä. Mutta en haluaa odottaa eläkevuosiin asti, että Heiveröllä olisi aikaa ja jaksamista myös yhteisen elämämme kehittämiselle.

Mitä sitä voisi tehdä? Yksi vaihtoehto olisi puhaltaa peli poikki, asettaa itse omat rajansa: näin kauan voin odottaa, ja sitten en enää.

Tästä se alkaa!

Saimme mukavan pinon hakemuksia parisuhteenraikastamiskurssillemme - suuri kiitos kaikille hakemuksen lähttäneille! Monella kurssille valitulla ihmisellä on käynnissä varsin samantyyppisiä asioita elämässä: periaatteessa kaikki on ihan jees, mutta arjen kiireet ovat saaneet aikaan sen, että parisuhde on jäänyt sivuosaan. Nalkuttaminen ja tiuskiminen ovat astuneet kuvaan monilla, vaikka halu olla yhdessä ja parantaa suhdetta olisikin vahva.

Tässä he ovat, osallistujamme! Linkin takaa löytyy osallistujen tekemä kuvaus itsestään. He käyttävät peitenimiä, jotta voivat puhua suhteestaan avoimesti. Osallistujia pyydettiin paitsi kertomaan suhteestaan, myös muistelemaan esitehtävänä, mihin he toisissaan aikoinaan rakastuivat.

Mia ja Mika: “Lasten ollessa ihan pieniä, he sairastelivat kovasti ja se on vaikuttanut suhteeseemme jonkin verran" Tutustu Miaan ja Mikaan >

Anna ja Martti: “ Mies joutuu reissaamaan työn vuoksi ulkomailla ja joskus myös kotimaassa.” Tutustu Annaan ja Marttiin > 

Pi ja Su: “Silloin meille syntyikin yhteinen mielikuvitusmaailma, siis vitsejä joita vaan me tajutaan.” Tutustu Pihin ja Suhun >

Vahvero ja Heiverö: “Yhdessä olemme tyytyväisesti lapseton pariskunta, takana pian 10 avioliittovuotta - ja edessä kai 50, jos saamme elää. Ja jos sopeudun.” Tutustu Vahveroon ja Heiveröön >

Nelli ja Simo: “Tuntui hyvältä saada niin paljon huomiota toiselta, mitä Simolta sain.” Tutustu Nelliin ja Simoon >

Mia ja Ali: "Rakastamme toisiamme ja olemme onnellisia, mutta erilaiset kulttuuri- ja uskontotaustat tuovat ongelmia välillä." Tutustu Miaan ja Aliin >

Kurssin tarkoitus on, että nekin, jotka eivät kuulu viralliselle osallistujalistallemme, voivat suorittaa kurssin tehtäviä samaan tahtiin muiden kanssa ja kommentoida niiden herättämistä reaktioista tällä sivulla. Kaikki halukkaat ovat siis tervetulleita ottamaan askelen kohti raikkaampaa parisuhdetta!

Ensimmäisessä varsinaisessa harjoitteessa määritetään tavoitteet. Ne, jotka eivät kuulu ns. virallisiin osallistujiin, voivat kertoa omista kokemuksistaan esimerkiksi harjoitetehtävän lopussa kommenttikentässä. Myös kurssilaisten kokemusten kommentointi on enemmän kuin suotavaa.

1. harjoite: Tavoitteen määrittäminen

VAIHE 1:
Kerää tietoa siitä, mitä toivot, haluat ja tavoittelet. Mieti, millainen on parisuhteesi parhaimmillaan. Millaisena näet sen, kun kaikki on kohdallaan. Unelmoi! Luo siis itsellesi mielikuva ihanneparisuhteestasi, mitä kohti haluat mennä. Mielikuva ei ole riippuvainen todellisuudesta, siinä kaikki on mahdollista.

Varaa itsellesi rauhallinen hetki esimerkiksi lempituolissasi. Sulje silmäsi ja anna mielesi näyttää sinulle, mitä toivot ja mitä kohti haluat kulkea. Anna ajatustesi tulla ja mennä, tule niistä tietoiseksi, älä kuitenkaan jää niihin kiinni vaan anna kuvien jatkaa matkaansa ja tehdä tilaa uusille. Ole utelias. Tule tietoiseksi mahdollisesta sisäisestä puheestasi, mitä se kertoo unelmaparisuhteestasi. Millaisia tunnelmia, värejä tms. mielesi sinulle näyttää. Käytä tehtävään niin paljon aikaa kuin katsot sen tarvitsevan. Kirjaa havaintosi.

