1. harjoitteeseen (Tavoitteen määrittäminen) liittyvä raportti:
Annan  ihanneparisuhde:
Ihanneparisuhteessani kumppanini huomioisi  minua joka päivä jollakin tavalla. Niin, että joka päivä muistaisin,  että olen toiselle tärkeä enkä ole vain itsestäänselvyys. En tarkoita  mitään jatkuvaa todistelua vaan vilpittömiä omasta sydämestä kumpuavia  eleitä arjen keskellä. Ihanneparisuhteessani kokisin, että  pyykkäystänini, siivoamistani, ruuanlaittoani, kauppakassien raahaamista  ja lapsen hoitamista lähes 24/7 ei pidettäisi itsestäänselvyytenä vaan  saisin näistä kiitosta. En tietenkään tee näitä asioita siksi, että joku  olisi minulle jatkuvassa kiitollisuudenvelassa, mutta kyllä vilpitön  kiittäminen lämmittäisi sydäntäni.
Ihanneparisuhteessani  kumppanini näkisi välillä vaivaa minun vuokseni, hän keksisi kenties  jotain yllätävää ja suloista ihan vain siksi, että olen hänelle niin  tärkeä ja rakas. Tämän ei tarvitse olla rakkauskirjettä kummoisempi,  sänkyyn kannettu aamupala tai se, että saisinkin yllättäen nukkua  aamulla pitkään heräten vihdoin valmiiksi katettuun aamupalapöytään  ajavat saman asian. Spontaanit eleet ja teot kuuluisivat myöskin  ihanneparisuhteeseeni. Halaukseen rutistaminen ihan yllättäen, suudelma  ruokakaupan hyllyjen välissä tai vaikka kuppi kuumaa kaakaota valmiina  odottamassa olohuoneen pöydällä, kun tulen suihkusta. Pieniä eleitä  siis, mutta niin tärkeitä muistuttamaan, että olen tärkeä ja kuljen  toisen ajatuksissa koko ajan. Haluaisin, että minulla olisi aina se  tunne, että minun hyvinvointini ja jaksamiseni olisivat jollain tavalla  etusijalla kumppanini ajatuksissa.
Ihanneparisuhteessa minua  kannustettaisin pitämään unelmistani kiinni, sanottaisiin ajatuksilleni  ja suunnitelmilleni mielummin "ehkä" kun "ei". Minulla olisi tunne, että  unelmani voisivat joskus toteutua, että voisin joskus saada oman talon  ja kasvimaan, omenapuita ja rätisevän takkatulen.
Unelmieni  parisuhteesta ei koskaan loppuisi nauru, hellyys, läheisyys eikä  kunnioitus toista kohtaan. Unelmieni parisuhteessa minun ei koskaan  tarvitisis pelätä sitä, että minä ihmisenä tai minun hyvinvointini olisi  kakkossijalla jollekin muulle asialle. Perhe tulisi aina ennen muuta,  kaikki muu olisi toissijaista.
Annan tavoitteet:
1.  opettelen kiittämään enemmän myös itse
2. yritän lisätä spontaaneja  huomionosoituksia
3. yritän reagoida epämiellyttäviin yllätyksiin  (esim. lyhyellä varoitusajalla ilmaantuvat Martin yllättävät työmatkat)  hillitymmin, lasken ensin vaikka kymmeneen tai menen kylmään suihkuun  seisomaan
Martin ihanneparisuhde: 
Ihanneparisuhteessa sponttanius olisi arkea. Päätöksiä tehtäisiin  nopeasti vaikkakin ne eivät aina toisi toivottua tulosta.  Ihanneparisuhteessani asuisimme isossa miljoona kaupungissa kivassa  kerrostaloasunnossa, olisi hyviä ravintoloita, kivoja puistoja sekä  paljon erilaista tekemistä vaikka joka päivälle. Ihanneparisuhteessani  en olisi ainainen ei mies vaan uskaltaisin unelmoida asioista vaikkakin  ne voisivat olla tavoitettamattomissa. Ihanneparisuhteessani eläisin  yhtä päivää kerrallaan, nauttisin jokaisesta päivästä enkä miettisi aina  tulevaa. Ihanneparisuhteessani arvostaisin sitä mitä minulla on ja  näyttäisin sen myös. Ihanneparisuhteessani osaisin priorisoida asiat  paremmin.