VAIHE 2:
Kun tavoitekuvasi on valmis, tunnista ja nimeä 2-3 asiaa, mitkä vaikuttavat tavoitteen toteutumiseen ja minkä kanssa haluat työskennellä. Sellaisia voivat olla esimerkiksi ”opin kehumaan puolisoani”, ”arvostan itseäni”, ”karsin elämääni kuormittavat turhat tekemiset”...

Kurssilaisten on pyydetty tekemään tämä harjoite torstaihin 14.4. mennessä.
Lue kurssilaisten vastauksia

Simo ja Nelli

Nelli: 39-vuotias nainen. Työskentelen hoito-alalla 3-vuorotöissä.

Simo: 44-vuotias mies, syntyjään ruotsalainen, asunut Suomessa 6 vuotta. Työskentelen sähköasentajana.

Lapset: Meillä on 2 lasta; poika 5 vuotta ja tyttö 3,5 vuotta. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Ensimmäisen vuoden matkustelimme Suomen ja Ruotsin väliä, kunnes Simo muutti Suomeen Nellin luokse. Kihloissa olemme olleet pian 6 vuotta.

Asumme omakotitalossa maaseudulla, muutamien kilometrien päässä Nellin vanhemmista. Perheeseen kuuluu lisäksi koira, 2 kissaa ja kilpikonna.
 
Missä ja miten tapasimme, mihin kumppanissa ihastuin ja sitten rakastuin, tiedänkö mihin kumppanini minussa rakastui?

Nelli: Tapasimme ensimmäisen kerran Ruotsissa Simon veljen 30 vuotisjuhlilla, ne olivat naamiaisjuhlat ja minä olin pukeutunut piruksi (hyvä ystäväni oli veljen kaveri ja hänen kauttaan saimme kutsun juhliin). Tässä vaiheessa seurustelin vielä toisen kanssa. Juttelimme jonkin verran Simon kanssa illan aikana. Juhlista poislähtiessämme huomasin Simon pitkät silmäykset, mutta en sitä sen kummemmin jäänyt miettimään. Pian minulla tuli ero kyseisen miehen kanssa. Noin puolentoista kuukauden kuluttua kohtasimme taas Simon kanssa hänen veljensä häissä, joihin pääsin taas ystäväni kautta. Siellä tapasin taas Simon ja hän pienessä huppelissa osoitti olevansa kovin kiinnostunut minusta. Meillä oli hauska ilta ja lähdimme jatkoille ystäväni asunnollle. Siellä ei kuitenkaan mitään suurempia tapahtunut. Seuraavana päivänä lähdin sukulaisteni luo. Olimme vaihtaneet puhelinnumerot ja aloitimme soittelun toisillemme.

Aluksi yritin pitää tunteeni kurissa, olin kuitenkin saanut edellisessä suhteessa siipeeni tosi pahasti, mutta pikkuhiljaa kuitenkin aloin ihastumaan Simoon ja vietimmekin tunteja toisensa perään Messengerin äärellä. Ensimmäiset kevään tapaamiset sujuivat tunnustelun merkeissä, mutta hiljalleen tunne muuttui ihastuksesta rakkaudeksi.

Tuntui hyvältä saada niin paljon huomiota toiselta, mitä Simolta sain. Tunsin todella itseni rakastetuksi. Kun hän esimerkiksi haki minua lentokentältä, oli hänellä äidin penkistä napattu kukka minulle hansikaslokerossa. Rakastin näitä pieniä huomionosoituksiaja romantiikkaa. Tunsin itseni myös kauniiksi hänen seurassaan. Luulen, että Simo rakastui minuun sen vuoksi, että olen avoin ja kova nauramaan.

Simo: Veljeni häissä näin... oikeastaan toista kertaa ja siitä se sitten alkoi. Ihastuin, koska hän oli avoin ja puhelias, kaunis ja iloinen. Hän näki minussa sen, että olen avoin, kiltti ja iloinen.

Mikä on ollut tunnetason liima, joka sai meidät yhteen ja pysymään yhdessä?

Nelli: Huomasin, että Simo on luottamuksen arvoinen mies, jolla on terveet elämäntavat ja arvot kohdillaan. Hän on lapsillemme paras mahdollinen isä. Tietenkin rakkaus ja kiintymys häntä kohtaan.

Simo: Rakkaus ja yhteiset suunnitelmat, jota olemme yhdessä yrittäneet toteuttaa.

Muistellaan alkuaikojen kivoja kokemuksia...

Nelli: Minulle on jäänyt mieleen alkuaikojen moottoripyörämatkat, kun Simo halusi esitellä minulle mitä ihanimpia maisemia ja paikkoja. Nautin myös rauhallisista kävelyistä ja keskusteluista. Myös kaikki ne pienet yllättävät romantiikan osoitukset ovat jääneet sydämeen. Hän saattoi lähettää minulle mitä kauneimpia kukkakimppuja ja otti itsestään hauskoja valokuvia, joita lähetteli minulle kännykällä tai sähköpostilla. Olemme tehneet yhdessä ihania pienijä matkoja ja nauttineet hyvästä ruuasta, kauniista paikoista ja toistemme seurasta. Tietenkin lasten syntymät ovat olleet ne kaikkein suurimmat ja rakkaimmat kokemukset yhdessäolon aikana.

Simo: Tehtiin yhteisiä reissuja, kierreltiin ja katseltiin eri paikkoja, kyläilyjä kavereiden luona.

Simo ja Nelli

Vahvero ja Heiverö

Vahvero (nainen): 32v

Heiverö (mies): 33v

Yhdessä: pian 10 v naimisissa

Lemmikit: Yrmeli ja Nyrsijä

Oma nimimerkkini on Vahvero, lisäksi teksteissä esiintyvät puolisoni Heiverö sekä kotieläimemme Yrmeli ja Nyrsiä. Nämä ovat keksimiäni ja vähäisessä käytössä olevia lempinimiä, tosin merkityksellisiä sellaisia. Heiverö ja Vahvero tulivat käyttöön jo vuosia sitten, kun lyhyen ajan sisällä tuli puheeksi erilaisia asoita, joissa voi olla vahvoilla - henkisesti tai fyysisesti. Pienikokoisena ja siinä hetkessä jotenkin mielestäni altavastaajana nimitin itseni Vahveroksi, ja nimittelin puolisoani Heiveröksi. Se, että minä saan olla Vahvero ja hän on Heiverö, tekee meidät joissakin tilanteissa tasaveroisiksi.

Heiverö on 33-vuotias tuikitavallinen, suomalainen mies. Vahvero on 32-vuotias naisihminen, joka yrittää sopeutua siihen, että elämässä ei tapahdu paljon mitään. Yhdessä olemme tyytyväisesti lapseton pariskunta, takana pian 10 avioliittovuotta - ja edessä kai 50, jos saamme elää. Ja jos sopeudun.

Kotieläimemme ovat yrmeä ja vetäytyvä Yrmeli ja über-sosiaalinen, järsimistä ja tihutöitä harrastava Nyrsiä. Välillä elämä näiden kanssa on silkkaa tuskaa, ja aiheuttaa parisuhteessa vääntöä. Joskus niistä on ihan iloakin, mutta silti säännöllisesti keskustellaan siitä, pitäisikö Yrmelille ja / tai Nyrsiälle etsiä uusi koti. Itse aikanaan molemmat hankin, puolison ei-niin-lievästä vastustuksesta huolimatta - ja nyt hän lievästi vastustaa luovuttamista. Ehkä se on kunnia-asia hoitaa kotieläimensä sen 15 vuotta, kun ne kerran on ottanut..

Vahvero tekee ihmistyötä, siis tapaa työssään paljon ihmisiä ja on tekemisissä toisten ihmisten aika henkilökohtaistenkin asioiden kanssa. Työpaikat ovat vaihtuneet noin puolentoista vuoden välein, määräaikaisuudesta on tullut jo jotenkin elämäntapa. Välillä työ vie kauemmas yhteisestä kodista, joka yleensä aina on siellä, missä Heiverö asuu. Pisin jakso erillään asumista kesti parisen vuotta, viimeisin muutaman kuukauden keikkatyö, nyt olisi tarkoitus asustella samaa huushollia ties kuinka pitkään.