Martin  tavoitteet:
1. Kun olen kotona, haluan olla enemmän läsnä.
2. Kertoa useammin vaimolleni kuinka tärkeä hän ja lapseni on minulle.
3. Osata samaistua sekä ymmärtää vaimoni arkea paremmin.
 Anna ja Martti
 

 
Noista Annan toiveista tuli mieleen, että niistä iso osa on just sellaisia, joita tuossa toisessa tehtävässä pyydettiin tekemään. Eli pieniä huomionosoituksia toiselle. Viettäkääs nyt oikein toista huomioiva viikonloppu ja tulkaa sitten kertomaan, millaisia vaikutuksia toisen ilahduttamisella oli.
VastaaPoistaAnna ja Martti, kun luette toistenne kuvauksia ihanneparisuhteesta,huomaatte jo varmaan suhteenne vahvuudet ja mahdollisuudet. Kirjoituksissanne tulee minusta kauniisti esille myös erilaiset tulokulmat asioihin; Anna kaipaa ehkä hieman varoaikaa asioille, Martti on spontaanimpi. Jo tämän eron muistaminen auttaa arjessa.
VastaaPoistaMartti kertoo hyvin konkreettisista asioista, joista hyvä elämän muodostuu. Anna kuvaa huomaavaisuuteen perustuvista teoista, nekin konkreettisia asioita.
Uskon vahvasti, että te kaksi pystytty opettamaan toisillenne paljon. Toistenne opettajina saatatte tarvita kärsivällisyyttä ja pettymysten sietokykyä arjen asioissa.
Kasvu lähtee monta kertaa siitä, että tekee toiselle kuin toivoisi itselle tehtävän.
On myös hyvä tulla sopivasti tietoiseksi toisen huomionosoituksista, sillä ne ovat keskinäisessä kartassa (jos parisuhdetta vertaa karttaan) karttamerkkejä, joiden mukaan suunnistaa. Jo tällainen tietoisuuden virittäminen opettaa läsnäoloa.
Kirjoittamanne ja asettamienne tavoitteiden pohjalta pystytte varmasti luomaan itsellenne "toimintaohjeet". Miettikää yhdessä, mitä se läsnäolo tarkoittaa teille ja miten se toteutuu arjessa. Ryhtykää tutkimaan, millaisista asioista toinen innostuu ja ilahtuu; kirjatkaa niitä vaikka alkuun, jotta huomaatte, miten pienistä ja arkisistakin asioista voi olla kyse.
Kannustakaa toisianne ja mitoittakaa omat odotuksenne sopivan kokoisiksi. Saattaahan olla niin, että kun odottaa oikein jotain niin toisen tekeminen tuntuu pieneltä. Kannustan keskittymään tekemiseen odotusten sijaan.
Hauskaa seikkailua ja tutkimusmatkaa teille ja kertokaa toki läydöistänne meille, jotta saamme mekin oppia ja oivaltaa!! - Anne
Parisuhdeakatemian Miakin täältä vielä kommentoi: Minusta teillä on niin valtavan hyvä pohja suhteella. Tiedätte olevanne monessa suhteessa erilaisia, mutta toisianne täydentäviä. PS-akatemian Anne tuossa edellä puhuikin odotuksista ja tietoiseksi tulemisesta huomionosoituksista - minusta siinä on todella ajatusta. Se, että toinen huomaa sen, mitä hänen ja yhteiseksi hyväksi olen tehnyt kannustaa tekemään vielä enemmän.
VastaaPoistaMitä muuten ovat ne unelmat, joille Martti ei haluaisi olla aina ei-mies? Talo ja puutarha? Jos kummatkin sellaista haluaa, niin tokihan moni muukin on talon ja puutarhan hankkinut. Toisaalta, ehkä sitä samaa tunnelmaa voisi löytää ilman omaa taloakin? Mitä talo, kasvimaa, omenapuut ja takkatuli, Anna, sinulle edustavat? Olen itse kiihkeästi halunnut kaikkia niitä jossain vaiheessa, ja tajusin että minulle ne olivat symboleita turvallisesta perhe-elämästä.
Miten pääsiäinen muuten sujui?