Heiverön työtä ovat numerot, sama työpaikka ollut jo sen 10 vuotta. Tyytymättömyydestään huolimatta Heiverö ei ole ryhtynyt muuttamaan asioita työelämässään, mikä suuresti sapettaa Vahveroa: miksi se aina rutisee kotona, muttei koskaan tee mitään asioille?

Vaikka toisin voisi kuvitella, Heiverö on pariskunnasta se sosiaalisempi, se, jolla on enemmän kavereita ja joka hoitaa yhteyksiä "yhteisiin" kavereihin - tai siis omiin kavereihinsa, joista on pariskuntavaiheessa tullut pariskuntakavereita.

Tapaamistarina:

Tapasimme ensimmäisiä kertoja ensimmäisenä opiskeluvuotena uudessa kaupungissa yhteisten tuttujen kautta. Itse muistan, etten ensimmäisillä kerroilla mitenkään erityisesti syttynyt Heiveröstä - minusta hän vaikutti jotenkin vanhalta.

Toisen opiskeluvuoden syksyllä olin opiskelijariennoissa, haku päällä ja jallittamassa aivan toista miestä, kun Heiverö liimaantui kylkeen. Kilttinä tyttönä pidin seuraa. Iltaa seurasi varovaista tunnustelua sähköpostilla, kahvittelua ja syksyisiä iltakävelyitä. Sama kuvio oli käynnissä myös toisen miehen suuntaan, joten mikään ei ollut kannaltani selvää, deittailin ja ihmettelin. Lopulta minun ei tarvinnut päättää mitään, sillä toinen mies katosi kuvioista. Heiverö jäi, ja tuntui sopivalta siihen elämäntilanteeseen. Hän oli se, jonka kehtasi seuraavana kesänä esitellä kotona. Hän oli se, josta yhteiset tutut vakuuttivat, että on hyvä mies ja juuri sopiva minulle.

Heiverö sai uuden opiskelupaikan toisesta kaupungista seuraavana kesänä. Ennen muuttoa piti päättää, mitä suhteellemme tapahtuu - menimme kihloihin. Itsekin muutin seuraavana jouluna perässä toiseen kaupunkiin, opiskelemaan ja perustamaan omaa kotia. Kaikki tapahtui kai aika nopeasti, kihlautumisesta avioliittoon etenimme kahdessa vuodessa.

Hiljattain keskustelin ensitapaamisista työmaalla. Tajusin silloin, että tuskinpa puolisoni oikeasti haluaa kuulla, miksi hänet valitsin. Kuulostaahan se aika epäromanttiselta, että mies on valittu siksi, että hän tulee loistavasti toimeen perheeni kanssa, sopi silloiseen kaveripiiriini ja että hänen kanssaan oleminen on luontevaa, aivan kuin olisimme tunteneet koko ikämme. Kukaan ei kai haluaisi kuulla, että tuli valituksi, kun sattui olemaan oikeaan oikeassa paikassa.

Epäromanttista ehkä, mutta totisinta totta, rehellistä ja käytännöllistä. Ei tunnekuohuja, vaan käsittämättömän järkeviä päätöksiä. Ja oikeasti Heiverö kyllä tietää nämä syyt, vaikka en koskaan ole tainnut niitä näin brutaalisti ilmaista yhdellä kertaa.

Jostakin syystä en koskaan muista, miten Heiverö kuvailee ensimmäisiä tapaamisiamme ja tuntemuksiaan. Kysyn niistä aina silloin tällöin. Tänään työkoneen takaa kuului mutinana: ”(Kiinnostuin sinusta) koska olit mielestäni söpö”. Usein vastaus on ”en muista” tai jotain siihen suuntaan, toisinaan epäilen, että kuulen sen, minkä mies arvelee minun haluavan kuulla. Luulen, että tämän päivän vastaus oli tätä jälkimmäistä tyyppiä. Kaiken kaikkiaan epäilen, että Heiverö valitsi Vahveron suunnilleen samalla tavalla kuin Vahvero Heiverön.

Mietin, mistä idea romanttisesta tapaamiskertomuksesta – tai oikeastaan vaatimus sellaisen liittymisestä elämänkumppanin löytymiseen – oikein on peräisin. Elokuvista? Ehkä minun on syytä kyseenalaistaa tämä ajatuskuvio ennen kuin tulen kyseenalaistaneeksi koko parisuhteeni. Kai sitä kestäviä liittoja on solmittu kautta aikojen ilman, että suuret tunnekuohut ovat sumentaneet kaiken järjenkäytön? Tai siis miksi minun edes pitää pohtia tätä?

Vahvero ja Heiverö

Mia ja Mika

Mia: 35 v

Mika: 40

Lapsia: 4

Yhdessä: 12 vuotta

Nimeni on Mia ja mieheni nimi Mika. Olemme pariskunta, jolla on neljä suhteellisen pientä lasta. Vanhin on 8 v ja nuorin täyttää ensi  syksynä 5 v. Eli aikamoisessa vilskeessä elelemme. Olen 35-vuotias ja mieheni täytti juuri 40. Olemme taittaneet yhteistä taivalta 12 vuotta, joissa naimisissa 10. Mieheni matkustelee työnsä puolesta reippaanlaisesti, joten kaikenlaista pientä kommervenkkiä tässä arjen pyörittämisessä välillä on.

Lasten ollessa ihan pieniä, he sairastelivat kovasti ja se on vaikuttanut suhteeseemme jonkin verran. On tullut tapeltua, huudettua ja vaikka sun mitä. Silloin tuntui, että loittonimme toisistamme hiukan, tai ehkä aika paljonkin.

Mia rakastui Mikassa:
Rakastuin miehessäni aikoinaan itsevarmuuteen, esiintyvään Mikaan. Olimme samalla työpaikalla ja hän esiintyi koko henkilökunnan edessä puhuen ja välillä viihdyttäen juhlivaa yleisöä. Olin juuri valmistunut ja mielessäni oli, että olisi kiva tavata kunnon mies, jonka kanssa voisi harkita perheen perustamista.

Mika rakastui Miassa:
Rakastuin Miassa aikoinaan hänen hersyvään nauruunsa ja menevään/positiiviseen olemukseen.Hän oli eläväinen ja nauroi paljon.

Olimme molemmat paljon menossa ja aina valmiina uusiin haasteisiin. Saatoimme aamulla lukea Hesarista jonkun tapahtuman ja 20 minuutissa auton nokka oli jo menossa siihen suuntaan. Välillä saunoimme mökillä ja tulimme sieltä suoraan töihin Helsinkiin.

Alkutaipaleellamme oli myös mutkia matkassa, välillä toinen vähän hannasi ja sitten toinen. Pienoinen emmintä kyti taka-alalla. Tavatessamme Mikalla oli muutama kk sitten päättynyt suhde naiseen, jonka kanssa hän oli jo asunut yhdessä, joten se osaltaan vaikutti myös suhteemme alku"hidasteluun".

Lopulta kuitenkin muutin Mikan luokse asumaan 9 kk seurustelun jälkeen naimisiin menimme 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Yhteinen liima on varmasti ollut samat tavoitteet: lapset ja perhe. Ehkä suurimmat ongelmamme ovatkin alkaneet siitä, kun tämä tavoite on "saatu toteutumaan" niin emme koskaan jutelleet muista haaveista elämämme varalle. Toisaalta olisiko sitä 10 v sitten tiennyt mitä tällä hetkellä haluaa, ihmiset muuttuvat kuitenkin vuosien saatossa.

Viime vuosina meitä on pitänyt yhdessä tahto, lapset ja lupaus naimisiin mennessä. Välillä on ollut todella kovia aikoja, jotka eivät välttämättä ole ulospäin näkyneet. Tahtoa on koeteltu välillä kovastikin. Uskon, että 4 pientä lasta on tehnyt veronsa ja olemme vaan vieraantuneet toisistamme jonkun verran, kun kaikki energia menee lasten "palvelemiseen". Lisäksi oma henkinen kasvuprosessini (Mia) on vaikuttanut asiaan. Olen paljon pohtinut asioita ja alkanut olemaan pikku hiljaa oikea oma itseni.

Mia ja Mika

Tämä metsäkuva kuvastaa hyvin Mikaa.